25.7.2018

10 kk

Vauvavuosi lähenee loppuaan, tyttö on tänään kymmenen kuukautta vanha. Olen jo kehittänyt pienen pakkomielteen täydellisen 1-vuotismekon metsästämisestä. :D Vajaa yksivuotias lapsi on mahdottoman suloinen ja mainio tapaus ja hämmästyttää jatkuvasti uusilla taidoillaan. Kymmenkuisella on myös voimakas oma tahto, ja hän tekee kyllä selväksi (yleensä kiljumalla ja käsiään huitomalla), jos jokin asia menee toisin kuin hän on toivonut. Tällainen on pieni tyttömme:

Vauva osaa seisoa tukea vasten; seisominen ja ylöspäin pyrkiminen ovat liikkumisen suhteen tämän hetken ykkösjuttuja. Kotona tyttö kapuaa seisomaan joka paikkaan ja tavoittelee esineitä esimerkiksi sohvapöydältä ja kirjahyllyn alimmaiselta tasolta − ja kiukustuu jos ei ylety niihin. Lattialle alas laskeutumiseen hän tarvitsee vielä toisinaan apua. Vauva liikkuu pääasiassa ryömimällä mutta konttailee koko ajan enemmän. Hän osaa käydä hienosti itse istumaan ja jatkaa siitä taas matkaansa. Tyttö osaa vilkuttaa, kun hänelle sanoo "heihei", ja usein hän vilkuttelee ihan oma-aloitteisestikin. Kymmenkuinen vauva osaa näyttää missä on lamppu ja nyökkäillä rytmikkäästi, kun musiikki alkaa soimaan. Kukkuu-leikki on edennyt uudelle tasolle: tyttö osaa nostaa mekon helman tai ruokalapun kasvojensa eteen ja kurkistaa sieltä kiherrellen.

Vauva nukkuu enää vain yhdet päiväunet noin klo 11−13 välillä, kestoltaan tunnista pariin tuntiin. Unet ovat helteistä huolimatta maistuneet vaunuissa kohtuullisen hyvin. Öisin olen alkanut laittamaan tytön takaisin pinnasänkyyn ensimmäisen syötön jälkeen, aiemmin siis otin hänet silloin viereeni. Parhaimmassa tapauksessa vauva nukkuu suurimman osan yöstä omassa sängyssään, mutta aamuyöllä pieni tyttö on usein äidin ja isän välissä tuhisemassa. Pinnasängyn laita nostettiin juuri ylös, sillä tyttö on niin liikkuvainen ja saattaa nousta öisin istumaan tai lähteä ryömimään. Aamuherätykset ovat tässä kuussa olleet aika aikaisia, välillä jo kuudelta. Yöunet ajoittuvat nyt noin klo 20.00−06.00/7.00 väliselle ajalle.

Vauva syö viisi ateriaa päivässä ja saa äidinmaitoa vielä useita keroja päivässä. Päiväsaikaan imetyskertoja tulee äkkiä laskettuna noin viisi ja yöllä sitten vaihteleva määrä. Pasta ja makaroni uppoavat tällä hetkellä todella hyvin, proteiinin lähteet vähän heikommin. Kasviksista erityisesti tomaatti, omena sekä jäiset mustikat ja puolukat ovat olleet viime aikojen hitti. Kesän aikana tyttö on harjoitellut veden juomista pillipullosta sekä smoothiepussista syömistä silikonikorkin avulla. Nämä sujuvat jo aika hyvin, vaikka välillä suurin osa vedestä tai pussin sisällöstä valuukin päälle. 

Vauva ääntelee eniten päristelemällä, hekottelemalla, kiljahtelemalla ja tietysi yleisesti höpöttelemällä. Välillä näyttää siltä kuin hän tietäisi, että juuri auto pärisee, mutta kyllä hän päristelee alahuuli rullalla monille muillekin leluille, tai sitten ihan muuten vain vaikka ryömiessään. Tytöllä on hauska hekotusnauru, joka saattaa tulla missä tilanteessa vain, mutta monesti silloin, kun hän hassuttelee ja hauskuuttaa muita. Vauva "kertoo" asioita höpöttämällä omalla vauvakielellään, siis aivan selvästi selostaa välillä jotakin juttua! Innostunut tyttönen kiljahtelee korkealta ja kovaa. "Mämmämmää" on yksi tunnistettava lausahdus, ja se liittyy kai jollain tapaa äitiin (ainakin välillä).

Vauva pitää vesileikeistä ja kylpemisestä, mihin liittyen uusi juttu on, että hän yrittää hörppiä kylpyvettä lelukippojensa avulla... Vauva pitää kurkisteluleikeistä, halailusta, nenättelystä ja sormella "sähköiskun antamisesta" aikuisen sormeen. Ulkona hän pitää pihalta löytyvien asioiden tutkimisesta ja maistelusta (hiekka, kävyt, kivet, kuivat lehdet jne.), hiekkalaatikolla touhuamisesta ja ulkoilusta ylipäätään. Kirjoja hän tykkää tutkia ja on alkanut kiinnostumaan niiden kuvista. Hyvin tuttu näky on nykyään sellainen, että tyttö seisoo kirjahyllyä vasten ja vetää sielä alas vauvakirjoja. Meidän vauva on aina rakastanut kaikenlaista paperia, ja hän loukkaantuu verisesti, jos sellainen aarre viedään häneltä pois. Ikätovereistaan tyttö on hyvin kiinnostunut ja tahtoisi kosketella erityisesti toisen vauvan kasvoja.

Vauva ei pidä autossa matkustamisesta. Vaihdoimme juuri turvakaukalon isompaan istuimeen, ja lyhyillä matkoilla hän viihtyy nyt ehkä hiukan aiempaa paremmin, mutta tunnin kestävällä matkalla tarvitaan kuitenkin äidin kaikki mahdolliset viihdytystemput ja silti loppumatka voi mennä pelkäksi itkuksi. Vaipanvaihto ja pukeminen selällään maaten on vauvan mielestä kamalaa. Hampaiden harjaamisesta hän ei myöskään edelleenkään pidä, milloinhan harjaus alkoi sujua isoveljen kanssa ilman taistelua..? Kotona uuni on alkanut vähän jännittää, samoin koirat arveluttavat ja pelottavat tyttöä kovasti.

Vauva käyttää samoja vaatteita kuin kuukausi sitten eli pääasiassa 74-kokoa. Vaippoina ovat myös yhä vain Muumivaipat vitoskoossa, jotka on nykään helpoin pukea päälle silloin kun tyttö seisoo tukea vasten. Housuvaippaversioon voisi ehkä siirtyä.

Vauva kävi heinäkuussa Linnanmäellä oman perheen ja kummitädin kanssa ja vietti kaksi yötä mökillä oman perheen ja isovanhempien kanssa. Tässä kuussa hän oli myös ensimmäistä kertaa hoidossa oman kodin ulkopuolella: isovanhempien luona noin nelituntinen rupeama sujui hyvin ulkoillen, nukkuen ja syöden. Isi on juuri nyt lomalla, joten hänen seurastaan saa nauttia normaalia enemmän.

Kasvat niin kamalan nopeasti, ihana ihana vauva! ♥️

17.7.2018

Kolme vuotta kotona

Kolme vuotta kotona, oikeastaan jo reilusti ylikin, mutta ei kuitenkaan kolme vuotta täysin kotiäitinä, sillä väliin on mahtunut myös puolen vuoden pätkä yksityisenä perhepäivähoitajana. Joka tapauksessa olen ollut kotona jo noin kolme vuotta ja neljä kuukautta, sillä esikoista odottaessa jäin töistä lomille jo ennen varsinaista äitiyslomaa.

Ajanjaksona tämä on ollut tietyssä mielessä elämäni onnellisista aikaa: näihin vuosiin on mahtunut molempien lasten syntymä ja avioliittoon astuminen − toteen käyneitä elämänpolun haaveita. Näihin vuosiin on mahtunut paljon onnea, rakkautta, kiitollisuutta, riemua, ylpeyttä, sydämen pakahtumista − mutta myös tunteita toisesta laidasta: epävarmuutta, pelkoa, yksinäisyyttä, huolta, ahdistusta, turhautumista. Oma itse on toisinaan ollut kadoksissa jossain lysähtäneen ryhdin ja silmäpussien alla, eksyksissä pyykkivuorien takana, vaikka yksi hyvin nukuttu yö ja meikki voivatkin hämätä hetkeksi.

Esikoisen vauvavuoteen mahtui mullistavuudessaan tietysti kaikenlaista, mutta jos sitä ei oteta lukuun, niin yksi raskaimpia ajanjaksoja oli esikoisen ollessa vajaa puolitoistavuotias. Koin silloin hyvin ristiriitaisia tunteita kotona olon ja töihin lähdön välillä pohtiessani. Yksinäisyys vaivasi, olo oli jollain tapaa tyhjä, ja kävin neuvolassa psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla. Nykyinen arki kahden lapsen kanssa on raskaampaa kuin yhden lapsen kanssa, eikä kaksi lasta mene mielestäni todellakaan siinä missä yksikin, mutta nautin siitä, miten pikkusiskon syntymän jälkeen päivissä on ollut enemmän touhua, eikä kotona olo lasten kanssa tunnu enää niin yksinäiseltä. Toki asiaan vaikuttaa sekin, että esikoisen syntyessä en tuntenut asuinpaikaltamme ketään muita äitejä, kun taas nyt voin ilokseni todeta, että äitikavereita on joka sormelle ellei enemmänkin.

Vaikka nykyinen arki on ihanaa, on se toki raskastakin. En tiedä, mikä on lopullinen lapsilukumme; sydämessäni voisi olla tilaa vielä kolmannelle vauvalle, mutta kesän aikana olen monesti miettinyt riittäisikö minusta vielä kolmannelle lapselle. Kuluneen vuoden aikana olen joutunut kohtaamaan tilanteita, joissa tunnen itseni hirviöksi; miksi huudan lapselleni, miksi olen pinnan kiristyessä niin äkkipikainen, kuka nyt säikyttää huutamisellaan vauvankin? Ryven jonkun mielestä varmasti ihan turhaan itsesyytöksissäni, kun poden huonoa omaatuntoa näistä (loppupeleissä satunnaisista) purkauksistani, ja pelkään, että lapseni muistavat lapsuudestaan vain huutavan äidin, joka menetti malttinsa. Tai äidin, joka ei ottanut itkevää lasta syliin, sillä oli sillä hetkellä liian vihainen. Herkkä ihminen on kovilla lapsia kasvattaessaan.

Myös vanha yksinäisyyden tunne nostaa helposti päätään sopivan tilaisuuden tullen. Huomaan sen esimerkiksi silloin, kun perheen miehet olisivat lähdössä johonkin ja minä olisin jäämässä vauvan kanssa kotiin; silloin pitäisi kai kiljua riemusta rauhallisen päivän tiedossa, mutta minua alkaa ahdistaa. Miksi ihmeessä vauvan kanssa kahdestaan olo ahdistaa? Loppupeleissä kaikki menee ihan hyvin, vaikka aluksi olisinkin vähän pallo hukassa. Se yksin jäämisen tunne saa vain jotenkin hätääntymään. Edelleen. Viime aikoina olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että minulla on voimakas oman suvun, läheisten ja perheyhteisön kaipuu, ja ehkä tämä perimmäinen yksinäisyyden tunne kumpuaa jotenkin siitä.

Näiden kolmen vuoden aikana äitiydessä fyysisesti raskainta on ollut väsymys, kun taas henkisesti raskainta on ollut yksinäisyys, sekä nyt kahden lapsen kanssa riittämättömyyden tunne. Se, kun tunnen joskus halkeavani, kun minua revitään samaan aikaan liian moneen suuntaan. Kun samaan aikaan, kun vauva vaatii poispääsyä syöttötuolista, haluaa esikoinen yhtäkkiä syliin ja roikkuu lahkeessa, alkaa sitten huutaa kolmevuotiaan raivolla, kun ei pääse, vauva hermostuu entisestään, keittiö on sekaisin ja pitäisi vähintään pyyhkiä vauva puhtaaksi ennen kuin voin laskea hänet maahan. Ja minä haluaisin vain päästä pois siitä kaaoksesta ennen kuin räjähdän. Väsyneenä ja yksin lasten kanssa on kaikista raskainta.

Kotiäitiyteni päättyminen on mahdollista vuodenvaihteessa, jos vain saan työasiat järjestymään. Lasten päivähoitohakemus on heinäkuun to do -listalla. Pikkusisko tuntuu silloin (n. 1 v 3 kk iässä) vielä pieneltä lähettää päivähoitoon, mutta minun aikani kotona alkaa tulla täyteen. Tänä kesänä ja tämän koko loppuvuoden yritän nauttia ajasta lasten kanssa niin hyvin kuin vain on mahdollista, sillä tosiasia on, että lapset ovat näin pieniä vain kerran, enkä koskaan saa näitä vuosia takaisin. Sydämessäni toivon, että lapsille jää ihanat muistot lapsuudestaan, ja että olen kaikessa väsymyksessäni ja riittämättömyyden tunteissanikin kuitenkin ollut heille hyvä äiti ja sellainen äiti, jota he voivat myöhemmin ajatella lämmöllä.

11.7.2018

Kirje kolmevuotiaalleni

Synnyit kolme vuotta sitten ja teit minusta äidin. Kesäkuussa täytit kolme vuotta, minä olen puolestani nyt 30-vuotias äiti. Syntymäsi aikaan valvoin yli kolmekymmentä tuntia putkeen − ja tuli niitä valvottuja tunteja ja katkonaisia yöunia rutkasti vielä sen jälkeenkin. Nyt nukut kuitenkin yösi heräilemättä (päiväunia et nuku enää pääsääntöisesti), olet mahdottoman taitava ja hämmästytät meitä jatkuvasti kekseliäillä puuhillasi ja puheillasi. Halusin kirjata muistiin, millainen ihana kolmevuotias olet juuri nyt, sillä kasvat niin huimaa vahtia, ja haluan muistaa tämän hetken myöhemminkin.

Ensimmäinen asia, jolla kuvailisin sinua muille on luultavasti se, että olet valtavan aktiivinen, liikkuvainen, ketterä ja kaikin puolin motorisesti lahjakas − ja sitä olet ollut ihan vauvasta saakka. Sinua ei paljon tarvitse houkutella liikkumaan. Aloit ryömiä neljän kuukauden ikäisenä, konttasit pian sen jälkeen, ja nousit seisomaan tukea vasten, kun vietimme puolivuotissyntymäpäiviäsi. Siitä asti vauhtisi on vain kiihtynyt: juokset, pompit, kiipeilet, teet kuperkeikkoja, seisot päälläsi sohvannurkassa ja kieput vinhaa vauhtia renkaissa. Kolme vuotta täytettyäsi opit tekemään renkaissa kuperkeikan. Toukokuussa opit ottamaan itse vauhtia keinussa, ja nyt keinut myös seisten.

Pyöräilyä aloimme harjoitella viime kesänä saatuasi 2-vuotissyntymäpäivälahjaksi punaisen polkupyörän. Osaat pyöräillä jo hienosti apupyörien kanssa, niin hienosti, etten meinaa enää pysyä jalkaisin perässä. Keksit hiljattain itse, miten pyöräillään seisten. Jarruttaminen sujuu koko ajan paremmin: lasket jarrutellen mäen alas lähileikkipuistoon mennessämme ja olet onnistumisestasi valtavan ylpeä! Kiipeily on erityisesti mieleesi, olet varsinainen kiipeilyhullu. Leikkipuistossa yrität kavuta myös sellaisia reittejä, joita ei ole varsinaisesti tarkoittettu kiipeämiseen, kuten liukumäen sivua pitkin ylös ja siitä laidan yli ylätasanteelle − ja yleensä onnistut. Parkour- tai kiipeilyharrastus tai jokin temppukerho olisi sinulle ihan omiaan. Haavereita sinulle on sattunut hämmästyttävän vähän siihen nähden kuinka paljon kiipeilet ja temppuilet joka paikassa.

Olet nopea liikkeissäsi: istut sillä sekunnilla ruokapöydässä huutelemassa toiveitasi, kun joku vain mainitseekin sanan iltapala. Hätähousun piirteet olet perinyt äidiltäsi, isällä on nyt kaksi kärsimätöntä tyyppiä perheessään. Sen sijaan isältäsi olet perinyt iloisuutesi, vähän vekkulin luonteesi ja huumorintajusi. Teitä naurattavat ihan samanlaiset jutut ja höpsöttelette yhdessä. Minä ja sinä olemme yhdessä vähän sellaisia seikkailijoita: nautimme pienistä retkistä, leikkipuistoissa kiertelystä, metsässä samoilusta, uusiin paikkoihin tutustumisesta yhdessä − voimme olla ulkona helposti tuntikausia. Myös leikkitoverit ovat tulleet sinulle selvästi aiempaa tärkeämmiksi: nautit siitä, kun saat touhuta muiden lasten kanssa ja osaat leikkiä hienosti yhteisleikkejä.

Viime syksynä elämäsi muuttui valtavasti, kun pikkusiskosi syntyi: yhtäkkiä perheessä oli myös vauva, joka vei paljon aikaani ja huomiotani. Minulla oli välillä niin kova ikävä sinua ja yhteisiä touhujamme, että se teki ihan kipeää. Pikkuhiljaa arki kuitenkin tasaantui, pikkusisko kasvoi, sinä kasvoit ja minä kasvoin. Pikkusiskoasi kohtaan sinulla taitaa olla eräänlainen viha-rakkaussuhde: sisko on ihana, mutta välillä mielesi tekee vähän töytäistä häntä. Osaatte kuitenkin touhuta hienosti yhdessä, ja siskosi nauttii, kun saa olla leikeissäsi mukana. Huolehdit pienemmästäsi, ja ilmoitat minulle, jos sisko on esimerkiksi kiipeämässä pahaan paikkaan. Toivon, että teistä tulee vielä hyvät leikkikaverit ja läheiset toisillenne.

Vaikka olet energinen, vilkas ja äänekäs, olet toisaalta myös varovainen ja harkitsevainen. Vauvasta asti olet halunnut tarkkailla uusia tilanteita ja ihmisiä omassa tahdissasi ennen kuin olet valmis lähtemään toimimaan. Minusta on vain hienoa, ettet ole päätä pahkaa säntäämässä uusiin tilanteisiin. Olen yrittänyt opettaa sinulle tunteiden nimeämistä ja niistä puhumista, ja ilokseni huomaan, miten kerrot toisinaan ihan oma-aloitteisesti mikä sinua esimerkiksi harmittaa tai jännittää. Esimerkiksi lasten urheilutapahtumassa sinua jännitti oma vuorosi, kun ympärillä oli paljon muita lapsia ja aikuisia. Se ei kuitenkaan haittaa mitään, sillä kaikkia jännittää joskus.

Selostat paljon tekemisiäsi, muistojasi ja ajatuksiasi. Puhut sujuvasti pitkiäkin lauseita ja muistat asioita hämmästyttävän hyvin, vaikka käsitteet "eilen, tänään ja huomenna" menevät puheissasi vielä sujuvasti sekaisin. Olet kesän lapsi, ja pidät ulkoilusta, mansikoista, letuista, mökillä olosta, vesileikeistä, kylpemisestä, pallopeleistä, satujen kuuntelusta, dinosauruksista, Franklin-kilpikonnasta kertovasta ohjelmasta, Muumilaakson tarinoista, paperin leikkaamisesta, muovailusta, hassuttelusta, leikkiseurasta, aikuisen täydestä huomiosta sekä siitä, kun saat auttaa isiä jossain "tärkeässä hommassa". Aamuisin pidät siitä, kun voit tulla makoilemaan äidin ja isän sänkyyn muiden kanssa. 

Sinulla on voimakas kolmevuotiaan tahto, ja annat kyllä näkyä ja kuulua, jos jokin asiaa menee toisin kuin toivoit. Kasvatat minua siinä missä minä sinua, ehkä enemmänkin niin päin. Meillä on ollut omat yhteentörmäyksemme erityisesti tämän kuluneen vuoden aikana, siskosi syntymän jälkeen. Yritän kaiken aikaa opetella olemaan sinulle parempi äiti, toimimaan niin, että yhteiselomme kotona sujuisi mukavasti. Tämä kesä on luultavasti viimeinen kokonaan kotona vietetty kesä, sillä ensi vuonna aloitat päivähoidossa. Syksyllä alamme vähän totutella tulevaan, kun sinulla alkaa 3-vuotiaiden kerho kerran viikossa. 

On aivan ihmeellistä, miten mainio lapsi siitä kolme vuotta sitten syntyneestä nyytistä vauvasta on tähän päivään mennessä kasvanut. Me olemme sinusta niin valtavan ylpeitä! Äitinä haluaisin suojella sinua kaikelta pahalta ja suurilta murheilta, mutta en tietenkään ikuisesti voi. Toivon, että elämä kohtelee sinua hyvin, löydät ystäviä ja sellaisia mielekkäitä asioita, joista nautit. Ennen kaikkea toivon, että muistat, että olet arvokas juuri sellaisena kuin olet, uskallat olla oma itsesi ja tiedät, että me kotona rakastamme sinua aina. Hyvää 3-vuotissyntymäpäivää vielä kerran. ♥️

25.6.2018

9 kk

Juhannus kului kivasti mökillä; keskikesän juhlan jälkeen on palattu arkeen, ja tänään meidän vauva on yhdeksän kuukautta vanha. Uusia taitoja tulee nyt ihan rytinällä, enkä meinaa edes perässä pysyä. Lisäksi havahduin siihen, että vauva on jo toden totta kuin pieni lapsi: hän osaa alkeellisia leikkejä, muistaa hauskoja juttuja ja hänellä on omat suosikkipuuhansa. Uusien taitojen lisäksi kesäkuussa on urakoitu ylähampaita: nyt niitä pilkistää yläikenessä jo neljä kappaletta, alhaalla on ennestään kaksi. Tällainen hän nyt on:

Vauva osaa ryömiä, istua ilman tukea ja nousta tukea vasten polvilleen esimerkiksi pyykkikoneen luukkua, vaunukoppaa ja isoveljen sängynlaitaa vasten. Konttausasennossa keikkuminen vaihtui eilen ensimmäisiin haparoiviin konttausaskeliin − en kestä, jos meidän pikkuinen kohta jo konttaa täyttä päätä! Lattialla tyttö touhuaa usein hassussa kylkiasennossa vuoroin käsiään ja jalkojaan heilutellen, vähän kuin rannalla poseeraisi ja vilkuttelisi sieltä muille. :D Juuri ennen juhannusta tyttö pyllähti ensimmäisen kerran itse istumaan lattialla touhutessaan, mutta siihen tarvitaan vielä jotain tukea (ekalla kerralla se oli patja). Vauva osaa myös vilkuttaa ja vilkuttelee aina iloisesti esimerkiksi iskän tullessa töistä kotiin. Juhannuksena tyttö oppi taputtamaan käsiään yhteen.

Vauva nukkuu yhdet tai kahdet päiväunet, vähän ensimmäisten kestosta riippuen. Noin yhdestätoista eteenpäin ja noin 16−17 aikoihin, yleensä vaunuissa mutta välillä sylissä tai kantorepussa, jonka kyydissä jaksan kantaa häntä enää lyhyitä aikoja. Yöllä vauva nukkuu ensimmäisen unijakson edelleen pinnasängyn puolella ja myöhemmin äidin vieressä. Silloin tällöin jaksan nostaa hänet pinnasänkyyn myös keskellä yötä, mutta se on aika harvinaista. Useammin kyllä kannattaisi, sillä tyttö pyörii paljon unissaan ja herättää samalla minutkin. Yöt olivat aiemmin tässä kuussa aika levottomia, kun tyttö liikkui ja heräili sängyssä parin tunnin välein − hampaiden puhkeaminen ja liikkumisen opettelu ne varmaan vaivasivat pientä mieltä. Yöunet ajoittuvat noin klo 20.00/20.30−07.00 väliselle ajalle.

Vauva syö kiinteitä ruokia yleensä neljä kertaa päivässä ja saa äidinmaitoa aina, kun haluaa. Öisin hän ei kaipaa enää kovin paljon maitoa, rinta on varmasti enemmän turvan tuoja ja lohduttaja − vaikka toisaalta joinain öinä sitten tankataan enemmän. Tuore tomaatti maistuu hänelle juuri nyt erityisen hyvin. Kaurapuuro on kestosuosikki ja marjat ja hedelmät herkkua. Proteiinin lähteistä hänelle maistuvat parhaiten kala (seiti) sekä porkkanaa ja tomaattimurskaa sisältävät jauhelihapötköt.

Vauva ääntelee paljon ja kovaäänisesti. Isoveljen nähdessään hän alkaa usein kiljua innostuneena. Ruokapöydässä vauva höpisee raukeasti vähän kuin jotain juttua kertoen. Hän jättää taukoja ikään kuin keskustellakseen ja odottaakseen vastausta toiselta. "Mämmä" tarkoittaa äitiä tai maitoa tai varmaankin molempia.

Vauva pitää kodin paikkojen tutkimisesta, ulkoilusta, hiekan ja kivien maistelusta, keinumisesta, isoveljen touhujen seurailusta ja varsinkin siitä, kun pääsee muiden juttuihin mukaan. Äidin sylissä hän tykkää kasvojen tunnustelusta, hiusten kiskomisesta ja pusujen antamisesta, eli siitä, että koittaa haukata äidin kasvoja suu auki. Paras leikki taitaa olla isin kanssa keksitty kupsahdusleikki, jossa tyttö kellahtaa sängyllä selälleen yhä uudestaan ja uudestaan. Vesileikkejä ja kylpemistä vauva rakastaa; jos hän kuulee, että kylpyhuoneessa lasketaan vettä ammeeseen, hän ryömii vikkelästi paikalle ja saa hepulit, jos ei pääsekään kylpyyn tai leikkimään vedellä.

Vauva ei pidä hampaiden harjaamisesta ja taistelee kaikin voimin harjaamista vastaan. :( Vauva ei pidä vaipanvaihdosta ilmeisesti siksi, koska selällään makoilu on käynyt tylsäksi. Vaipanvaihtotilanteet ovat siis aika haastavia tällä hetkellä. Kesähelteillä tyttö ei ole pitänyt ollenkaan autossa matkustamisesta, mutta mökkireissusta onneksi selvittiin ilman pahempia itkuja. Isovanhempien koirat häntä jännittävät ja vähän itkettävät.

Vauva käyttää samoja vaatteita kuin kuukausi takaperin, eli pääasiassa 74-kokoa. Muumivaipat vitoskoossa ovat olleet käytössä puolivuotiaasta saakka

Vauva kävi kesäkuun alussa 8kk-lääkärineuvolassa sekä suuhygienistin vastaanotolla. Vierastaminen on mielestäni muuten vähän hellittänyt, mutta neuvolassa tyttö itki samaan malliin kuin ennenkin joutuessaan terveydenhoitajan ja lääkärin käsittelyyn. Pituutta meidän yhdeksänkuisella oli tuolloin lähes 70 senttiä ja painoa lähes 10 kiloa. Kesäkuuhun on mahtunut paljon kivaa puuhaa: tyttö on päässyt äidin ja veljen kanssa tietysi moniin leikkipuistoihin, mutta myös junalla Helsinkiin, kotieläinpuistoon ja tivoliin (tosin ei laitteisiin) sekä isovanhempien luokse yökylään (ei siis yksin). Juhannuksena tyttö oli ensimmäistä kertaa mökillä ja viihtyi siellä mainiosti. 

Ihan uskomatonta, ettei hän muka ole vauva enää kuin kolme kuukautta! ♥️

7.6.2018

Kesäloma

Blogin nimittäin. Tänään on esikoisen 3-vuotissyntymäpäivä, jota juhlittiin railakkaassa taaperoseurassa, ja viikonloppuna juhltaan vielä lisää. 3-vuotiskuulumisten sijaan ilmoitan kuitenkin, että Askeleita-blogi elelee tulevan kesän aikana aiempaa hiljaisempaa eloa.

Tänään jätän taakseni Perhekupla-yhteisön, ja yli kahden vuoden yhteisöön kuulumisen jälkeen jatkan blogini kanssa taas täysin itsenäisesti. Syynä on se, että aika ja energia eivät nykyisessä elämäntilanteessa yksinkertaisesti riitä koviin moneen asiaan, ja jostain on karsittava. Juuri nyt haluan keskittyä täysillä omaan perheeseen ja tähän aikaan, kun lapset ovat pieniä − niihin asioihin, jotka ovat tärkeimpiä. Tämä on todennäköisesti viimeinen kesä, jonka saan viettää lasten kanssa kotona ennen työelämään palaamista. Blogia en kuitenkaan ainakaan vielä ole lopettamassa kokonaan, vaan kirjoittelen tänne silloin tällöin, kun siltä tuntuu. Onhan tämä oma terapiavälineeni ja tärkeä muistojen säilömispaikka.

Kiitokset vielä Perhekuplalle ja sitä edeltäneelle Mammalandialle, joihin sain kuulua, sekä kaikille teille lukijoille ja seuraajille! Ihanaa kesää ja palataan asiaan jossain vaiheessa! :)