30.4.2015

35. raskausviikko

35. raskausviikko tuli juuri päätökseen ja on taas aika kerrata viikon päällimmäiset tunnelmat. Tällä viikolla alkoi virallisesti ätiysloma ja äitiysrahakausi, vaikka lomallahan olen ollut jo neljä (!) viikkoa. Äkkiä se aika menee näin lomaillessakin.

Vauvan asento tuntuu nyt vakiintuneen siihen, mistä edellisilläkin raskausviikoilla kirjoittelin, eli jalat oikean kylkeni puolella ja peppu/selkä vasemman kylkeni puolella pää alaspäin. Liikkeet ovat edelleen tuntuneet voimakkaina ja masun sisäistä mylläämistä on riittänyt, mutta tuosta asennon pysyvyydestä tuli mieleen, voiko vauva olla jo niin iso, ettei se muuten aktiivisesta liikkumisesta huolimatta enää mahdu heittämään täyttä kuperkeikkaa tai kääntymään ympäri? Tietysti hyvä asia, jos vauva viihtyy loppuajan pää alaspäin.

Aiemmin paljonkin vaivannut selän pistäminen pitkään istuessa tuntuu yhtäkkiä jopa vähentyneen, tai sitten en ole vain joutunut sellaisiin istumistilanteisiin niin usein. Viikon aikana olen ollut ihan järkyttävän janoinen ja tuntuu, että suuta kuivaa vähän väliä, vaikka olisin juuri kipannut pari lasia vettä. Pikkuinen tuolla masussa verottaa nyt nesteitä oikein urakalla :) Jonkin asteisia harjoitussupistuksia on tullut jo pidemmän aikaa kävelylenkeillä, ja omalla kohdallani ne ovat tuntuneet siltä kuin maha muuttuisi kivikovaksi palloksi. Muissa tilanteissa en harjoitussuppareita ole osannut ainakaan tunnistaa.

Miehelle tuli kuluneen viikon aikana jopa kaksi kertaa kysymys aikooko hän olla synnytyksessä mukana. Kysymykset tuntuivat ihan hassuilta, koska itse olen pitänyt asiaa ihan itsestään selvyytenä: tottakai tuleva isä on paikalla! Isän läsnäolo synnytyksessä ei ole aina tainnut olla niin yleistä, mutta olen olettanut, että nykypäivän "modernien" isien kohdalla se on kuitenkin aika selvä asia, ellei mitään erityistä estettä ole.

Noin isolta se vauva jo vatsassa näyttää <3

Kuva: Vau.fi

28.4.2015

Odotusajan lukemista

Jokin aika sitten kirjastossa silmääni osui ihan sattumalta mielenkiintoisen oloinen kirja, jonka päätin hetken selattuani lainata. Kyseessä oli muun muassa hyvinvointivalmentajana työskentelevän Kaisa Jaakkolan viime vuodenvaihteessa ilmestynyt hyvinvointiopus Reipas, rakas raskaus.


Takakannessa kirjaa luonnehditaan kotimaiseksi hyvinvointikirjaksi raskautta suunnitteleville ja raskaana oleville. Kirjassa käsitellään tulevan äidin ravitsemuksen, liikunnan ja hormonitasapainon vaikutuksia odottajan omaan hyvinvointiin sekä syntyvän lapsen hyvinvointiin ja myöhempään elämään. Kirjasta saa ohjeita myös synnytyksestä palautumiseen ja hedelmällisyyden tukemiseen.
 
Ei ollut mikään ihme, että tartuin kyseiseen kirjaan. Olen aina ollut kiinnostunut oikeanlaisesta ravitsemuksesta ja liikunnasta niin fyysisen kuin psyykkisen hyvinvoinnin lähteenä, ja uskon, että esimerkiksi hyvällä ravitsemuksella voidaan välttää monien turhien lääkkeiden syöminen. Näin raskausaikana mielessä on ollut tietysti myös edellä mainittujen asioiden vaikutus vatsassa kasvavaan vauvaan, jolle luonnollisesti haluan taata mahdollisimman hyvät elämän lähtökohdat.

Jaakkolan kirja sisältää aika painavaakin asiaa, mutta mielestäni se on kuitenkin onnistuttu kirjoittamaan melko yksinkertaisesti ja helppotajuisesti ilman vaikeita tieteellisiä sanoja. Ei siis tarvitse olla mikään lääke- tai ravitsemustieteen asiantuntija ymmärtääkseen kirjan sisältöä. Kirjat osiot, jotka käsittelivät elimistön hormonitoimintaa, vaativat tosin itseltäni silti aika paljon keskittymistä. Pidin siitä, että kirjan sisältö pohjaa hyvin pitkälti tieteellisiin tutkimuksiin, joihin löytyy selkeät viitteet, eikä kirjoittajan omaan mutu-tuntumaan. Toki kirja sisältää myös Jaakkolan omia kokemuksia, mutta ne on pidetty erillään selkeistä faktatiedoista ja antavat mielestäni vain kivaa vaihtelua tekstiin ja tuovat kirjoittajan lähemmäs lukijaa.

Itse luin kirjan suurella mielenkiinnolla. Syön jo nyt mielestäni varsin terveellisesti ja monipuolisesti suosien puhdasta ja käsittelemätöntä ruokaa ja välttäen valkoisia jauhoja ja turhaa sokeria, mutta kirjan myötä innostuin tsemppaamaan ruokavalinnoissani taas vähän lisää.

Kirjassa piilee kuitenkin myös pieni ahdistumisen vaara. Helposti voi alkaa ajatella, että olisiko minun nyt tämä ja tämäkin asia pitänyt ottaa huomioon jo raskauden alusta alkaen? Olenko aiheuttanut vauvan kasvulle jotakin vaaraa kun en ole syönyt tuotakaan ravintolisää? Itse huolestuin kun tajusin, etten ole raskausaikana syönyt minkäänlaista kalaöljyvalmistetta enkä myöskään syö kalaa ihan viikoittain. Raskaushormonihuuruinen pääni ehti jo hetken ajatella paniikissa tuleeko lapselleni nyt ADHD kun tärkeät rasvahapot ovat jääneet saamatta??! Seuraavana viikonloppuna ostoslistalla olikin sitten kalaa, jota söin useampana päivänä peräkkäin :D Totuus tietysti on, että esimerkiksi kehityksellisiin häiriöihin vaikuttavat hyvin monet asiat, eikä kaikkia sairauksia voi välttää vaikka söisi kuinka terveellisesti.

Kirjaa suosittelisin niille odottajille tai raskautta suunnitteleville, jotka ovat kiinnostuneita hyvinvointiasioista ja ravitsemuksen merkityksestä. Toisaalta kuka tahansa hyvinvoinnista kiinnostunut (nainen) voi saada kirjasta paljon irti, koska muun muassa kirjassa käsitellyt ravitsemusasiat ovat mielestäni hyvää perustietoa ihan jokaiselle. Kannattaa vain pitää maalaisjärki mukana ja jättää turhat ahdistumiset pois kirjaa lukiessa :)

Kaisa Jaakkolalta löytyy myös kattavat blogisivustot kaisajaakkola.com, mistä löytyy lukunäytteitä kirjasta sekä lisää tietoa kirjassa käsitellyistä aiheista.

24.4.2015

34. raskausviikko

Raskausviikolta 33 viikolle 34 siirryttäessä vauva saavuttaa vau.fi-sivuston mukaan kahden kilon painon ja lähestyy 40cm pituutta. Aika hullu ajatus, että masussa majailee jo noinkin iso mönkiäinen. Nämä viimeiset viikot taitavatkin sitten olla aikamoista lihotuskuuria, jos ajattelee, että tässä noin puolentoista kuukauden aikana vauva voi ottaa vielä sen pari kiloa lisää painoa ennen syntymäänsä.

Olo on ollut edelleen ihan pirteä ja jaksava, vaikka väliin on mahtunut myös niitä väsyneempiä päiviä huonojen yöunien jälkeen. Viikonloppuna pikkuinen sai yhtenä iltana oikean energiapiikin ja möyri masussa lähes tunnin verran juuri kun yritin käydä nukkumaan. Eihän siitä nukahtamisesta mitään tullut, mutta onneksi pienet valvomiset eivät näin lomalla juuri haittaa.

Viikonloppuna taisin kokea myös ensimmäiset niin sanotut sukkapuikkokivut tai -pistokset. Sukkapuikkokivuiksi sanotaan siis sellaisia teräviä vihlaisuja kuin joku tökkisi sukkapuikolla tuonne alapäähän. Pienen nettisurffailun tuloksena selvitin, että vihlaisut sijoittuvat ilmeisesti kohdunsuulle ja voivat johtua siitä kun vauva alkaa raivata tietään alaspäin tai sitten ihan vain vauvan liikkumisesta. Itselläni pistokset ovat olleet hyvin lyhyitä, ehkä sekunnin tai parin mittaisia ja tulleet ihan satunnaisesti muutamia kertoja.

Varmaan jo noin parin kuukauden verran vaivanani on ollut selän pistäminen jostain tuolta vasemman kyljen puolelta, aina samasta paikasta. Kipu tulee silloin kun joudun istumaan pidempiä aikoja samassa asennossa, esim. bussissa tai junamatkalla, ja välillä ihan kotona tietokoneen ääressäkin. Liikkuminen ja asennon vaihtaminen yleensä auttavat mutta kaikissa tilanteissa se ei valitettavasti ole mahdollista (nimim. ei enää leffateatteriin viimeisillä raskausviikoilla). Tälle viikolle sattui yksi erityisen kivulias edestakaisin parin tunnin pituinen bussimatka, jonka aikana asento oli niin huono ja kipu niin kamala, että pidättelin jo suunnilleen itkua. Kaikki sympatiat pitkäaikaisista kiputiloista kärsiville, jatkuva kipu vie todellakin voimia ja samalla keskittymiskykyä muilta asioilta. 

Neuvolassa käytiin tämän raskausviikon lopulla (33+6) ja terveydenhoitaja arveli vatsaa tunnustellessaan, että pikkuinen majailee masussa nyt pää alaspäin, eli raivotarjonnassa (kuulostaa omaan korvaan tosi huvittavalta tuo sana :D). Tätä tukevat omatkin havaintoni siitä, että potkut ovat jo pitkään tuntuneet oikeassa kyljessä melko ylhäällä. Olin jotenkin tosi onnellinen tästä uutisesta, toivottavasti vauva on samassa asennossa myös ennen syntymäänsä, että alatiesynnytys olisi ainakin asennon puolesta mahdollinen.

Oma painoni oli pysynyt edellisestä neuvolakäynnistä täsmälleen samana. Ihmettelin, miten se on mahdollista kun vatsa on kuitenkin kasvanut tässä kuukauden aikana. Syön ihan normaalisti, mutta annoskoko on jonkin verran tainnut pienentyä kun ähky olo tulee niin nopeasti, ja lisäksi tietysti liikun edelleen aika aktiivisesti. Terveydenhoitaja ei ollut tästä mitenkään huolissaan, ja ilmeisesti tällaista painon muuttumattomuutta voi raskauden aikana välillä tapahtua.

Muutaman viikon päästä olisikin sitten vuorossa neuvolalääkärin tutkimus, ja odotan jo innolla, että päästään pitkästä aikaa kurkkaamaan ultralaitteella, miltä se masun sisäinen elämä oikein näyttää. <3

Kuva: Vau.fi

22.4.2015

Ajatuksia vauvan- ja lastenvaatteista

Ensimmäiset vauvanvaatehankinnat tein rakenneultran (rv 20+1) jälkeen kun selvisi, että olimme hyvin todennäköisesti saamassa pienen pojan. 

Itse vähän vierastan hirveän stereotyyppistä jaottelua tyttöjen ja poikien vaatteisiin, tai esimerkiksi väreihin tai leluihin, ja ainakin koitan välttää hyvin voimakasta jaottelua omassa toiminnassani. Vähän myös ärsyttää, miten vaatekaupoissa tämä jako on tehty asiakkaan puolesta jo valmiiksi: tästä rekistä pojille vaaleansinistä ja autokuvioita ja tästä tytöille vaaleanpunaista ja perhosten kuvia. En myöskään haluaisi sisustaa tyttölapsen huonetta lattiasta kattoon pinkillä, paitsi ehkä jos se olisi lapseni hartain toive. Kuitenkin tieto lapsen sukupuolesta ohjaa jonkin verran myös omia vauvanvaatehankintojani.

Vaatteet: H&M

Itselläni raja taitaa vaatteiden kanssa mennä siinä, että poikavauvalle en vaaleanpunaisia tai pinkkejä vaatteita ostaisi. Toinen juttu ovat röyhelöt ja pitsit sekä muut "tyttömäiset" koristukset. Isomalla poikalapsella vaaleanpunainen taas on mielestäni ihan ok ja miehillähän se taitaa olla jopa muodikasta. Vauvojen kohdalla vaaleanpunainen antaa kuitenkin aika voimakkaan mielleyhtymän juuri tyttölapseen ja siksi tuntuisi vähän oudolta pukea omaa lastaan kyseiseen väriin. Nämä ovat tietysti mielipideasioita ja jokainen tehköön ja ajatelkoon niin kuin haluaa :)

Vaatehankinnoissa olen suosinut kirkkaita ja raikkaan värisiä vaatteita ja pyrkinyt siihen, ettei kaikki olisi ihan pelkkää sinistä ja vihreää. Huomaan kyllä, että aika paljon varastosta löytyy erilaisia sinisen ja turkoosin sävyjä. Tykkään valita vauvanvaatteiksi värikkäitä vaatteita, mutta myös vaaleat neutraalit sävyt, kuten harmaa ja beige ovat mielestäni pienillä vauvoilla kauniita. En kuitenkaan haluaisi pukea lastani täysin värittömästi. Vaatemerkeistä meiltä löytyy eniten Lindexin ja H&M:n vaatteita.

Vaatteet: Lindex




Nyt kun vielä olen voinut mielivaltaisesti päättää lapseni vaatteista hänen puolestaan, olen välttänyt kaikenlaisten Disney- tai muiden piirrettyjen hahmojen kuvia vaatteissa (Bamse, Salama McQueen, Nalle Puh jne.), koska omaa esteettistä silmääni "hahmottomat" vaatteet miellyttävät enemmän. Toki jos käy niin, että lapsestamme tulee vaikkapa suuri Spider Man -fani, niin voin kyllä hämispaitoja hänelle ostaa, mutta sen aika tulee sitten myöhemmin. 

Suurimman osan vauvanvaatteista olen hankkinut nettikirpputorien kautta, joita löytyy mm. Facebookista. Jotkut vaatteet on nettikirppareilla hinnoiteltu aika kalliisti ja päälle tulevat yleensä postikulut, mutta itse olen tehnyt hyviä ja laadukkaita löytöjä ihan pikkuhinnoillakin. Joitain vaatteita ollaan myös saatu lahjaksi tai muuten vain ilmaiseksi, ja tietysti äitiyspakkauksesta tuli iso paketti vaatteita, jotka pääsevät varmasti käyttöön. Myös lähikirpputorilta on tarttunut muutamia vaatteita matkaan. Jotain olen ostanut uutenakin, mutta vauvan- ja lastenvaatteiden kohdalla on mielestäni ihan järkevää suosia käytettyä tavaraa kun niitä kuitenkin todella hyväkuntoisina ja edullisinakin voi löytää.

Kuvituksena on omaa silmää miellyttäviä vauvanvaatteita nettikauppojen valikoimista sekä viimeisessä kuvassa joitakin lemppareitani kotoa löytyvistä vaatteista.

19.4.2015

31.–33. raskausviikko

Raskausviikkokuulumisissa lähestytään vihdoin nykyhetkeä ja nyt olisivat vuorossa 31.–33. raskausviikkojen päällimmäiset tunnelmat. Näihin viikkoihin sisältyi muun muassa loman aloittelua, pääsiäisen viettoa sekä hieman hormonihuuruista tunnemylläkkää.

Viikolla 31 sattui taas hauska tapaus töissä, kun sain kuulla olennaisen raskauteen liittyvän kysymyksen erään lapsen suusta. Lapsi tuijotti ensin mietteliään näköisenä vatsaani ja kysyi sitten lopulta: "Kun sä käyt suihkussa, niin kastuuko se vauva?" "Ei se kastu, kun maha kastuu vaan ja vauva on siellä mahan sisällä..." 

Viikolla 32 vietin ensimmäisiä lomapäiviäni. Oli ihanaa kun aamulla ei tarvinnut olla kiireellä lähdössä minnekään eikä illalla tarvinnut miettiä seuraavan päivän töihin menoa. Tein vähän pihahommia pensaita leikaten ja roskia haravoiden, ja sain huomata, että kumartelu ja kyykistely eivät kasvaneen vatsan kanssa sujuneet enää ihan vaivattomasti, kun maha esti taivuttelun entiseen malliin. Pääsiäistä vietettiin rennoissa ja rauhallisissa mökkeilytunnelmissa, ja ensimmäinen lomaviikko menikin pääsiäisen vuoksi todella nopeasti. Vauvan suosikkiasennoksi tuntui näinä aikoina muodostuneen pötkötellä masussa hiukan sivuttain, pään tai selän pullistellessa vasemman kylkeni puolella ja jalkojen potkiessa oikean kyljen puolelle. 

Viikolla 33 oli ilmassa raskaushormonien vaikutuksia tai väsymyksen aiheuttamaa herkkyyttä – veikkaisin, että näitä molempia sopivasti sekaisin. Yhtenä päivänä itkin aivan romahtamispisteessä, kun huomasin, että äitiyspakkauksen kanteen oli ilmestynyt kaksi rasvatahran näköistä (pienehköä) likatahraa. Pakkaus oli mielestäni täysin pilalla! Lisäksi kiukuttelin oikein kunnolla ilmalämpöpumpusta, joka oli tulossa kotiimme asennettavaksi, koska mielestäni sille ei löytynyt mitään hyvää paikkaa ja se rumentaisi koko olohuoneen ja oli muutenkin typerä. Ilmeisesti myös äitiyspakkauksen likatahrat olivat peräisin siitä kun pumppua oli hetken aikaa säilytetty pakkauksen päällä, mikä tietysti vain lisäsi vihaani koko ilmalämpöpumppua kohtaan. :D

Näinä hetkinä mieleeni muistui myös, miten talvella itkin, kun yhden naulakon asennus ei onnistunut vaatehuoneen seinälle siihen kohtaan, mihin olin sitä suunnitellut vaan naulakon paikkaa piti hiukan siirtää. Mieskin totesi silloin ihmeissään, että eihän tämä nyt mikään itkun asia ole. Taisin itse siinä itkuni lomassa vain todeta vihaisesti, että "no ei naurunkaan asia" tai jotakin vastaavaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna nämä ovat olleet ihan naurettavia juttuja, mutta siinä itkun ja harmin keskellä totisinta totta ja elämän tärkeitä asioita. :D Se ilmalämpöpumppu on muuten nyt seinällä ja vieläpä oikein hyvällä paikalla.

Tuossa kuvassa näkyy ystäviltä yllätyslahjaksi saatu aivan ihana omatekoinen vaippakakku, joka sai tulevan äidin ihan liikuttuneeksi. :') En ole raaskinut purkaa kakkua vaan se saa toistaiseksi komeilla tuolla tulevassa vauvanhuoneessa ihasteltavana.

17.4.2015

Ihonhoito raskausaikana

Minulle kävi niin kuin on tainnut käydä monelle muullekin, eli rupesin raskausaikana suosimaan ihonhoidossani luonnonkosmetiikkaa. Ehkä se on niin, että vatsassa kasvavalle ihmisenalulle haluaa taata mahdollisimman hyvät elämän lähtökohdat, ja se saa raskaushormonihuuruisen naisen ajattelemaan entistä tarkemmin myös ihonhoitotuotteiden merkitystä ruoan ja ravitsemuksen lisäksi. Ainakin omalla kohdallani asia menee juurikin näin. Raskauden myötä olen alkanut entistä tarkemmin miettimään mitä suuhuni laitan, mutta myös mitä ihoni kautta elimistööni imeytän, sillä näillä molemmilla voi olla vaikutusta sisälläni kasvavaan vauvaan.

Ennen siirtymistä luonnonkosmetiikkaan kuuluvien merkkien ihonhoitotuotteisiin olin jo käyttänyt muutamien luonnonkosmetiikkasarjojen meikkituotteita sekä joitakin kasvoille tarkoitettuja erikoistuotteita. Aloitin nykyisten tuotteiden käytön alkuvuodesta, eli toisella raskauskolmanneksella. Edelleenkään kaikki käyttämäni tuotteet eivät ole luonnonkosmetiikkaa, mutta käyttämieni tuotteiden pääpaino on entiseen verrattuna siirtynyt selkeästi niihin.

Kasvojen ihonhoidossa käytössäni ovat tällä hetkellä:

Madara Purifying Foam -puhdistusvaahto
Aco Face Skin Tonic (normal/dry skin) -kasvovesi
Avène Hydrance Optimale Light Hydrating Cream SPF 20 -päivävoide
Jurlique Calendula Redness Rescue Soothing Moisturising Cream -voide
Dermosil Primo Eye Cream Q10 -silmänympärysvoide
Dermosil Lip Care -huulirasva
Jurlique Intense Recovery Mask -kasvonaamio
Emma S. Ageless Enzyme Peel -kuorinta
Pai Skincare Rosehip Bioregenerate Oil -seerumi/kasvoöljy
Bepanthen -voide

Ennen Madaran puhdistusvaahtoa käytin Jurliquen Soothing Foaming Cleanser vaahtoavaa puhdistustuotetta, mutta sen loputtua siirryin käyttämään tuota kaapin kätköissä lymyillyttä Madaraa.

Yllä olevaan tehokaksikkoon olen ollut erityisen tykästynyt. Kun sain vihdoin aikaiseksi vaihtaa rakeiset kuorintatuotteet pois, olen käyttänyt tätä Emma S.:n entsyymikuorintaa. Kuorintaa on ihanan helppo käyttää, sillä sen ei tarvitse vaikuttaa iholla kuin minuutin ajan eikä minkäänlaista hankausta tarvita. Entsyymikuorinnan jälkeen olen levittänyt iholle Jurliquen luonnonsavinaamion antamaan iholle vielä lisää tehohoitoa sekä ravitsemaan kuorinnan jälkeen punoittavia kasvoja.

Kuvista puuttuu Pain ruusunmarjaöljy, jota käytän seerumin tavoin kosteusvoiteen alla aamuin ja illoin. Levittelen öljyä aika reippaalla kädellä, ja iltaisin läträän sen kanssa ehkä vielä himpun verran enemmän. Öljy on kestänyt päivittäisessä käytössä yli kaksi kuukautta, mutta nyt purkki alkaa lähestyä loppuaan ja voisinkin laittaa uuden samanmoisen tuotteen pian tilaukseen tuolta BeautyBay.comista.

Kuva: BeautyBay.com

13.4.2015

28.–30. raskausviikko

Tässä jatkoa raskausviikkokuulumisille, vai mikähän näille olisi hyvä nimitys... Vuorossa siis 28.–30. raskausviikot.

Viikolla 28 alkoi raskauden viimeinen kolmannes. Tuntui aivan hurjalta, että raskaus oli jo näin pitkällä! Samalla viikolla maaliskuun vietin syntymäpäiviäni ja nyt olin sitten 27-vuotias tuleva äiti. Alla iltasella napattu räpsy synttärijuhlintojen jälkeen.

8.3.2015 Rv 27+4
Viikolla 29 olin yhtenä aamuna menossa myöhempään töihin ja saimme miehen kanssa seurailla rauhassa vauvan liikkeitä heti aamusta. Mies kuuli tuolloin vauvan sydänäänet ensimmäistä kertaa painamalla päänsä vatsaa vasten. <3 

Tällä viikolla sain tietää, että jäisin töistä lomille jo maaliskuun lopulla, koska minun tulisi pitää kertyneet vuosilomat ennen äitiysloman alkamista. En ollut aiemmin tiennyt käytännöstä ja olin aluksi aika hölmistynyt koko asiasta – tuntui hassulta, että minut vain ikään kuin määrättiin lomalle, vaikka olisin hyvin jaksanut olla vielä töissä. Vähän täytyi siis sulatella yllättävää uutista, joka kyllä pienen tuuminnan jälkeen muuttui ihan positiiviseksi asiaksi.

Viikolla 30 käytiin taas neuvolassa. Arvot olivat kohdillaan ja hemoglobiinit olivat jopa vähän nousseet. Sain myös kuulla sokerirasitustestin tulokset, jotka olivat täysin kunnossa. Juttelin neuvolassa yöllisestä jalkojen kramppailusta ja suonenvedoista sekä aamuöiden heräilystä ja pätkittäisestä nukkumisesta, mitkä olivat vaivanneet viime aikoina. Jalkakramppeihin sain neuvoksi kokeilla magnesiumin syöntiä, minkä aloitinkin heti samana päivänä. Painoa oli raskauden alusta tähän mennessä kertynyt tasan 6 kiloa.

Näiden viikkojen taitteeseen osuva pyöreät 30 viikkoa tuntuivat huimalta, enää 10 viikkoa jäljellä laskettuun aikaan! Jäin töistä pois tämän viikon lopulla ja aloin totutella rauhallisiin aamuihin ja aikatauluttomiin päiviin. Ajatus lomalle jäämisestä oli edellisinä viikkoina alkanut tuntua varsin mukavalta, ja mielessäni olin jo kehitellyt kaikenlaista puuhaa kertaheitolla lisääntyvän vapaa-ajan varalle.

Rv 30 (Kuva: Vau.fi)

11.4.2015

25.–28. raskausviikko

Ajattelin näin raskauden loppua kohden alkaa kirjoittelemaan odotusajan kuulumisista ja tuntemuksista aina raskausviikkokohtaisen yhteenvedon. Tällä hetkellä eletään siis jo raskausviikkoa 32+3, mutta tässä kuitenkin aluksi kootusti 25.–28. viikkojen päällimmäiset tunnelmat ja tapahtumat, joiden jälkeen ovat 29.30. viikkojen kuulumiset. Pian päästään toivottavasti jo ihan nykyhetkeenkin.

Viikolla 25 vauvan liikkeet näkyivät jo hyvin ulospäin. Suurta hupiamme iltaisin olikin jo jonkin aikaa ollut vauvan liikkeiden tarkkaileminen paljaan vatsan päältä. Tuntui niin ihmeelliseltä, miten ne jo tässä vaiheessa paitsi tuntuivat, myös näkyivät niin selväti. <3 Tässä vaiheessa lipaston laatikko oli jo hyvää vauhtia täyttymässä eri kokoisista vauvanvaatteista, joita olin ostanut pääasiassa Facebookin kirppariryhmistä. 25. viikolla ajelin myös Helsinkiin hakemaan netistä bongaamani Emmaljungan yhdistelmävaunut. Saimme täysin uusia vainuja edullisempaan hintaan vain puolitoista vuotta vanhat, hyväkuntoiset käytetyt vaunut, jotka nyt odottelivat vauvanhuoneessa tositoimiin pääsyään

Viikon 26 alussa (25+2) käytiin neuvolassa ja kaikki arvot sekä lapsen sydänäänet olivat hienosti kohdillaan. Tällä viikolla sain töissä ollessani kuulla ensimmäisen kommentin mahastani lapsen suusta, kun eräs pieni tyttö ihmetteli: "Miks sul on noin pullomaha?" :D Selitettyäni asian alkoi piiitkä kysymystulva: "Miks sulle tulee vauva?", "Onko se tyttö vai poika?", "Onko sillä nimi?", "Voisko se olla Timo? Tai Ville?" jne. Yritin siinä sitten vastailla mahdollisimman fiksusti ja lapselle sopivalla tavalla, mikä ilman valmistautumista oli yllättävänkin vaikeaa.

Maha oli tähän mennessä saanut lisää muhkeaa muotoa ja enää ei ainakaan omasta mielestäni ollut juuri epäilyksen sijaa vallitsevalle tilalleni. Viikon lopulla saimme äityspakkauksen ja oli ihanaa päästä tutkimaan se sisältöä, vaikka netistä olinkin sitä jo etukäteen kurkkinut. Tällä viikolla aloitin myös jokailtaisen mahanrasvauksen Weledan raskausajan hoitoöljyllä mahdollisia raskausarpia välttääkseni.

Viikolla 27 kävin sokerirasitustestissä, joka ei onnekseni ollut ollenkaan niin kamala kuin olin kuvitellut. Sokeriliemi ei mielestäni ollut mitään ällömakeaa ja kulautin sen vain kerralla kurkusta alas. En tullut huonovointiseksi tai väsyneeksi oikeastaan missään vaiheessa, ja parituntinen hengailu terveyskeskuksella sujui ihan mukavasti kirjaa lukien. Vettä olisi vain tehnyt mieli juoda. Kestin urheasti jopa kolmen verikokeen ottamisen, kun keskitin ajatukseni labrahuoneen seinällä olleisiin eläinten kuviin. :)

Vauva tuntui näihin aikoihin aktivoituneen ja vahvistuneen entistä enemmän ja liikkeet tuntuivat aiempaa voimakkaampina. Iltasella sohvalla makoillessa oli hauskaa seurata, miten koko vatsa velloi vauvan tehdessä siellä ties minkälaista temppua ja kuperkeikkaa. Painoa vauvalla oli neuvolasta saadun Vauvan odotus -kirjasen mukaan tässä kohtaa jo lähes kilon verran ja pituutta noin 30cm. Tuntui aivan ihmeelliseltä, että masussa oli jo noinkin kookas ja ihan vauvan näköinen ihana olento kasvamassa. <3

Rv 26 (Kuva: Vau.fi)

9.4.2015

Pinnasänkypohdintaa

Vauvaa varten meillä alkaa olla jo kaikki suuremmat hankinnat tehtynä. Yksi oleellinen asia, joka kuitenkin vielä puuttuu on vauvansänky. Koko ajan mielessä on ollut ajatus valkoisesta, selkeälinjaisesta, puisesta pinnasängystä – kai se on sellainen aika perinteinen valinta. Ulkonäön puolesta pidän myös enemmän pyöreämmistä kuin hirveän kulmikkaista pinnoista. Alun perin sopiva sänky piti löytyä mökin ullakolta mutta tarkempi tarkastelu osoitti, että vanha ja aiemmin moneen kertaan maalattu pinnasänky vaatisi melko työlään hionta- ja maalausoperaation. Miehen kanssa ajateltiin, että kyseinen sänky voisi sittenkin jäädä vain mökkikäyttöön ja nyt ollaan siis uuden pinnasängyn hankinnan äärella. Pienen surffailukierroksen tuloksena keräsin tähän omaa silmää eniten miellyttävät pinnasänkymallit. Samalla tein pientä hintavertailua.

Kaikista näistä sänkymalleista taisi löytyä pohjan korkeuden säätömahdollisuus, mikä lisää pinnasängyn käytännöllisyyttä mukavasti. Lisäksi ainakin Ikean malleissa toisen sängyn pitkistä laidoista saa irrotettua, jolloin sänkyä voi käyttää vielä taaperoikäiselläkin. Myös muissa malleissa laitoja voi ilmeisesti jotenkin säätää. Pakko sanoa, että nuo joka sivulta pinnoitetut sänkymallit näyttävät omaan silmääni vähän karun häkkimäisiltä. Petivaatteiden ja reunapehmusteen kanssa vaikutelma ei varmaan ole ihan niin kolkko. Ikean Sundvik- ja Stuva-pinnasänkymalleissa sen sijaan on nuo umpinaiset päädyt, jotka ainakin tätä kollaasia katsellessa näyttävät aika kivoilta. Stuva-pinniksestä löytyy myös nuo kätevänoloiset säilytyslaatikot, joihin voisi jemmata vaikka petivaatteita. Täytyy vähän mietiskellä tätä sänkyasiaa ja budjettia, ja katsotaan onko pian tiedossa pientä Ikea-visiittiä ;)
Ylempi rivi Lastentarvike, alempi rivi Ikea

2.4.2015

Kun raskaus alkoi

Palaan tässä kirjoituksessa viime syksyn tunnelmiin kun sain tietää raskaudestani. Osa tekstistä on suoraan silloin kirjoittamastani henkilökohtaisesta odotuspäiväkirjastani.

E-pillereiden lopettamisen jälkeen kuukautiskiertoni oli pitkään hyvin epäsäännöllinen. Reilu vuosi kului ensin ilman minkäänlaisia vuotoja, ja kun kierto lopulta käynnistyi, vaihteli kiertoväli puolentoista ja kolmen kuukauden välillä. Olin käynyt asian tiimoilta yksityisellä lääkäriasemalla jo muutamaan otteeseen, ja syksyllä tilanne alkoi tuntua epätoivoiselta. Kroppani oli sekaisin ja olin vihainen ja turhautunut e-pillereiden aiheuttamista seurauksista. Syyskuussa tullut viimeisin vuoto ei kestänyt edes yhtä päivää, mitä seurasi kummallisia alavatsan tuntemuksia muutamien päivien ajan. Ehdin jo pelätä kivuliaita kystia tai jotain vieläkin pahempaa.

Maatessani siis jälleen kerran tutun gynekologin vastaanotolla ultrattavana olin kuin puulla päähän lyöty, kun lääkäri vastoin kaikkia kauhukuviani totesikin: "Katsopas, täällähän näkyy alkava raskaus!" Siis anteeksi MITÄ???! Tämäkin vaihtoehto oli kyllä käynyt pikaisesti mielessäni, mutta en ollut todellakaan uskaltanut ottaa koko ajatusta vakavissani. Olin niin hämilläni, etten osannut muuta kuin toljottaa ultralaitteen näyttöä ja toistella: ”okei…,okei…”, kun lääkäri jatkoi selostustaan.

Vastaanotolta poistuessani osasin ovella sentään jo todeta lääkärille ääneen, että iloinen asiahan tämä on ja oli ihanaa tietää, että raskaus oli ylipäätään mahdollista. Jatkoin matkaani lääkäriaseman vessaan ja siellä hymyilin suu korvissa peilikuvalleni ja olin ratketa riemusta. Yritin kävellä laitoksesta suunnilleen pokerinaamalla ulos, ja kadulle päästyäni otin heti puhelun miehelle, joka ei töissä ollessaan kuitenkaan vastannut. Halusin pian pullauttaa suuren uutisen ulos!

Kaupungilla asioiden hoitamisesta ja kaupoissa käymisestä ei tämän jälkeen meinannut tulla enää yhtään mitään. En pystynyt ollenkaan keskittymään, ja vähän väliä tunsin, miten äärettömän leveä hymy pyrki kasvoilleni ja nauru meinasi purkautua ulos suustani kaduilla kävellessäni. Mies soitti myöhemmin takaisin ja H&M:n pukukopissa kuiskasin suuren uutisen ensimmäistä kertaa ääneen.

Siitä alkoi iloinen ja onnellinen odotuksemme. Alussa halusin vielä kovasti pitää jalat tukevasti maassa, katsoa miten raskaus etenee ja odottaa rauhassa seuraavaan lääkärikäyntiin. Sovimme myös, ettemme kertoisi uutisesta kenellekään ennen raskausviikkoa 12, ellei asia sattuisi tulemaan muuten ilmi.