27.9.2015

Soljuvaa arkea

Nyt on ollut sellainen ihanan seesteinen olo. Päivät sujuvat meillä pojan kanssa nykyään aika mukavasti, ja voin sanoa, että minulla on oikeasti kivaa tuon pienen seuralaiseni kanssa. Vauva päästää minut jo helpommalla, ja on hassua miettiä ihan niitä alkuvaiheita, kun en vastasyntyneeni kanssa saanut tehdyksi juuri muuta kuin syötyä, nukuttua ja imetettyä, ja välillä osaa näistä asioista vielä samaan aikaan. On myös ihanaa kun pieneltä saa jo niin paljon vastakaikua, ja hänen kanssaan voi olla ihan kunnon vuorovaikutuksessa. 

Kolmekuukautisneuvolan jälkeen oli jonkin aikaa vähän levottomampia öitä, ja poika herätteli pahimmillaan 12 tunnin välein läpi yön. Mietin silloin mahtoiko levottomuus olla jotain rokotusten jälkioiretta, ikenien kutinaa vai ihan vaan tiheän imun kautta. Nyt ovat yötkin onneksi taas rauhoittuneet suunnilleen sellaisiksi kuin ne ennen tuota hulinointia olivat. Illoista on myös tullut huomattavasti helpompia: poika käy suunnilleen samoihin aikoihin nukkumaan, ja nukahtaminen käy vaivattomasti tutuilla iltarutiineilla. Alussa jouduin monesti valvomaan puolille öin ja pitempäänkin ja nostamaan vauvan kerta toisensa jälkeen uudelleen syliin.

Miehen töihinpaluun lähestyessä mietiskelin, miten saan päivät oikein kulumaan, mutta nyt tuntuu, että ollaan keksitty monenlaista mukavaa puuhaa ja vauva nyt tietysti ylipäätäänkin pitää minut aika työntäyteisenä, kun olemme kaksistaan. Viikkoa rytmittää joka tiistainen vauvakerho, missä ollaan tavattu tosi mukavia äitejä ja vauvoja, ja suunnilleen kerran viikkoon vieraillaan myös pojan isomummolla, joka asuu tässä ihan lähettyvillä. 

Päivittäin lähden vaunujen kanssa ulos vaikka vain pienelle lenkille, ja olen tuolla metsäteillä kävellessä fiilistellyt syksyäkin ihan uudella tavalla: ulkona on itse asiassa tosi kaunista juuri nyt, ja viilentyvä syysilma tuntuu ihanan raikkaalta helteiden jälkeen. Meillä on myös siitä kiva asuinpaikka, että kaikki peruspalvelut ovat tässä ihan lähellä ja pääsen vaunujen kanssa tosi moneen paikkaan. Vaikka asutaan pienellä paikkakunnalla, niin kyllä täältäkin aika paljon kaikkea löytyy, ja olen tainnut tässä mammalomalla oppia taas lisää nauttimaan maalaiskaupungin eduista.

Viikonloppuisin puuhataan sitten koko perheen voimin mitä keksitään: löhötään aamulla kolmisin sängyssä, käydään ehkä jossain kylässä tai meille tulee vieraita. Heinä-elokuussa viikonloput olivat aika buukattuja, kun oli juhlia, mökkireissua ja muuta, mutta nyt alkavat viikonloppumenotkin helpottaa, ja on mahdollisuus keksiä taas jotakin uutta. Eilen otin muutaman tunnin omaa aikaa ja hurautin vaatekaupoille, ja vaikka pyörinkin pääasiassa lastenvaateosastoilla, oli silti ihanaa päästä hetkeksi pois kotiympyröistä ja vauva-arjesta ihan yksin. Ensi viikonloppuna olisikin sitten ohjelmassa hieroja, jota odotan jo ihan innoissani!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti