11.10.2015

Perehtymistä lapsentahtiseen sormiruokailuun

Pojan täytettyä jo neljä kuukautta on kiinteiden ruokien aloitusta täytynyt alkaa vähän miettiä. Tämänhetkinen suunnitelma on jatkaa täysimetystä puoleen vuoteen saakka ja aloittaa sen jälkeen kiinteiden maistelu sormiruokailulla. Sormiruokailusta minulla on aina ollut varsin myönteinen kuva, mutta vasta nyt olen ottanut koko touhusta enemmän selvää.

Lukaisin vähän aikaa sitten Gill Rapleyn ja Tracey Murkettin kirjan Omin sormin suuhun (2008), joka käsittelee lapsentahtista sormiruokailua. Lapsentahtinen sormiruokailu tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että vauva aloittaa kiinteiden ruokien maistelun osoittaessaan kiinnostusta ruokia kohtaan ja omatessaan syömiseen vaadittavat taidot. Perinteisten lastenkasvatusmallien vastaisesti vauvalle ei syötetä lainkaan soseita, vaan hän alkaa saman tien maistelemaan aivan tavallisia ruokia, joita muukin perhe syö (tietysti vauvalle turvalliset ruoat huomioiden). Sormiruokailua ja perinteistä lusikalla syöttämistä on toki myös mahdollista yhdistää ja syöttää vauvalle lusikalla esimerkiksi puuroa, mikäli tämä sellaiseen suostuu.

Kirjan mukainen kiinteiden aloittaminen perustuu nykytietämykseen, jonka mukaan vauvan suolisto ja ruoansulatusjärjestelmä olisivat riittävän kehittyneitä kiinteiden ruokien aloitukselle noin puolen vuoden iässä. Tässä iässä terve ja täysiaikaisena syntynyt vauva osaa yleensä jo istua, tarttua kiinni ruokaan, viedä sen suuhunsa ja pureskella. Tällöin soseiden syöttämiselle ei oikeastaan jää edes tarvetta. Äidinmaito tai korvike säilyy kuitenkin vauvan tärkeimpänä ravinnonlähteenä koko ensimmäisen einvuoden ajan, ja sen määrä vähenee hiljalleen, lapsen tahdissa, kun vauvan syömä kiinteän ruuan määrä vähitellen lisääntyy. Sormiruokaillessa maidosta vieroittaminenkin tapahtuu siis lapsentahtisesti.

Rapleyn ja Murkettin kirjan luettuani kiinteiden ruokien aloittaminen lapsentahtisella sormiruokailulla tuntuu koko ajan järkevämmältä ja lapselle mielekkäämmältä kuin pelkkä soseiden syöttäminen. Sormiruokaileva vauva saa alusta saakka kokemuksia erilaisista ruuista ja niiden koostumuksista, kun kaikkea ei ole soseutettu samanlaiseksi mössöksi. Lapsentahtisessa sormiruokailussa luotetaan mielestäni kivalla tavalla lapsen omaan osaamiseen ja kykyyn oppia. Lapsi saa opetella syömistä itselleen ominaisella tavalla tutkimisen ja leikin kautta eikä häntä milloinkaan pakoteta syömään. Itse syöminen kehittää myös lapsen omatoimisuutta, mitä pidän hyvänä asiana lasten kasvatuksessa ylipäätään. Plussaa on ehdottomasti sekin, että sormiruokailun avulla lapsesta kasvaa todennäköisesti hyvin monipuolinen ja ennakkoluuloton syöjä, jolle maistuvat niin erilaiset hedelmät, vihannekset kuin mausteisetkin ruuat. 

Edellä mainittujen lisäksi Rapleyn ja Murkettin kirjassa (s. 28–34) esitellään lukuisia muita lapsentahtisen sormiruokailun hyviä puolia. Sormiruokailu on lapselle ennen kaikkea mukavaa ja hän saa oppia ruoasta kaikilla aisteillaan. Sormiruokaileva vauva saa osallistua pienestä pitäen perheen yhteisiin aterioihin, ja koko perhe voi syödä samaan aikaan, kun vauvaa ei tarvitse syöttää erikseen. Ruokahetkillä ei tarvitse taistella syömisestä eikä lapselle tarvitse keksiä temppuja ja leikkejä ("täältä tulee lentokone..."), joilla hänet saadaan syömään. Kirjan mukaan nirsoilu ja ruoasta kieltäytyminen ovat harvinaisia silloin, kun lapsi saa syödä itse, ruokailu on mukavaa ja hän syö samaa ruokaa kuin muu perhe. Ruokailusta tulee näin koko perheelle mukavampaa ja stressittömämpää.

Sormiruokaillessaan vauva oppii kirjan mukaan myös tärkeitä ruokailuun liittyviä taitoja, kuten pureskelemaan, syömään turvallisesti, pitelemään erilaisia ruokia, arvioimaan ruokahaluaan ja välttämään ylensyönnin. Vauva oppii ruokia tutkiessaan myös erilaisia määrän ja koon käsitteitä sekä värejä. Lisäksi sormiruokailu edistää hienomotoristen taitojen oppimista, kuten silmän ja käden yhteistyötä, ja vauvasta tulee nopeasti taitava ruuan käsittelijä, kun hän saa alusta saakka harjoitella syömisen taitojaan itse.

Jos nyt kuulostaa jo liian hyvältä ja alkaa vaikuttaa siltä, että sormiruokailevan vauvan kanssa perheen ruokailuhetket sujuvat ihanan seesteisesti ja pienestä ruokailijasta kasvaa oikea superkulinaristi, on sormiruokailulla tietysti ne huonotkin puolensa. Kirjan mukaan sormiruokailun haittapuolia on tosin vain kaksi: sotku sekä muiden ihmisten huoli sormiruokailun toimivuudesta. Vauvan syömät ruokamäärät ovat aluksi hyvin pieniä, mikä saattaa kummastuttaa ulkopuolisia, vaikka syytä huoleen ei oikeasti ole. 

Täydentäisin edellisiä vielä sillä, että vanhemmilta vaaditaan myös pientä viitseliäisyyttä perehtyä sormiruokailuun, sekä kärsivällisyyttä sietää sotkuisia aterioita. Siitä huolimatta hyvien puolien lista voittaa heittämällä huonot puolet, vaikka voin hyvin kuvitella, että vauvan ruokailun aiheuttamassa sotkussa on alkuvaiheessa todellakin kestämistä! Sotkuisuus ei kuitenkaan saa itseäni kauhistumaan (kirjan mukaan pahin vaihe helpottaa nopeasti vauvan taitojen kartuessa), ja sotkua syntyisi myös soseruokailussa. Kirjan luettuani ja muutenkin asiaan perehdyttyäni olen siis hyvinkin innokas ja kiinnostunut kokeilemaan, miten lapsentahtinen sormiruokailu meillä toimisi!

Täältä löytyy hyvin koottuna Omin sormin suuhun -kirjan sisältöä lapsentahtisesta sormiruokailusta.

Lisäksi Facebookista löytyy Sormiruokailijat-ryhmä, josta saa muun muassa hyviä sormiruokavinkkejä!

2 kommenttia:

  1. Sormiruokailu kiinnostaa kyllä minuakin kovasti. Minua innostaa siinä varsinkin se, että hän saa syödä itse ja tutustua omaan tahtiin uusiin ruokiin. Hän saa syödä samaan aikaan muiden aikuisten kanssa, mikä on minusta tärkeää myös myöhemmin. Minua kiehtoo se, että vauvalle ja itselle voi laittaa samaa ruokaa, hieman muunneltuna tietysti. Ainoastaan jännittää se, miten itse uskaltaa kuunnella köhimistä alkuvaiheessa. Ja osaa sitten toimia, jos pikkuinen oikeasti meinaa tukehtua! Ilmeisesti se on varsin harvinaista, mutta kakominen voi kaiketi kuulostaa aika pahalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa luin tuosta köhimisestä, että saattaa kuulostaa tosi pahalta, vaikkei oikeasti hätää olisikaan. Siinä pitäisi vaan yrittää olla panikoimatta mutta saa nähdä miten onnistuu! Sormiruokailu tuntuu kyllä tosi kivalta ja jotenkin sellaiselta lapsiystävälliseltä tavalta aloitella kiinteitä :)

      Poista