5.10.2015

Pinnasänky vs. perhepeti

Meidän perheen nukkumajärjestely on alusta saakka (jos ei ihan niitä sekavia ja täysin rytmittömiä alkuaikoja lasketa) ollut sellainen, että poika nukkuu alkuyön unensa meidän vanhempien sängyn vieressä sijaitsevassa pinnasängyssään ja jatkaa ensimmäisen yösyötön jälkeen uniaan perhepedissä. Alkuyöstä tulee pidempi unipätkä, mutta sen jälkeen heräämisiä ja imetyksiä on edelleen useita, aamuyöstä yleensä tiheämmin.


Perhepetiä kohtaan minulla oli omat ennakkoasenteeni ajatus siitä tuntui jopa vähän kauhistuttavalta, mutta sanotaanko, että väsymys, laiskuus ja perhepedin helppous taisivat viedä voiton. Ensimmäisten viikkojen tuskaisen kivuliaiden yöimetysten jälkeen opin rentoutumaan ja nukahtamaan imetyksen aikana itsekin, ja perhepeti jäi silloin tavaksi. Oman vauvan kanssa en ole pelännyt perhepedissä nukkumista, mutta tottakai vaaranpaikat on hyvä tiedostaa. En esimerkiksi koskaan vedä peittoa korviin saakka vauvan kanssa nukkuessani. Vauvan päälle kierähtämistä en ole tosissani pelännyt enää vauvan synnyttyä, sillä en ole koskaan ollut mikään kova unissaan pyöriskelijä ja herään öisin herkästi vauvan liikkeisiin.

Jos vauva nukkuisi koko yön pinnasängyssä pitäisi minun luonnollisesti pysytellä hereillä siihen saakka kunnes tämä on unessa. Varsinkin alussa vauvan sikeään uneen vaipuminen sekä tietysti myös imetykset veivät aikaa, ja tissillehän tuo poika kaikista helpoimmin nukahtaa. Joten, kun kerran joka tapauksessa hoidin yöimetykset makuuasennossa, oli perhepeti kaikista kätevin: minun ei tarvinnut väkisin valvoskella keskellä yötä, sain todennäköisesti nukuttua tai ainakin levättyä enemmän, eikä poikaa tarvinnut nostella ees taas.

Toisaalta taas, nyt kun poika on kasvanut ja ruvennut välillä aikamoiseksi vipeltäjäksi myös unissaan, olen miettinyt saisinko kuitenkin nukuttua paremmin, jos poju nukkuisi omassa sängyssään? Vauva saattaa yöllä vain vaihtaa asentoa, mutta minä alan unissani jo tarjoamaan maitoa, vaikkei pojalla välttämättä ole edes nälkä, ja sitten ollaan molemmat hereillä turhan takia. Aamuyöt ovat myös välillä aika rasittavia, kun pojan uni muuttuu levottomammaksi, ja heräilen vähän väliä jatkuvaan pyörimiseen ja potkimiseen. Sitäkin olen ehtinyt miettiä tuleeko perhepedistä mitään enää siinä vaiheessa, kun vauva lähtee liikkumaan. Vähintään pitäisi virittää jonkinmoiset turvalaidat parisängyn ympärille...

Tällä hetkellä laiskuus taitaa kuitenkin vielä viedä voiton, ja jatkamme tämän perhepedissä ja pinnasängyssä nukkumisen yhdistelmällä. En jaksa ruveta valvomaan keskellä yötä, enkä myöskään jaksa alkaa muuttamaan nukkumisjärjestelyä, joka toimii kuitenkin kohtuullisen hyvin. En ole täysin rättipoikkiväsynyt päivisin, eli saan kyllä nukuttua. Mietitään asiaa sitten uudestaan, kun poika vähän kasvaa, yöimetykset vähenevät, tai menetän täysin hermoni yöhulinointiin. Pientä toivoa paremmista öistä tuli tosin juuri viikonloppuna, kun poika nukkui klo 21.308.00 välisen ajan ainoastaan KAHDELLA syötöllä. Näin vähiä heräämisiä noin pitkällä aikavälillä ei ole tapahtunut kertaakaan aiemmin!

2 kommenttia:

  1. Minäkin olen miettinyt sitä, että miten perhepedissä sitten nukutaan, kun kaveri lähtee oikeasti liikkeelle! Nyt reunat voi rakentaa parista tyynystä, jos kaveri jää nukkumaan vielä itsekseen aamulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meiläkin on ollut vielä helppo jättää poika jatkamaan unia aamulla, mutta myöhemmin ei varmasti arvaa jättää muualle kuin pinnasänkyyn. Vähän myös hirvittää jos meillä innostutaan konttailemaan yöllä pitkin poikin parisänkyä, auttaako siinä edes mitkään esteet..? Pientä haastetta ja miettimistä siis tiedossa!

      Poista