2.1.2016

Mitä tapahtui vuonna 2015?

Se olisi sitten vuosi 2016, mutta palataan vielä hetkeksi viime vuoden tunnelmiin. Vuosi 2015 oli erityisen merkityksellinen ja mieleenpainuva oman lapsen syntymän vuoksi, elämä mullistui ja muuttui täydellisesti, minusta tuli äiti, meistä pieni perhe. Mutta tapahtui vuoden aikana muutakin. Kävin läpi viime vuoden kalenteria ja blogin kirjoituksia ja poimin sieltä vuoden merkittävimmät tapahtumat. Aika raskaus- vauvapainotteista materiaalia sain tietysti kasaan, minkä lisäksi vuosi oli myös aikamoista hääbuumia ystäväpiirissäni omat lykkääntyneet häämme olisivat olleet vuoden viidennet. Kuvituksena menneen vuoden otoksia, jotka eivät ole aiemmin päässeet blogiin asti.

Tammikuussa jatkoimme miehen kanssa syksyllä aloitettua lavatanssikurssia, johon olimme ilmoittautuneet häävalssin harjoittelua silmällä pitäen. Elettiin keskiraskauden aikaa, ja vointini oli joulun jälkeen helpottaneen väsymyksen ja pahoinvoinnin jälkeen todella hyvä. Rakenneultrassa (rv 20+1) tammikuun puolivälissä saimme tiedon todennäköisestä poikavauvasta. Vauvanvaatehankintoja aloin tehdä tämän uutisen jälkeen ja postilaatikkomme täyttyi Facebook-kirppareiden kautta tilailluista pikkuvaatteista. Töissä kerroin raskaudesta yleisesti vasta rakenneultran jälkeen, vaikka osa työkavereista oli asian jo arvannutkin joulun jälkeen pyöristyneen ulkomuotoni vuoksi. Tammikuun lopulla vietin yhden viikonlopun Tampereella ystäväni polttareissa, missä pääsin kokeilemaan muun muassa improvisaatioteatteria sekä köllöttelemään paljussa. Vauvan liikkeet olivat alkaneet jo tuntua, ja muistan miten pieni innostui potkiskelemaan mahassa paljuveden lämmön ympäröimänä.

Helmikuussa sairastelin kuun alussa tylsää flunssatautia viikon päivät ja lojuin kotona sairaslomalla. Kuun lopulla koittivat vuoden ensimmäiset häät, kun olimme juhlimassa ystäväni häitä Tampereella. Pääsin ensimmäistä kertaa talvihäihin, joissa oli ihana tunnelma, vaikka kunnon pakkasia ei juuri silloin ollutkaan. Alkuvuodesta arki oli perus töissäkäyntiä ja ahkeraa kävelylenkkeilyä. Juoksulenkit ja muun raskaamman liikunnan olin jättänyt joulun jälkeen. Vauvantarvikkeita alkoi hiljalleen kertyä kotiin, ja yhtenä viikonloppuna ajelin Helsinkiin hakemaan käytettynä bongaamiani unelmalastenvaunuja. Helmikuussa kävin myös sokerirasituskokeessa, joka ei ollut ollenkaan niin kamala kuin olin kuvitellut ja arvot olivat onneksi myös täysin kunnossa. 

Maaliskuussa vietin 27-vuotissyntymäpäiviäni. Synttärittarjoiluun kuului jo useamman kerran tekemääni mutakakkua, joka oli ehkä ainoa ns. herkkuhimotukseni raskausaikana. Viikonloppujen ohjelmaan kuului tanssikurssin lisäksi ensiapukurssi. Maaliskuun lopulla matkasimme Tallinnaan yhden yön kylpylähotellimatkalle miehen perheen kanssa. Maaliskuun 30. päivä oli viimeinen työpäiväni. Jäin pois töistä jo maaliskuun lopulla, sillä määräaikaisena työntekijänä minun täytyi pitää kertyneet lomani pois ennen äitiysloman alkamista. Ensimmäisenä lomapäivänä eli maaliskuun viimeisenä tilasin itselleni kauan haaveilemani järjestelmäkameran ja julkaisin ensimmäisen kirjoituksen tähän blogiin. Blogin perustaminen raskausajan tuntojen purkamista varten oli kytenyt mielessäni jo jonkin aikaa, ja viimein tuntui, että minulla voisi olla kunnolla aikaa kirjoittamiselle.

Huhtikuussa vietimme pääsiäistä miehen perheen mökillä. Töiden loputtua minulla alkoi varsinainen pesänrakennus- ja touhotusvaihde kotona. Hankkiuduin vimmalla eroon turhista tavaroista pitämällä kirpparipöytää ja roudaamalla ylijäänyttä tavaraa SPR:lle. Leikkasin rivitalopihamme pensasaitoja, haravoin ja pesin ikkunoita. Aloitin myös vapaaehtoistyöntekijänä MLL:n perhekahvilassa, missä kävin kerran viikossa auttelemassa. Lisäksi osallistuin yhden illan mittaiseen kamerankäyttökoulutukseen, jonka jälkeen ymmärsin vähän, mutta vain vähän paremmin järjestelmäkameran saloja. Aivan kuun lopulla kävin työhaastattelussa yhtä vakinaista virkaa varten, josta paikka ei kuitenkaan auennut. Äitiyslomani alkoi virallisesti huhtikuun lopulla. 




Toukokuussa vietimme vappua rauhallisesti kotitekoisia munkkeja paistellen. Vuoden toiset polttarit koittivat heti vapun jälkeen, kun ystäväni polttareita vietettiin naapuripaikkakunnalla. Toukokuussa riesanani olivat alaselän ja lonkan alueen jumitukset, jotka diagnosoin itse iskiassäryiksi. Niitä lukuun ottamatta vointini oli edelleen mainio. Osallistuimme neuvolan perhevalmennukseen sekä sairaalan synnytysvalmennukseen. Neuvolalääkärin tutkimuksessa kaikki näytti olevan mallillaan ja vauvan asennoksi vahvistui raivotarjonta. Vietimme mökillä yhden viikonlopun ja jatkoin MLL:n perhekahvilassa käymistä. Äitienpäivänä mietiskelin miten, äitienpäivä saa seuraavana vuonna aivan uudenlaisen merkityksen. Kuun lopulla koittivat ystäväni häät, joissa jaksoin jorailla raskausviikkoihin ja alaselän jomotuksiini nähden mainiosti. Selkäkivut hellittivätkin pian häiden jälkeen, ja olin viimeiset raskausviikot taas elämäni kunnossa.

Kesäkuussa ehdimme lomailla miehen kanssa viikon verran kaksistaan. Kävimme Ikeassa ostamassa vauvanhuoneeseen tarvittavia juttuja, vietimme rentoja päiviä kotona ja teimme pihahommia. Nautimme viimeisistä hetkistä kahdestaan, vaikka samalla odotimme jo kovasti uutta perheenjäsentä. Äitiysneuvolassa terveydenhoitaja arveli, ettei enää näkisi meitä ilman vauvaa. Sunnuntaiaamuna 7.6. syntyi pieni poikavauva normaalin, vaikkakin pitkältä tuntuneen, alatiesynnytyksen päätteeksi. Ensimmäiset viikot kotona vauvan kanssa menivät uutta opetellessa, synnytyksestä toipuessa ja minulla myös todella rajussa väsymyksessä. Alle kahden viikon iässä pojalle ilmestyi kummallisia rakkuloita vartalon iholle, joka paljastui märkäruveksi. Juhannusaattoillan vietimme sairaalassa, mutta poika päästettiin onneksi kotihoitoon. Minulle pamahti samoihin aikoihin päälle rintatulehdus, ja kesäkuun lopulla olimme vauvan kanssa molemmat antibioottikuurilla.



Heinäkuussa sairasteluista oli jo selvitty, uusi arki alkoi hiljalleen tasaantua ja väsymys helpottaa. Sain ajan sairaalan imetyspolille, missä kävin saamassa apua ja neuvoja edelleen kivuliaalta tuntuvaan imetykseen. Lauantaina 4.7. piti alunperin olla hääpäivämme, mutta olimme päättäneet lykätä häitä jo syksyllä vauvauutisen saatuamme. Heinäkuussa saimme päätettyä, että häät järjestetään vuoden päästä, ja kävin läpi tutun soittelukierroksen varatessani kertaalleen perutut vihkiajan, hääpaikan, pitopalvelun ynnä muut uudelleen. Yhtenä helteisenä heinäkuun päivänä teimme pienen retken läheiseen kotieläinpuistoon. Pyrin muutenkin liikkumaan enemmän ulkona, sillä kroppa kaipasi jo kovasti liikuntaa. Pojan 1-kuukautispäivää ja samalla 1-vuotiskihlapäiväämme vietimme mökillä, mikä oli samalla ensimmäinen pidempi automatka vauvan kanssa. Mies lähti töihin heinäkuun lopulla kesä- ja isyyslomiensa loputtua, ja minulla alkoi kotiäidin arki.


Elokuussa järjestelimme ristiäisiä, joita vietettiin kuun puolivälissä meillä kotona. Aloin käymään pojan kanssa seurakunnan vauvakerhossa, mikä toi mukavaa rytmiä viikkoon ja samalla pääsin tutustumaan muihin alueen äiteihin. Elokuussa lämpöä piisasi ja vaunulenkeiltä palasin usein hikisenä kotiin.  Reissasimme Tampereelle miehen sukulaisen häihin ja yövyimme yhden yön hotellissa vauvan kanssa. Loppukuusta olin myös ensimmäistä kertaa poissa kotoa, kun suuntasin Helsinkiin viettämään jälleen yhden ystäväni polttareita puoleksi päiväksi. Tuntui oudolta olla poissa vauvan luota ja vieläpä toisessa kaupungissa, mutta isä ja poika pärjäsivät jääkaappiin varastoitujen maitojen kanssa niin hienosti, että sain tulla iloisin ja helpottunein mielin kotiin. Elokuussa kävin  myös synnytyksen jälkitarkastuksessa neuvolassa.

Syyskuussa vietimme mökillä pari yötä paikallisten suurmarkkinoiden aikaan, joilla käymisestä on tullut ihan perinne. Syksyn viilenevä ilma tuntui ihanan virkistävältä, aurinkoiset päivät jatkuivat ja nautin syksyn väreistä vaunulenkeillä. Vuoden viimeisiä häitä vietettiin naapuripaikkakunnalla, kun jälleen yksi ystäväni pääsi sanomaan tahdon. Vauvan kanssa lähdimme kotiin ennen iltabileiden alkamista, mutta ehdimme silti hyvin nauttia häähuumasta. Oli ihanaa päästä niin moniin erilaisiin häihin vuoden aikana, ja niistä jäi monia ideoita mieleen myös omia häitä varten!



Lokakuussa pääsin miehen sponsoroimaan hierontaan, joka oli kroppansa jumiuttaneelle kotiäidille täydellistä luksusta. Kävimme Helsingissä tapaamassa omia serkkujani ja heidän pieniä lapsiaan, eli pojan pikkuserkkuja. Vauva oli ensimmäistä kertaa hoidossa kodin ulkopuolella, ja saimme miehen kanssa kaivattua kahdenkeskistä aikaa. Bongailin paikkakuntamme vauvaperheille suunnattua ohjelmaa, ja kävin muutamissa erilaisissa tapahtumissa pojan kanssa. Viikonloppuisin vietimme kotipäiviä ja tapasimme kavereita. Aloitimme myös säännölliset kokoontumiset perhevalmennusryhmämme aktiivisten jäsenten kanssa nyt kun kaikkien vauvat olivat syntyneet.



Marraskuussa päivät alkoivat olla pimeitä, mutta kivaa tekemistä toi paikallisen opiston järjestämä vauvojen värikylpy, johon olin ilmoittautunut jo kesän lopulla. Vietimme ensimmäistä isänpäivää ja muistimme myös pojan vaaria ja pappaa. Kävin vielä sairaalan puolella jälkitarkastuksessa synnytysrepeämieni vuoksi. Viikonloppuihin sain sovittua itselleni shoppailupäivän ja illanistujaiset tyttöporukalla. Omat menot tekivät todella hyvää, vaikka myöhään en jaksanutkaan illanvietossa kukkua. Sain myös vihdoin aikaiseksi käydä MLL:n perhekahvilassa oman lapsen kanssa. Viisikuukautinen vauva tuntui vielä vähän pieneltä sinne isompien lasten jaloissa pyörimään, mutta arvelin päätyväni perhekahvilan kävijäksi joskus myöhemmin. Leivoin paljon pitkästä aikaa, ja löysin uuden ihanan suklaakakkureseptin, jota tuli tehtyä loppuvuodesta useampaan otteeseen.


Joulukuussa meidän pikkuvauva oli jo puolivuotias konttaava vauhtivekko. Pidimme pienet puolivuotissynttärit kotona kahvien ja kakkutarjoilun merkeissä. Puolen vuoden täysimetystaival tuli täyteen nopeammin kuin olin osannut odottaakaan. Poika aloitti kiinteiden maistelut sormiruokailulla, mistä olin innostunut aiemmin syksyllä. Yöunet olivat olleet jo jonkin aikaa todella katkonaisia ja olin marras-joulukuussa väsyneempi kuin aikoihin. Podin myös järkyttävää makeanhimoa ja suklaata kului. Iloa väsymyksen keskelle toivat muun muassa perhevalmennusporukkamme pikkujoulut ja joulun odotus. Ensimmäinen joulu vauvan kanssa oli lumeton ja vietimme sitä perheidemme kanssa pojan isovanhempien luona. Mies oli lomalla joulun ja uuden vuoden välin, ja saimme viettää paljon aikaa perheen kesken. Vuosi vaihtui rauhallisesti kotona hieman jo joulua talvisemmissa keleissä.




4 kommenttia:

  1. Ihana ja tapahtumarikas vauvavuosi <3 ja oon vähän kateellinen noista monista häistä! :D oon itse niin häähullu mutta jostain syystä mun kaverit ei näytä olevan naimisiinmenevää sorttia... Tänä vuonna taitaa olla pitkästä aikaa ainakin yhdet häät tulossa, viime kerrasta onkin varmaan jo yli 10 vuotta aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, joo mäkin kerkesin jo pitkään harmittelemaan etten oo ollut kuin muutamissa häissä aikuisiällä, mutta nyt alkoi sitten kunnon buumi :D Jospa sielläkin alkaisi kaverit vielä lämmetä naimisiinmenolle, kiva että on edes yhdet häät tiedossa! :)

      Poista