29.4.2016

Raskas rakas arki

Väsyttää kieltää päivän aikana kaksikymmentä kertaa samasta asiasta tuloksetta. Väsyttää taistella joka ikinen vaipanvaihtotilanne ja hampaiden pesu sylistä pois pyrkivän ja paikoillaan pysymättömän vauvan kanssa. Väsyttää hakea karkuun konttaava lapsi kahteen kertaan pukemaan vielä ne vaatteet päälle. Väsyttää nostella ruuanpalasia toisensa perään ylös tarjottimelle vain tietäen, että ne lentävät hetken päästä uudelleen alas. Väsyttää katsella ruuan tahrimia seiniä ja lattiaa, joille ei jaksa tehdä mitään, koska väsyttää. Väsyttää, että vaivalla tekemäsi ruoka ei kelpaakaan. Väsyttää kuunnella kärsimätöntä huutamista syöttötuolista, joka alkaa heti kun yrität vain nopeasti tiskata tarjottimen ruokailun päätteeksi. 

Väsyttää se, että sinua revitään, nipistellään ja purraan päivän aikana. Väsyttää kävellä yli puoli tuntia rattaita työntäen ennen kuin lapsi nukahtaa. Väsyttää se, että kaikki omat jutut täytyy tehdä niin kiireellä ja hätäisesti. Väsyttää se, ettei voi kunnolla keskittyä mihinkään, kun pieni vaatii taukoamatonta huomiota ja jos ei sitä saa, on pahanteossa. Väsyttää, että ajatuksesi ovat yhtä mössöä. Väsyttää olla se kenelle kiukutellaan ja suututaan. Väsyttää, että sylissäsi rimpuillaan. Väsyttää viettää suuri osa päivästä lattian tasossa. Väsyttää se, että hartiat ovat taas jumissa. Väsyttää, että edes illalla et saa käpertyä omaan rauhaan, vaan joku on sinussa tiukasti kiinni kunnes nukahtaa syliisi. Väsyttää mennä nukkumaan tietämättä kuinka pitkään saa nukkua. Väsyttää herätä aamulla 6.00.

Joinain päivinä ei vain meinaa jaksaa. 

Mutta kun katsot väsyttävän päivän päätteeksi sitä pientä rakasta nukkuvaa tuhisijaa ja peittelet hänet hellästi omaan sänkyyn hyvää yötä kuiskaten, tiedät, että jaksat herätä aamulla – ja aloittaa sen kaiken taas alusta. Koska sitä se nyt on. Ja ilman sitä olisi tyhjää. Välillä raskas, mutta niin rakas.

27.4.2016

Yksivuotiaan juhlavaatteet

Jatkan vielä jaarittelua pienten poikien hää- ja juhlavaatetukseen liittyen. Kevät se tässä nimittäin vain etenee, ensi viikolla on jo toukokuu ja ennen häitä olisi vielä juhlittavana pojan 1-vuotissynttäritkin! Tänään varasin jo hyvissä ajoin ajan valokuvaajalle yksivuotiskuvauksiin, sillä täytyyhän tuo elämän ensimmäinen merkkipaalu käydä ikuistamassa ihan ammattilaisella. :) 

Vaateasioihin tämä kaikki taas liittyy sillä tavalla, että häiden lisäksi valokuvausta sekä kotona vietettäviä juhlia varten täytyisi löytää jotain sopivaa (siistiä) päällepantavaa tälle meidän yksi vuotta täyttävälle pikkuherralle. Synttäreitä vietetään rennosti kotona perheen ja kavereiden kesken, ja synttärivaatetuskin saa sen puolesta olla aika rentoa. Sen sijaan valokuviin, joista jokunen päätyy todennäköisesti paraatipaikalle kotona, täytyisi keksiä kivat vaatteet, joita kestää kuvissakin sitten katsella. Ihannetapauksessa poika voisi käyttää 1-vuotisjuhlissaan, kuvauksissa sekä häissä osittain samoja vaatekappaleita, sillä vaatekertojen ostaminen vain yhtä käyttötarkoitusta varten tuntuu aika typerältä. Esimerkiksi housut voisivat hyvin olla samat vaikka kaikissa näissä tapahtumissa, jos ne vain kokonsa puolesta mahtuvat päälle vielä häissä, jotka ovat reilu kuukausi synttäreiden jälkeen. Etenkin häitä varten olen ajatellut pitkälahkeisia housuja, jos ilma sattuukin olemaan viileämpi ja samalla lahkeet suojaisivat polvia kätevästi pahimmilta kolhuilta.

Siitä päästäänkin noihin kuvissa esiintyviin paitoihin, sillä tässä joku ilta nettikaupoissa surffaillessa päädyin Zaran lastenvaatevalikoiman äärelle, minne en jostain syystä olekaan eksynyt aiemmin, mutta mistä aukeni todella reilu valikoima siistejä paitoja aina 68cm koosta alkaen. Nuo ylempänä näkyvät ruutukuvioiset paidat voisivat sopia enemmän synttäreille, kun taas vaalean yksivärisen paidan voisin pukea pojalle häihin, siihen vielä liivi tai henkselit ja siistit housut kaveriksi ja rusetti kaulaan niin pienen sulhaspojan vaatetus voisi olla valmis! Viime viikonlopun hääpalaverin jälkeen vaikuttaa uhkaavasti siltä, ettei kukaan hääseurueemme aikuinen miespuolinen jäsen suostu ripustamaan kaulaansa vaaleanpunaista rusettia, joka niin hienosti sopisi yhteen oman morsiuskimppuni ja häiden koristeluiden kanssa, joten ainoa toivoni sen suhteen alkaa olla tässä pienessä sulhaspojassamme! ;)

Paidat Zara, rusetti Trendhim.

25.4.2016

Kiusaaminen

Mammalandian yhteistyöpostaus

Äidiksi tulo on lisännyt maailmantuskaani ja huoliani aivan moninkertaisiksi omalle lapselle ei luonnollisesti haluaisi tapahtuvan mitään pahaa, ja jos vain voisin, ottaisin kaikki maailman lapset suojeltavikseni. Tottakai vastoinkäymiset ja pettymykset ihmissuhteissa kuuluvat elämään, mutta on kuitenkin yksi asia, joka todella saa vereni kiehumaan ja jota ei soisi tapahtuvan ollenkaan: toisten ihmisten tahallinen satuttaminen joko fyysisesti tai sanallisesti. Pienten lasten (joissain tapauksissa myös aikuisten) maailmassa tätä nimitetään kiusaamiseksi, ja se on myös Mammalandian huhtikuisen yhteistyöpostauksen aihe.

Jo päiväkoti-ikäiset lapset pystyvät tahallisesti jättämään jonkun porukan ulkopuolelle, ja lasten kasvaessa myös taidot kiusata valitettavasti kehittyvät. Maailman epäkohdille herkistyneenä äitinä tulen usein surulliseksi, kun näen jonkun valtavirrasta poikkeavan lapsen ja mietin millaista kohtelua tai puheita tuo lapsi voi joutua elämässään kohtaamaan. Tuo pieni viaton lapsi.  Vaikka voihan lapsi olla myös niin onnekas, ettei koskaan joudu kohtaamaan ikäviä ihmisiä, tai ehkä hän on niin vahvalla itsetunnolla varustettu, ettei anna sellaisten lannistaa itseään. Suvaitsevaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen tuppaavat kuitenkin vielä näin 2010-luvulla olemaan yllättävän vaikeita asioita joillekin ihmisille, ja kiusaaminen, syrjintä ja suvaitsemattomuus liippaavat mielestäni hyvin läheltä toisiaan. Lasten ja nuorten keskuudessa erilaisuus on varmasti yksi yleisimpiä syitulla kiusatuksi.

Ajatus siitä, että oma lapseni joutuisi joskus koulukiusatuksi on äitinä yksi musertavimpia ajatuksiani, kun ajattelen poikani tulevia vuosia. Myös itse kiusaajana toimiminen on ihan yhtä paha asia. Haluaisin olla sellainen vanhempi, jolle voi aina tulla kertomaan asioista, myös niistä ikävistä tapahtumista, häpeilemättä ja tietäen, että saa ymmärrystä ja apua. Toisaalta ajattelen, että lapsen kasvaessa hänen on tärkeää oppia ratkomaan myös itse pieniä erimielisyyksiä ikätovereidensa kanssa, mutta tämä tulee mukaan hiljalleen lapsen kasvaessa ja sosiaalisten taitojen karttuessa.

Aion myös selittää lapselleni mitä kiusaaminen on, ja mi eroa on esimerkiksi kaveriporukan pilailulla ja todellisella kiusaamisella. Silloin jos kaveri tökkäisee kerran kynällä, ei vielä mielestäni voida puhua varsinaisesta kiusaamisesta. Viimeistään yläaste-iässä myös auotaan päätä ja päästellään suusta mitä milloinkin sen kummemmin ajattelematta. Toisaalta se kuuluu nuoruuteen ja kasvamiseen, mutta ne ajattelemattomatkin päänaukomiset voivat tuntua niiden kohteesta todella pahalta ovatko ne silti kiusaamista? Asiaa miettiessä on yllättävän vaikeaa erottaa milloin kyse on oikeasta kiusaamisesta, sellaisesta joka on tarkoituksellista ilkeilyä, ja milloin siitä kun lapset vain kiusoittelevat tai härnäävät toisiaan. Kiusaamistapauksissa lapsen oma kokemus on mielestäni se joka ratkaisee: jos lapsi kokee tilanteen ikävänä ja ahdistavana ja sellaisena, että häntä kiusataan, tulee aikuisen suhtautua siihen vakavasti ja vähintään ottaa perin pohjin selvää mistä oikein on kysymys.

Kiusaamista ei varmasti koskaan voida täysin kitkeä, mutta uskon, että tilanteisiin puuttumalla, opettamalla ja opastamalla, suvaitsevaisuustta edistämällä, lasten itsetuntoa vahvistamalla, ystävyyssuhteita tukemalla, välittämällä, kuuntelemalla ja osallistumalla, sekä sillä että aikuinen on oikeasti läsnä päästään varmasti jo aika pitkälle.

Mammalandian kotisivuille pääset tästä ja Facebook-sivuilla tästä.

23.4.2016

Mitä päälle pienelle sulhaspojalle?

Nyt kun omat pukeutumisasiani häitä varten alkavat olla kunnossa (laukku puuttuu, mutta se ei taida olla loppupeleissä edes pakollinen), ja mies sai päätettyä, että pukeutuu olemassa olevaan tummaan pukuunsa, olisi vielä keksittävä mitä tuolle meidän pienelle, häiden aikaan vuoden ja yhden kuukauden ikäiselle sulhaspojallemme oikein puettaisiin päälle. Pojan vaatteiden kanssa ei ole vielä mikään hoppu (oikea kokokaan ei ole täysin selvillä), mutta yritän tässä kuitenkin käynnistellä pientä ajatustyötä pojan vaatevalintojen suhteen. Tapani mukaan hain inspiraatiota nettikauppojen tarjonnasta, ja tässä kuvituksena pientä kokoelmaa ketjuliikkeiden valikoimista.



Paita ja liivi H&M / rusettibody H&M / liivi H&M / paita ja shortsit H&M
liivibody Lindex / sininen rusetti H&M / harmaa rusetti Lindex

Huomaan, että olen taas samojen asioiden äärellä kuin ristiäisiin valmistautuessa: jos meillä olisi tyttölapsi, ostaisin jonkun nätin vaalean mekon, söpöt kengät ja ehkä jonkun päähän laitettavan koristeen, helppo päätös! Mutta pienen pojan juhlavaatevalintoja joutuu sen sijaan ihan tosissaan pähkäilemään. Tämän ikäisille pojille on onneksi jo valinnanvaraakin: on minikokoisia pukuja (joille en edelleenkään lämpene), liivejä, monenlaisia housuja, kauluspaitoja ja muita siistejä paitoja. Vaihtoehtoja siis riittää ja kaupoissa alkaa näin kesää kohti mentäessä olla kivasti vaaleansävyisiä juhlavaatteita tarjolla mutta miksi melkein kaikki pienille pojille suunnattu on sitä iän ikuista sinistä..?



Vaaleat henkselihousut H&M / chinot Lindex / henkselihousut Lindex / kengät Converse

Sulhaspojan vaatteet saisivat mielestäni olla siistit ja juhlavan näköiset, mutta kuitenkin rennot ja mukavat päällä en siis todellakaan nää meidän vauhtiveikkoamme hikoilemassa jossain kiristävässä pienten poikien smokkitakissa... Poika käyttää tällä hetkellä 74cm kokoisia vaatteita, ja häiden aikaan heinäkuussa koko saattaisi olla jo 80cm. Olettaisin myös, että poika kävelee häissämme, joten siistit kengätkin tarvitaan. Esimerkiksi Converset olisivat jotenkin tosi hauskat, mutta sopivatko ne häihin? Housuiksi olen kuvitellut mielessäni jotkut vaaleat pellavahousut tai chinojen tyyppiset siistimmät pöksyt. Paidassa, tai miksei bodyssakin, voisi taas olla jotain väriäkin, tai sittenripilkkuna voisi toimia kaulassa keikkuva rusetti olisiko häiden teemavärin mukainen vaaleanpunainen paha valinta? Liivit ja henkelihousut ovat myös ihania, mutta mikä näistä nyt sitten olisi oikeasti häihin sopivaa vaatetusta?

Kertokaa te ideoita miten reilun vuoden ikäinen veijari voisi häihin pukeutua?

21.4.2016

Kymmenkuisen päivärytmi

Kymppikuukautispäivän jälkeen lisäsin pojan ruokailuihin viidennen aterian ja uudella kaavalla ollaan menty nyt jonkin aikaa. Ainut järkevä paikka tälle aterialle oli ennen pitkiä päikkäreitä aamupäivällä, vaikka se onkin usein jo pari tuntia aamupalan jälkeen. Tämä ateria on joko lounas tai välipala vähän riippuen siitä mikä on päivän muu ohjelma. Muskaripäivänä annan välipalan aamupäivällä ja lounaan vasta muskarin ja päiväunien jälkeen. Kerhopäivänä taas tarjoan lounaan kotona ja välipalan iltapäivällä kerhossa sormiruokailijan välipalaeväiden mukaan ottaminen (sekä paikan päällä syöminen) tuntuu jotenkin helpommalta kuin lounaseväiden, ja ne kaikista sotkuisimmat ruuat on kivempi nautiskella ihan kotosalla.

Meidän päivät noudattavat aika selkeää kaavaa nykyään ja tuli mieleen kirjoitella tämä nykyinen, reilun kymmenen kuukauden ikäisen pojan rytmi ylös. Myöhemmin voi olla taas hauska verrata miten rytmit ovat muuttuneet, vai ovatko kenties ollenkaan. Kellonajat ovat suuntaa antavia, sillä niihin tietysti vaikuttaa se kuinka aikaisin aamulla herätään tai kuinka pitkään päikkärit kestävät. Tällainen meidän kymppikuisen rytmi siis on:

6.00–7.00 Herätys
7.30–8.00 Aamupala
10.00 Lounas/välipala
11.00 Pitkille päiväunille (1,53 tuntia)
13.00–14.00 Välipala/lounas
16.00 Päivällinen
17.00 Lyhyille iltapäikkäreille (< tunti)
19.15 Iltapala
20.00 Iltamaidot ja nukkumaan (yöunille nukahtaminen yleensä 21.00)

Maitoaterioita en tähän sen kummemmin listaillut, sillä niitä tulee pojan pyytäessä milloin missäkin välissä. Lihaa tai muuta proteiinipitoista ruokaa tarjoan yleensä lounaalla, ja iltapalaksi keitämme useimmiten ohrapuuron. Nuo päivän ensimmäiset päikkärit ovat kivasti pidentyneet niistä ajoista kun poika nukkui ehkä tunnin tai juuri sen ajan kun vaunut liikkuivat. Toiset päikkärit menevät aika myöhäisiksi (herätämme pojan aina viimeistään tuntia ennen iltapalaa), ja olenkin miettinyt voisivatko ne jäädä kohta kokonaan pois ja voisiko kenties yöunille nukahtaminen aikaistua samalla? Olisi kiva saada illasta vähän hengähdysaikaa, sillä nykyisin painelen unten maille aika pian pojan perässä. Vielä kuitenkin tuntuu, että nuo alkuillan pikkutirsat tulevat pojalle tarpeeseen, että ilta sujuu mukavasti, ja poika kyllä vaikuttaa yleensä väsyneeltä juuri siinä viiden aikoihin.

Yöllä meidän kymppikuinen heräilee vaihtelevina ajankohtina kerran tai pari yössä. Tasan vikko sitten heppu veteli ensimmäistä kertaa elämässään unia illasta aamuun kello 2106 – siis huimat yhdeksän tuntia putkeen! Samaa ihmettä ei ole vielä toista kertaa näkynyt, mutta on kiva tietää, että tuollainen läpi yön nukkuminen on kuitenkin ihan mahdollista. Nukuin silloin itsekin ruhtinaalliset kahdeksan tunnin katkeamattomat yöunet varmaan ensimmäistä kertaa melkein vuoteen. Yöimetysten lopettamista olen alkanut tässä yhden vuoden iän lähestyessä vähän pohtimaan, ja tuumailemme milloin voisi olla tälle otollinen ajankohta ja millä menetelmällä homman hoitaisimme. Puolen vuoden iässä ei olisi tuntunut ollenkaan oikealta lopettaa, vaikka neuvolassa suurin piirtein käskettiin tekemään niin, mutta nyt kun yöheräilyt/-tissittelyt ovat vähentyneet huomattavasti, poika saa viisi ateriaa päivässä ja on jopa nukkunut kerran sinne aamuun asti, voin jo alkaa ajatella, että ehkä kohta öisestä maitobaarista voitaisiin luopua ainakin sinne aamuyön tunneille asti.