29.7.2016

Bonusway – bonusta verkko-ostoksista

Yhteistyössä Bonusway

Oletteko kuulleet Bonuswaysta? Kyseessä on entinen Ostohyvitys.fi-palvelu, jonka avulla voi saada rahaa takaisin verkko-ostoksista. Bonusway on siis eräänlainen verkkomaksamisen bonuskortti, mutta kauppojen etukorteista poiketen ostoksista kertyneet bonukset maksetaan suoraan pankkitilille, joten ne voi käyttää mihin kohteeseen haluaa. Palvelu on täysin ilmainen eikä vaadi kuin muutaman lisäklikkauksen nettikaupoilla pyöriessä. Bonusway tekee yhteistyötä yli 800 verkkokaupan kanssa, kuten Zalando, Hotels.com, CDON.com, Viaplay, Ellos, Adlibris ja Finnish Design Shop. Lastentarvikekauppojakin valikoimassa on useita, kuten Lekmer, Babyshop ja Lauran Pikku Putiikki, ja löytyy sieltä myös äitiysvaatteita kauppaava Mamalicious.


Jotta saat rahaa takaisin verkko-ostoksistasi, sinun täytyy vain muistaa kirjautua sisään Bonuswayhin ja klikata sitä kautta haluamaasi verkkokauppaan. Loppu hoituu tavalliseen tapaan verkkokaupan puolella. Helppoa ja kannattavaa, minkä vuoksi liityin käyttäjäksi juuri myös itse. Kun valikoimassa on kerran sellaisia kauppoja, joista teen ostoksia muutenkin, tuntuu ainoastaan järkevältä kerätä niistä myös ilmaiseksi tarjottavat bonukset talteen vähän tällainen alehaukkailija ja etukuponkien keräilijä kun muutenkin olen. :D

Ja loppuun vielä kivoja uutisia: Bonuswayn liittymistarjouksena teille lukijoille lähtee 10 euron aloitusbonus ensimmäisen tilauksen yhteydessä. Liittymään pääset TÄSTÄ. Kivoja verkkoshoppailuja!

Postaus sisältää mainoslinkkejä.

27.7.2016

Jammaillaan

Meidän pikkumiehestä on tässä kesän aikana kuoriutunut melkoinen jammailija. Kun jostain kuuluu musiikkia, ollaan sitten kotona, autossa, kylässä, tai vaikka rannalla, missä jonkun mankasta kuuluu kesäisen keinuva musiikki, alkaa pää nyökkäillä musiikin tahtiin ja kohta myös kädet heilua etusormet pystyssä. Hauskaa, miten poika on oppinut nopeasti vanhempien pienellä esimerkillä tällaisia ihan omia "tanssiliikkeitä".

Ykkössuosikki musiikkirintamalla on tällä hetkellä Fröbelin Palikat, joiden samannimistä levyä ollaan soitettu uudestaan ja uudestaan. Tosin kelpaa pojalle hyvin myös iskän autoradiosta valitsema raskaampi rockikin. Fröbeleiden kohdalla homma menee näin: poika osoittaa ensin cd-soitinta, mikä tarkoittaa, että masiina täytyy laittaa päälle. Seuraavaksi määrätietoinen etusormi osoittaa kahta pehmokaveria, jotka majailevat yleensä hyllyn päällä, ja se taas tarkoittaa, että Aku ja Hessu täytyy ottaa mukaan jameihin (noita kaveruksia ei tullut tähän kuvattua, mutta ne näkyvät tässä aiemmassa postauksessa). Sitten äiti hytkyy nämä kaikki kolme kaverusta sylissään ja siitä jammailuja jatketaan alhaalla lattian tasossa. Huvittavaa, ja samalla suloista, että nuo samat pehmokaverit täytyy ottaa mukaan joka ikinen kerta.

On muuten ihan mahtavaa, että Fröbelin Palikat keikkailee edelleen. Omassa lapsuudessani renkutimme tätä samaa levyä ja toista Sutsisatsi-nimistä c-kasetilta kotona ja automatkoilla siihen malliin, että isäni muistaa kappaleet vieläkin. Olisi aika hienoa päästä vielä jonain päivänä Fröbeleiden keikalle fiilistelemään ja nostalgisoimaan oman lapsen kanssa!

25.7.2016

Perheen lempiruuat

Mammalandian yhteistyöpostaus

Heinäkuussa Mammalandian bloggaajat kirjoittavat aiheesta perheen lempiruuat, joten tässä tulee muutama sananen meidän perheemme lemppariruuista. Tämän linkin takaa löytyvät muiden Mammalandian bloggaajien kirjoitukset samasta aiheesta.

Meidän perheen suosikki(koti)ruuat ovat aika pitkälti niitä samoja vanhoja: tomaattinen jauhelihakastike ja pastaa, kanaa currykastikkeella ja riisiä, jauhelihapihvejä ja perunaa, kesällä uusia perunoita ja silliä... Kalaruuat ovat omia lemppareitani, mutta niitä tulee tehtyä vähän harvemmin; yleensä ostan kaupan tarjouksesta ison kimpaleen lohta ja paistan sen uunissa, vaikka on meillä toisinaan syöty miehen omakätisesti pyytämää kalaakin. Mies taas tykkää kunnon kokolihaisista pihveistä, itse tehdyistä burgereista ja ylipäätään sellaisesta yksinkertaisesta, maukkaasta ruuasta. Meidän vanhempien lempiruuat ovatkin ihan niitä perinteisiä kotiruokia, joita samoja tulee sitten kokkailtua pojallekin. Vuoden ikäiselle taaperolle voi tarjota jo lähes kaikkea mitä mekin syömme, kunhan muistaa ruuan vähäsuolaisuuden. Vähän aikaa sitten uunissa paistui esimerkiksi lasagnea kahdessa eri vuoassa: isommassa meille vanhemmille ja pienemmässä pojalle täsmälleen samaa, mutta ilman lisättyä suolaa.

Minä välttelen ruokavaliossani vehnää ja ruista, mikä asettaa jonkin verran rajoituksia yhteisiin sapuskoihin, mutta aika helppo noita gluteeniviljoja on kuitenkin korvata muilla tuotteilla. Uunijuurekset on yksi kätevä ja maistuva ruuan lisuke ja sopii kaikille, vuoden ikäisestä sormiruokailijasta lähtien. Keittiöhommissa omaa sydäntäni lähellä on enemmän leipominen kuin ruuanlaitto, mutta taaperon kanssa kotona ollessa sitä kokkailua joutuu tai pääsee kuitenkin harrastamaan ihan päivittäin. Valmiita einesruokia en syö itse, enkä ole halunnut tarjota niitä lapsellekaan. Pojan lempiruokaa on jo jonkin aikaa tainnut olla tomaattinen pasta, jonka todella helpon reseptin voisin kirjoittaa blogiin jossain vaiheessa ihan erikseen. Pastan kaverina pojalle uppoavat mainiosti esimerkiksi kanapötköt, ja myös pakastealtaan kalakuutiot ovat suurta herkkua. Taaperon makuvalikoima on jo varsin laaja, mutta yritän aina välillä muistaa tarjota jotakin ihan uutta rikastuttamaan makumaailmaa entisestään.

Mitkä ovat teidän perheen lempiruokia?

Mammalandia on myös Facebookissa. 

24.7.2016

Itkujen yö

Viime yö oli jotain ihan hirveää. Ja tietysti juuri silloin, kun univelkaa oli jo valmiiksi, ja silloin kun olimme sopineet, että mies voi pitkästä aikaa lähteä viettämään iltaa oikein pitkän kaavan kautta paikalliseen yöelämään. Oli siis minä yksin vastaan itkujen, valvomisen ja epätoivon yö.

Nukkumaan käytyäni ehdin nukkua ehkä kaksi ja puoli tuntia, kun havahduin unen seasta lohduttomaan itkuun. Poika ei rauhoitteluista ja syliin pääsystä huolimatta meinannut rauhoittua ollenkaan, vaan itki lohduttomana kyyneleet silmissä ja mietin jo oliko pieni sairaana. Pinnasängyssä tuli itku ja raivo, minun vieressäni tuli itku ja raivo, ja ihan kaikkialla muualla tuli itku ja raivo paitsi sylissä kantamalla. Kokeilin hyräillä, laulaa, silitellä, juottaa vettä ja vaihdoin lopulta vaipankin, mutta mistään muusta kuin kävellen kantamisesta ei ollut apua. Niimpä sitten kannoin ja kannoin, ja aina välillä poika nukahti syliin, mutta aloitti taas itkukonserttinsa heti, kun yritin laskea takaisin sänkyyn. Minäkin ehdin tirauttaa väsymyksen ja epätoivon kyyneleet siinä muutamaan otteeseen. Lopulta reilun kolmen tunnin taistelun ja yhä uudelleen ja uudelleen yrittämisen jälkeen väsymys vei voiton, sain pojan peiteltyä unten maille ja pääsin hartiat jumiutuneina, alaselkä kipeänä ja käsivarret puutuneina kömpimään itsekin takaisin peiton alle kellon näyttäessä jo lähes aamuneljää.

Tänään heräsimme seitsemän aikoihin ja kömmimme lukemaan pojan suosikkikirjaa sohvalle. Pää on väsymyksestä raskas, ja samalla mietityttää mikä taaperoa itketti nyt niin poikkeuksellisen paljon. Koliikkivauvojen vanhemmat varmaan ajattelevat, että eihän tuollainen yksi yö ole vielä mitään, mutta oikeasti nostan hattua kaikille heille ja varsinkin yksinhuoltaja-sellaisille miten tällaista voi jaksaa yö toisensa jälkeen?? Siirsimme pinnasängyn noin viikko sitten pojan omaan huoneeseen ja yöt ovat sen jälkeen sujuneet tätä kamalaa yötä lukuunottamatta ihan hyvin. Ainut ongelma on ollut se, etten ole itse enää herännyt niin helposti pojan (aamu)öisiin huuteluihin. Yksi selitys, jonka keksin viime yölle voisi olla se, että nyt kävi juuri niin ja poika oli ehtinyt hätääntyä pimeässä, kun kukaan ei tullutkaan heti paikalle. Toinen selitys voisi ehkä löytyä juuri puhjenneista uusista hampaista, mutta ne eivät ole vaivanneet tähän saakka oikeastaan mitenkään.

Tällaisina hetkinä tulee väkisin mietittyä, kuinka imetys olisi voinut päästää meidät molemmat hyvin nopeasti takaisin unten maille. Pidin periaatteesta kuitenkin kiinni, enkä lähtenyt lipsumaan yötarjoilujen lopettamisesta tässäkään tapauksessa. Totuushan on, että muutamia yksittäistapauksia lukuunottamatta olemme jo pitkään nukkuneet koko porukka paljon paremmin sen jälkeen, kun yösyötöt lopetettiin; poika nukahtaa yleensä kello 2020.30 välillä ja nukkuu heräilemättä pinnasängyssä aamuviiteenkuuteen saakka, minkä jälkeen saattaa vielä jatkaa uniaan vieressä. Yöllä mietin myös sitä, missä menee raja: milloin lapsi on niin hysteerinen tai kipeä, että rintaa olisi yösyöttöjen lopetuksesta huolimatta oikein tarjota? Mistä edes tiedän milloin lapsi on todella kipeä tai vain vähän kipeä? Ehkä sen voi kertoa kuumemittarin lukema, mutta entäs silloin, kun on kipeä ilman kuumetta? Tällaisia tuli pohdittua yön pitkinä ja pimeinä tunteina. Nyt toivon vain, että ensi yö olisi taas normaali.

Huvittavaa muuten sinänsä, että olen viime päivinä harmitellut liikunnan puutetta, ja nyt tuli sitten ravattua yöaikaan monta tuntia ympäri asuntoa. Käyhän se liikkuminen näinkin, mutta milloinkas sitä sitten nukkuisi?

22.7.2016

Häiden hintalappu – mitä kaikki maksaa?

Odottelemme vielä hääkuvia valokuvaajalta, joten kirjoitellaan ensin vähän muuta asiaa häihin liittyen. Häitä suunnitellessa minua olisi kiinnostanut aika paljonkin se, mitä kaikki oikein maksaa, mutta aiheesta ei netin syövereistä löytynyt kovin paljon esimerkkejä. Toki hinnat ja häihin kuluvat summat vaihtelevat johtuen monestakin eri syystä, eivätkä kaikki halua julkistaa rahaa-asioitaan tarkasti, mutta jotakin suuntaviivoja vaikkapa kukkakoristeluiden hinnoista olisi ollut ihan mielenkiintoista lukea. Toki hinta-arvioita voi kysyä suoraan myös kukkakaupoilta, mutta omaa hääbudjettiaan pohtiville (ja kaikille muille uteliaille) valotan tässä nyt vähän millaisia summia meidän häihimme kului. En esittele kaikkia kuluja tarkkaan, mutta kerron suurimmista menoeristä ja annan vähän esimerkkejä hankintojen hinnoista. Lopullinen yhteenlaskettu summa on vielä itsellemmekin arvoitus.
 
Suurin häiden menoerä (ellei kyseessä ole hyvin pienimuotoiset häät) on varmaankin lähes aina ruoka ja juoma, mihin vaikuttaa suoraan vieraiden määrä mitä enemmän kestittäviä, sitä enemmän tarjoiluihin uppoaa rahaa. Me suunnittelimme häitä noin 90 hengelle, mistä lopulliseksi vierasmääräksi muodostui oman kolmihenkisen perheemme sekä valokuvaajan ja kuvaajaharjoittelijan lisäksi 86 henkilöä. Asioita, joista en halunnut häissä tinkiä olivat ehdottomasti valokuvaaja ja hyvä ruoka. Hyvä ruoka saa ihmiset hyvälle tuulelle, ja hyvät kuvat ovat itselleni erityisen tärkeitä. Halusin, että ikimuistoinen päivä tulee tallennettua hyvin ja saamme siitä kauniit muistot – pelkät kännykkäräpsyt eivät todellakaan olisi riittäneet. Sen vuoksi palkkasimme ammattikuvaajan kuvaamaan häitämme vihkimisestä iltaan saakka, ja ruuasta vastasi puolestaan paikallinen ja ammattitaitoinen, hyväksi tietämämme pitopalvelu. Myös oma morsiuspukuni oli sellainen hankinta, jolle en halunnut asettaa mitään tarkkaa budjettia; pääasia oli, että löytäisin mieleiseni puvun, jossa tuntisin itseni kauniiksi, vaikka ihan tuhansia euroja en kuitenkaan olisi ollut valmis siitä maksamaan. Alla on lueteltuna joitakin esimerkkejä häidemme menoeristä, summat ovat pyöristettyjä noin-lukuja.

Juhlapaikka pesu (sis. av-laitteet ja pöytäliinat) 430e
Pitopalvelu 2200e
Hääkakku (120 hengen mukaan) 240e
Valokuvaaja klo 14.000.00 880e (viimeiset tunnit kaupan päälle)
Bändi 800e 
Hääauto ilmainen
Kutsukorttien tilaaminen (Vistaprint) 56e
Kukat 260e, joista
- morsiuskimppu pionista 80e
- heittokimppu 14e
- vieheet 6e/kpl
- kaasojen rannekukat 6e/kpl

Morsiuspuku 830e
Kengät 55e
Korvakorut 37e
Sormus 590e
Kampaus ja meikki ilmainen

Sulhasen paita 75e
Rusetti 15e

Lopullisista hinnoista kukkakaupan lasku oli pienempi kuin mitä odotin. Pionikimppuni oli arvokas, mutta kukkatilauksen loppusummaa alensi se, että otimme koristeluihin tulevat kukat irrallisina valmiiden kimppujen tai asetelmien sijaan. Sormuksen kohdalla mentiin vähän kipurajoilla, vaikka sen alennusmyynneistä ostinkin, mutta muuten kaikki pysyi aika hyvin niissä rajoissa mitä olimme ajatelleetkin. Yksi suuri menoerä, joka ei näy listalla, oli häiden juomatarjoilu, johon kuului alkumaljojen lisäksi punaviiniä, valkoviiniä, mietoja juomia, vichyä ja limsaa. Lisäksi loppusummaa kasvattaa moni pieni juttu, kuten askartelutarvikkeet, kynttilät ja kynttilänaluset, vieraskirja, sukkanauha, pojan vaatteet, herkkubuffetin tarjoilut sekä vesikarahvit, jotka piti hankkia itse. Kaikkea ei tarvinnut ostaa uutena tai valmiina, sillä askartelin koristeita jonkin verran itse, ja myös tarjoiluihin kuului jotakin itse tehtyä: juomapöydästä löytyi sulhasen valmistamaa sahtia ja iltapalapöydästä kotitekoisia nakkipiiloja (nämä ovat niitä voitaikinaan käärittyjä nakin pätkiä, joista etenkin kaikki miehet tuntuvat tykkäävän :D).

Säästöä tuli kampaukseni ja meikkini kohdalla, sillä ne hoiti yksi läheinen ihminen häälahjana. Hääauto kuskeineen löytyi puolestaan suvusta ja oli sekin meille täysin maksuton. Myös miehen vaatetuksessa päästiin halvalla, sillä hänellä oli ennestään hyvä tumma puku ja mustat kengät, joiden kaveriksi ostettiin vain paita ja rusetti. Ja löytyi häistämme jotain kierrätettyäkin: kukkamaljakoiksi ja kynäpurkeiksi olin kerännyt läheisten ihmisten avustuksella ison joukon lasipurkkeja, joista pestiin etiketit pois. Lisäksi olin saanut yhdeltä ystävältäni heidän häistään jäljelle jäänyttä tavaraa, kuten juuttikaitaliinoja ja muutaman korin, joita hyödynsimme nyt uudestaan. Vesikarahvit ostin käytettynä hääkirpputoriryhmän kautta ja ehdin jo myydä ne eteenpäin seuraavia häitä varten. Myös muuta koristeluista jäänyttä tavaraa olen laittanut myyntiin ja saanut kaupattua uusille omistajille. Kierrättämällä ja myymällä häihin kuluneista varoista saakin edes vähän omiaan takaisin. Oman hääpukuni kohtaloa en ole vielä ratkaissut: tosiasia on, etten tarvitse sitä enää mihinkään, mutta en ainakaan heti raaskisi myydä sitä poiskaan...

Sellaisia summia häitä järjestävä saattaa siis joutua kohtaamaan. Tuliko uutta tietoa tai yllätyksiä? Onko häihin liittyvistä raha-asioista ylipäätään helppo keskustella? :)

20.7.2016

Alevinkki juhlien järjestäjille (sis. alekoodin)

Yhteistyössä Mammalandia ja Juhlahumua

Kesäisen keskiviikon alevinkkinä huikkaan tässä kaikille loppukesän juhlien järjestäjille, että Juhlahumua-verkkokaupassa on nyt meneillään kesäale. Aleosastolla oli vielä jäljellä muun muassa Lentsikat- ja Turtles-aiheista tavaraa sekä pikkutyttöjen suosimaa Frozen-rekvisiittaa lastensynttäreille. Juuri häitä juhlineena aleosastolta pistivät silmään myös Photo Booth -tarvikkeet sekä pöytänumerokortit.

Lisäksi muistuttelen, että Mammalandian lukijoille on voimassa alekoodi kaikkiin Juhlahumua-verkkokaupan normaalihintaisiin tuotteisiin vielä 31.7.2016 asti. Kirjoita ostoskorin "kuponki"-kohtaan mammalandia ja saat -15% alennusta ostostesi loppusummasta. Edun ehtii siis hyödyntämään vielä ensi viikon loppuun saakka.

Sitten eikun iloisia kesäjuhlia tai vaikka alkusyksyn bileitä suunnittelemaan! :)

Kuva: Juhlahumua