31.8.2016

Hei hei kesä

Onko oikeasti jo elokuun viimeinen päivä? Siinäkö se kesä taas oli? Kesän päättyminen tuntuu haikealta, mutta alkusyksyn viilenevä ilma ja kirkkaat värit tuntuvat samalla virkistäviltä. Tänään on paistanut aurinko pitkästä aikaa aamusta asti ja auringonvalossa ilma on tuntunut lähes yhtä lämpimältä kuin kesän kuumina päivinä. Varjossa ja tuulen vireessä syksyn saapumisen kuitenkin huomaa. 

Tämä kesä oli täysin erilainen kuin edellinen. Vuosi sitten opettelimme elämää vauvan kanssa, nyt tuosta vauvasta on kasvanut touhukas taapero, jonka kanssa on voinut tehdä monenlaisia asioita. Minä olen nauttinut tästä ikävaiheesta lapsen kanssa, sillä taapero ymmärtää jo paljon, on ihanan vuorovaikutteinen, ei ole enää samalla tavalla kiinni äidissa kuin vauva ja hänen kanssaan on suhteellisen helppo lähteä ja käydä erilaisissa paikoissa. Tämän kesän kohokohta oli tietenkin heinäkuussa juhlitut häämme (joiden kuvasaldoa odottelen muuten vieläkin saapuvaksi, josko jo kohta?!). Hassua, että hääpäivästäkin on jo lähes kaksi kuukautta. Niitä muutamia meiltä löytyviä kuvia ja videonpätkiä katsellessa, tulee haikea olo voi kun se päivän saisi elää uudelleen!

Olen ollut pojan kanssa kotona nyt yli vuoden verran, ja jos laskee mukaan lomani, kun jäin pois töistä, olen ollut kotona lähes puolitoista vuotta. Pikkuhiljaa töihin paluutakin täytyy alkaa miettiä. Vielä ei ole kiire, mutta jos sopiva paikka sattuisi löytymään, voisin ajatella lähteväni töihin vuodenvaihteen jälkeen. Työpaikkaa minulla ei siis ole valmiina odottamassa. Juuri nyt teen eräänlaista osa-aikaista päivätyötä kotona aina lokakuun loppuun saakka, mutta en kirjoittele siitä tänne sen enempää. Töihin paluuta miettiessä, on tietysti täytynyt myös ajatella pojan hoitokuvioita. Viime viikolla lähetin haikein mielin päivähoitohakemuksen, sillä paikkaa on haettava neljä kuukautta ennen mahdollista hoidontarvetta. Jotenkin nousee ihan pala kurkkuun, kun mietin tuota meidän pientä jossain uudessa hoitopaikassa, vaikka olisihan hän jo reilu puolitoistavuotias silloin vuoden alussa.

Tulevasta syksystä yritän nauttia täysillä ja ottaa kaiken ilon irti, sillä sen jälkeisestä ajasta en vielä tiedä, ensi vuosi voi olla taas jotain ihan muuta. Todella haikeuttako ilmassa, sillä kuinkahan monta kertaa kirjoitin tuon sanan "haikea"?

2 kommenttia:

  1. No älä, haikeus on se päivän sana täälläkin... Itsellä odottaa töihin paluu kolmen viikon päästä ja on niin totaalisen ristiriitaiset fiilikset. Varmasti olisin kotona vielä pidempään, jos se olisi mahdollista. Vaikka meidän vauvavuosi oli kaikkea muuta kuin helppo, silti tuntuu niin HAIKEALTA että se on ohi ja aika menee niin tajutonta kyytiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en tajua miten se aika vain kuluu! Vaikka välillä päivät matelee, niin kohta huomaat, että oho taas on kuukausi vietähtänyt tai vuodenaika vaihtumassa... Hui, sulla on töihin paluu jo tosi lähellä, varmasti herättää monenlaisia fiiliksiä. Toivottavasti kaikki sujuu kuitenkin hyvin! :)

      Poista