13.8.2016

Minä, taaperoimettäjä

Tiesittekö, että viime viikolla vietettiin kansainvälistä imetysviikkoa? Minä bongasin tiedon vasta loppuviikosta, jolloin en enää ehtinyt kirjoittamaan aiheesta. Vuoden 2016 imetysviikon teemasta on silti tärkeää puhua muulloinkin: tänä vuonna huomionkohteena on se, miten imetys edistää omalta osaltaan myös kestävää kehitystä, niin ekologisesti, ekonomisesti kuin tasavertaisuudenkin osalta. Näistä asioista voi lukea lisää World Alliance for Breastfeeding Action -nimisen liiton julkaisemilta imetysviikon sivuilta, minä sen sijaan kerron menneen imetysviikon kunniaksi pitkästä aikaa meidän imetyskuulumisiamme. Kuvat tähän postaukseen poimin Laktivistiäiti-nimisiltä Facebook-sivuilta.


Nykyään voin siis kutsua itseäni taaperoimettäjäksi. Joskus tuo kirjoittamani otsikko olisi tuntunut jotenkin oudolta: minäkö imettäisin vielä niin "isoa" lasta? Näin saatoin vielä muutama vuosi takaperin ajatella, jos nyt ylipäätään uhrasin jonkin ajatuksen tuolle silloin itselleni niin kaukaiselta tuntuvalle asialle. Tietoa minulla ei juuri ollut, ja ennen oman lapsen syntymää en ajatellut imetyksestä oikeastaan mitään muuta kuin, että haluan imettää omaa lastani; koin sen luonnolliseksi asiaksi, jota todella halusin yrittää. Yli vuoden ikäisen lapsen imetyksestä on varmasti monia mielipiteitä, ja varsinkin heiltä, joilla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta. Itse ajattelen nykyään, että luonnottomampaa kuin imettää taaperoa, olisi lopettaa imetys yhtäkkiä siihen hetkeen, kun lapsi täyttää vuoden. Siis etenkin silloin, jos imetystaival ei vielä muuten näyttäisi loppumisen merkkejä. Lapsi ei muutu vauvasta isoksi lapseksi yhdessä yössä, ja yksivuotiaskin on vielä niin pikkuinen.
Meillä yöimetykset jätettiin pois vähän pojan yksivuotissyntymäpäivien jälkeen. Tällä hetkellä imetän kolmesti päivässä: aamulla, kun poika herää (tällä tavalla saan yleensä myös venytettyä yöunia ainakin tunnilla eteenpäin), ennen päiväunia ja illalla nukkumaan käydessä. Unitissi on siis käytössä ja se on niin tehokas noin kymmenen minuutin nukutustekniikka, etten ole viitsinyt opettaa poikaa siitä vielä pois. Päiväunille taapero kyllä nukahtaa myös rattaiden työntelyyn, mutta välillä täydellinen simahdus ehtii tulla jo sylissä. Heinäkuun aikana pyrin itse vähän rajoittamaan rinnalla käyntejä päiväaikaan: tarjosin pojalle esimerkisi välipalan heti päiväunilta heräämisen jälkeen, kun usein silloin mielessä oli ensimmäisenä tissi, tai yritin vähän hämätä, jos kesken leikkien alkoi kuulua pojan "maitoköhinää". Aika nopeasti pojan aiemmin harrastamat pikahörppäilyt jäivät pois ja nyt vuorokauden imetyskertoja on tosiaan tuo kolme, mikä on mieletön muutos siihen, kuinka usein imetin vielä loppukeväästä ja alkukesästä. Imetän enää oikeastaan vain toiselta puolelta ja maidontuotantokin alkaa jo pikkuhiljaa tasaantua tämän uuden rytmin mukaiseksi, niin etten saa ihan hirvittäviä pakkautumia esimerkiksi ennen iltaa.


Imetys saa vielä jatkua, vaikka myönnän, että kaipaan jo toisinaan omaa tavallista hormonitoimintaani. Pukeutumista imetys ei enää juurikaan rajoita, sillä päivän imetyksistä kaksi kolmesta tapahtuu kotona yövaatteissa. Siitä kuitenkin haaveilen, että voisin käyttää vaihteeksi jotain vähän kivemman näköisiä rintaliivejä kuin niitä iänikuisia ja monet kerrat pestyjä valkoisia ja mustia imetysliivejä. Hyvinhän ne ovat palvelleet ja ovat kieltämättä mukavia päällä, mutta kaapissa lojuu myös iso kasa paljon paremmin istuvia nättejä liivejä, jotka toivottavasti ovat vielä oikeaa kokoa. Vaikka välillä vähän haaveilen siitä millaista elämä on sitten, kun en enää imetä, saa ajatus sen loppumisesta tuntemaan myös haikeutta. (Samoin kuin sai jo pelkkä yöimetyksen lopettaminenkin, ja varsinkin se, kun siirsimme pojan omaan huoneeseensa nukkumaan.) Pikku-vauvani kasvaa, niin se vain on, mutta katsotaan milloin on seuraavan muutoksen askeleen aika.

Ihania imetyshetkiä niille, joille se on juuri nyt ajankohtaista ja mukavaa viikonloppua kaikille! <3 

2 kommenttia:

  1. Voi että, kuulostaa kovin tutulta. Vielä pari vuotta sitten vähän kauhistelin, että joku imettää "niin isoa lasta". Taisin jopa päästää suustani sellaisen sammakon, että "jos osaa itse pyytää maitoa niin on liian vanha". Apua. Nyt tuo juuri yksi vuotta täyttänyt on ihan yhtä pieni, kuin vaikka muutama viikko sitten, enkä voisi kuvitellakaan lopettavani vielä pitkään aikaan. Toivottavasti yksivuotias on kanssani samaa mieltä. Meillä nautiskellaan maitoa nelisen kertaa päivässä, tuntuu kovin pieneltä määrältä esim. muutaman kuukauden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Nyt pitää osata nauttia niistä muutamasta kerrasta! Tissitainnutus on käytössä täälläkin, murehditaan siitä pois opettelua sitten joskus myöhemmin :) Mukavia imetyshetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, niin se äitiys ja omakohtainen kokemus avaa silmiä ihan uudella tavalla sellaisille asioille, mistä ehkä joskus luuli tietävänsä jotakin. Näin ainakin itse oon saanut huomata :) Meilläkin imetykset väheni 1v iässä äkkiseltään aika reippaasti. Kesän alussa en edes yrittänyt laskea montako imetystä vuorokaudessa tuli, kun nyt on sitten enää tuo kolme kertaa päivässä. Nautitaan nyt näistä hetkistä niin kauan kuin niitä vielä on! :)

      Poista