21.9.2016

Hääohjelma

Vielä olisi jokunen sananen kirjoiteltavana heinäkuisista häistämme. Hääpostauksia olen tipautellut tänne blogiin hiljalleen ja nythän tuosta ihanasta päivästä on kulunut jo noin kaksi ja puoli kuukautta. Olen halunnut kirjoittaa hääpäivästä muistoja talteen, jotta päivään voisi kuvien lisäksi palata myöhemmin myös tekstin kautta, yksityiskohdat kun ovat jo nyt jonkin verran unohtuneet. Onnellisen ja ainutlaatuisen päivän olisi mielellään säilönyt kaikkine tuoksuineen, makuineen, äänineen, väreineen ja kuvineen pieneen lasipurkkiin, jonka avaamalla päivää voisi tasaisin väliajoin käydä muistelemassa ja imeä sen ihanaa fiilistä itseensä. Mutta käyhän se näin kirjoittamallakin, ja nyt esittelyvuorossa olisi hääohjelma

Me halusimme ohjelmaltaan aika rennot häät. Siis sellaiset, joissa ei kiirehdittäisi ohjelmanumerosta toiseen, vaan vierailla olisi rauhassa aikaa seurustella, oleilla ja käydä välillä vaikka ulkona haukkaamassa happea. Aikataulututus oli sen vuoksi hyvin väljä ja lähinnä suuntaa antava: vihkimisemme oli kahdelta, ruokailu alkoi kolmen jälkeen ja puoli seitsemäksi oli sovittu hääkakun leikkaus. 


Osa hääohjelmasta oli vähän sellaista oheistoimintaa, jota vieraat saivat tehdä vaikkapa ruokailuvuoroaan tai kahvien aloitusta odotellessa. Yksi tällainen oheistoiminta oli jokaisen istumapaikalta löytyvä hääparin tervehdyslappu, jonka sai täyttää itselleen sopivassa välissä. Täytetyt laput käytiin tipauttamassa askartelemaani postilaatikkoon (= dc-fix-kalvolla päällystettyyn kenkälaatikkoon), joka sijaitsi juhlapaikan kuistilla samassa pöydässä vieraskirjan kanssa. Bongasin tervehdyslaput joskus jostain Facebookin-hääryhmästä ja onneksi niin, sillä ne osoittautuivat ihan hitiksi! Lappuja oli täytetty runsain määrin ja luulen, että lähes jokainen vieras oli täyttänyt omansa. Lueskelimme lappuja muutama päivä häiden jälkeen ja saimme niistä aivan hulvattomat naurut, kiitos vain lukuisille pilke silmäkulmassa jätetyille tervehdyksille! Vieraiden mukaan minä ja mies sovimme muun muassa yhteen yhtä hyvin kuin satula ja takapuoli, kuin Günther ja "Touch me" tai kuin Converse ja hikinen sukka.

Toinen vapaa ohjelmanumero oli juhlapaikan kuistille viritetty videotervehdysnurkka, josta vilahtikin kunnon kuva tässä postauksessa. Mies hyödynsi tässä ohjelmointitaitojaan ja rakenteli kevään ja kesän aikana kotikutoisen mikrofonilla varustetun ja hyvin helppokäyttöisen videointilaitteen, joka kuvasi kerrallaan minuutin pituisia videotervehdyksiä. Nurkkaus oli hyvin yksinkertainen: laite oli pöydälle, penkki siitä sopivalla etäisyydellä ja serminä toimi iso kattoon kiinnitettu lakana. Videotervehdyksiä kertyi mukava määrä ottaen huomioon sen, että videolle esiintyminen on sellaista, jota moni saattaa hiukan jännittää eikä sen vuoksi halua osallistua. Oli kuitenkin iloinen yllätys, että myös vanhempia ihmisiä oli uskaltautunut mukaan, ja innokkaimmat vieraat olivat käyneet jättämässä useammankin tervehdyksen. Sanoisin myös, että laatu korvaa määrän, sillä videolle oli lausuttu kauniita ja liikuttavia sanoja, myöhäisillan avautumisia tietenkään unohtamatta. ;)

Videotervehdysnurkan lisäksi meillä oli häissä ihan perinteinen paperinen vieraskirja, jonka sivuja sai kirjoittamisen lisäksi koristella hopeisilla kirjain- ja sydäntarroilla. Vinkkina muille häiden järjestäjille sanoisin, että oli vieraskirja millainen hyvänsä, siitä kannattaa muistutella vieraita muutamaankin otteeseen, että mahdollisimman moni kävisi jättämässä siihen terveisensä. Meidän vieraskirjaamme oli tullut paljon toivotuksia ja nimiä, mutta useamman ihmisen käsiala sieltä jäi silti harmittavasti puuttumaan. Mietin pitkään myös vieraiden kuvauttamista tai esimerkiksi polaroid-kuvien yhdistämistä vieraskirjaan, mutta luovuin lopulta niistä ideoista, kun tuntui, että ohjelmaa ja tekemistä oli muutenkin, ja huomasin, että esimerkiksi Polaroid-kuvat olisivat tulleet todella kalliiksikin. Osa vieraista poseerasi kyllä kanssamme yhteiskuvissa, minkä lisäksi valokuvaaja otti koko vierasjoukosta suuren yhteiskuvan.

Ennen äkakun leikkausta oli vuorossa ensimmäinen varsinainen ohjelmanumero, joka oli minun ja miehen yhteisestä taipaleesta koottu kuvaesitys, johon oli yhdistetty Tuttu juttu -tyyppinen videohaastattelu. Tämä ohjelmanumero oli ihanan kaasoni idea, jonka hän toteutti yhden ystävänsä avustuksella. Minä olin toimittanut vain ison läjän kuvia sekä muutamia musiikkiehdotuksia, joista oli hauskojen tekstinpätkien ja yhteisistä vuosistamme muistuttavien kappaleiden kanssa koottu ihana, huumorilla höystetty kuvapläjäys, vähän kuin meidän aikajana! Videoesityksen lopputulos oli meille täysi yllätys: näimme sen ensimmäistä kertaa hääpäivänä ja kuulimme myös toistemme vastaukset vasta silloin. Videolla vastailimme muun muassa sellaisiin perinteisiin kysymyksiin kuin "Kumpi on parempi kokki?" ja "Kumpi tekee pihatyöt?". Videoesitys oli menestys ja sai raikuvat aplodit, ja mikä parasta saimme siitä ihanan muiston itsellemme hääpäivästä sekä häitä edeltävästä yhteiselämästämme. Kiitos vielä siitä. <3
 
Kakkukahvien jälkeen iltakahdeksalta oli vuorossa häävalssi ja tanssia bändin säestämänä. Me palkkasimme häihimme lähialueelta bilebändin nimeltä Yes Mam, jota voin kyllä lämpimästi suositella vastaaviin tilaisuuksiin. Bändi soitti kolme 45 minuutin pituista settiä, joista ensimmäinen koostui valsseista ja muista paritansseista ja loppu oli sitten vauhdikkaampaa menoa tuttujen uusien ja vähän vanhempienkin hittien kanssa. Häitä suunnitellessamme ajattelimme aluksi säästää musiikin osalta ja pestata korkeintaan dj:n pyörittämään soittolistaa, mutta oikean livebändin hankkiminen todella kannatti, sillä se kohotti tunnelman kattoon ja myös vieraat kiittelivät bändiä kovasti. Korkkarit lensivät nurkkaan, helmat hulmusivat ja tanssipiirissä nähtiin mitä mahtavimpia tanssiliikkeitä illan aikana.

Loppuillan ohjelmaan kuului myös kaasojen ja bestmanien järjestämää ohjelmaa, jonka paikka oli bändin tauoilla. Kaasot vetivät pienen tutustumisleikin ja bestmanit omalla vuorollaan tietovisan, jossa kyseltiin hääpariin liittyviä kysymyksiä. Loppuillasta keräännyimme myös ulos perinteistä kimpun ja sukkanauhan heittoa varten. Kun vuorokausi kääntyi jo toiseen, oli vuorossa vielä yhden vieraan meille häälahjana järjestämä tuliesitys, jonka loppunumeroon mekin pääsimme miehen kanssa osallistumaan seisomalla tulenlieskojen keskellä palavaa soihtua pidellen. Upea kokemus pimeässä kesäillassa! Tuliesityksen jälkeen käynnistyi Spotify ja bilesoittolista, jonka tahdissa juhlat jatkuivat vielä hyvän aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti