7.9.2016

Vuosi ja kolme kuukautta

Vauvavuotena lapsen kehitys oli huimaa, jolloin oli kiva kirjoitella kuukausittaisia kuulumisia vauvan sen hetkisista piirteistä ja taidoista. Neuvolassakin käytiin useammin, jolloin kasvua pystyi seuraamaan myös konkreettisten mittojen avulla. Yksivuotispäivän jälkeen en ole enää halunnut kirjoittaa niin usein ja niin tarkkoja kuvauksia, mutta tämä viidentoista kuukauden vaihe, yksivuotispäivän ja puolitoistavuotispäivän välimaastossa tuntui kuitenkin hyvältä ajalta päivittää vähän taaperomme kuulumisia, sillä onhan tässä yhden vuoden täyttymisen jälkeen tapahtunut vaikka mitä!

Suurin näkyvä muutos kesän aikana on ollut kävelemään oppiminen. Aluksi poika otti pieniä, haparoivia askelia, kädet hauskasti kippurassa vartalonsa sivuilla, ja muksahti siitä nopeasti kontilleen alas. Nuo pienet tepsutukset eivät olleet vielä varsinaista oikeaa kävelyä, mutta heinäkuun lopulla hoippuvat ja haparoivat askeleet olivat saaneet sen verran varmuutta, että Unikeonpäivänä poika käveli jo sujuvasti huoneesta toiseen. Sen tapahtuman jälkeen totesimme miehen kanssa, että nyt lapsemme oikeasti kävelee. Aluksi konttaaminen oli (varsinkin ulkona) vielä vahvasti rinnalla toisena liikkumiskeinona, mutta se väheni hiljalleen ja nyt poika liikkuu pääasiassa kävellen. Vauhti on ensiaskeleiden päivistä vain lisääntynyt ja välillä taapero ottaa jo lähestulkoon pieniä juoksupyrähdyksiä oikein innostuessaan.

Poika on myös todella taitava kiipeilijä ja tämän piirteen kanssa saakin olla tarkkana, sillä hän saattaa ihan yllättäen olla kapuamassa vaikka sohvan selkänojalle (ja siellä aina seisomaan asti), tiskikoneeseen tai tv-tason päälle. Taaperokärryn kanssa on myös kiva hurjastella varsinkin ulkona. Leuanvetotangossa roikkuminen äidin tai isän avustuksella on ollut yllättävän kivaa puuhaa, kun joskus kokeilimme sitä vitsillä; poika hihkuu ja puhkuu aivan riemuissaan, kun pääsee vähän voimailemaan. Varsin aktiivinen ja liikkuvainen tapaus meidän taaperomme on, mion näkynyt oikeastaan jo aivan pienestä pitäen.

Viisitoistakuisen taaperon suosikkihommaa taitaa olla ainakin tavaroiden kuskaus paikasta toiseen, esineiden järjestely sekä kaikenlaisten kaappien ja laatikoiden penkominen. Vesileikit ja kurkistelulaikit ovat myös edelleen hittejä. Varsin positiivisena asiana poika on alkanut myös toisinaan viemään tavaroita paikoilleen näiden penkomisleikkiensä jälkeen. Esineiden piilotus sujuu pojalta jo itseltäänkin, sillä napero osaa laittaa lelun piiloon selkänsä taakse, levittää kätensä hämmästynyt ilme kasvoillaan ja ottaa lelun sitten uudestaan esiin. Pojalla on nykyään myös oma piilopaikka olohuoneessa nojatuolin takana, mihin hän välillä konttaa hiirenhiljaa ja mistä hän rakastaa tulla löydetyksi. Poika pitää yli kaiken kaikenlaisesta hassuttelusta ja pelleilystä, kuten nyt vaikkapa näkymättömien muurahaisten liiskaamisesta, juoman hörppäämisestä suurieleisesti leikkimukista tai karateiskujen matkimisesta pöytää vasten (älkää kysykö :D). Asioita, joista hän ei niin pidä ovat kasvojen peseminen ruokailun jälkeen ja hampaiden harjaus.

Varsinaisia sanoja ei vielä ole tullut, mutta kaikenlaista omaa höpötystä ja sanastoa kyllä löytyy, mistä kirjoittelinkin viime viikolla tänne. Yleinen hokema on tällä hetkellä painokkaasti ja pontevasti lausuttu "däh!", mikä taitaa tarkoittaa lähes kaikkea. En voi lakata hämmästelemästä, miten paljon tämän ikäinen kuitenkin jo ymmärtää, ja tuntuu, että tämä ymmärrys on lisääntynyt aivan valtavasti viime aikoina (tai sitten olemme vasta nyt huomanneet sen!). Kun alan puhua imuroimisesta, poika osoittaa siivouskaappia, kun sanon, että haetaan vielä ruokalappu ennen ruokailua, nappaa taapero sen itse pyykkitelineestä, tai kun kerron, että on nukkumaanmenoaika, hän kävelee itse makuuhuoneeseen iltaimetystä varten. Se on joka kerta jotenkin niin liikuttavaa.
 
Taaperomme on ihanan ilmeikäs ja vekkuli kaveri, joka on hauskasti omaksunut monia hänelle näytettyjä asioita. Hän nostaa käden heittämään high fiven ja laittaa käden nyrkkiin painaakseen sen vasten toisen henkilön nyrkkiä kuin joku hiphoppari konsanaan. Juuri edellisenä viikonloppuna hän oppi myös näyttämään kieltä ja sen jälkeen se kieli onkin vilkkunut. On hauskaa, miten tämänikäiseltä löytyy jo ihan omanlaistaan huumoria! Päivärytmi meillä on ollut hyvin selkeä jo pitkään, ja esimerkiksi päiväunia poika nukkuu yhdet 1,5–3 tunnin pituiset. Ruoka maistuu taaperollemme monipuolisesti sormiruokaillen seka lusikalla ja haarukalla syöden. Juomana ruuan kanssa on vesi tai piimä, minkä lisäksi poika saa rintamaitoa kaksikolme kertaa vuorokaudessa. Hampaita löytyy suusta kuusitoista kappaletta ja vaatekoossa otettiin vähän aikaa sitten käyttöön 80cm 

Sellainen tapaus on vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen poikamme. Olipas kiva kirjoitella pitkästä aikaa näitä kuulumisia oikein pitkän kaavan kautta. Tällaisissa postauksissa asiat tulee ainakin kirjoitettua muistiin ja niitä on hauska lueskella sitten joskus jälkeenpäin. Postauksen kuvituksena on otoksia viime viikonlopulta, kun nappailin pojasta loppukesän kuvia vähän fiinimmissä vaatteissa. Sillalta oli turvallista kurkistella, kun isi oli vierellä varmistamassa. Upeaa viljapeltomaisemaa vasten otetut kuvat jäivät tällä kertaa haaveeksi, kun taapero ei ollut olleenkaan sitä mieltä, että siellä tähkien keskellä olisi kiva hengailla, ensi kesänä sitten uusi yritys! :D

4 kommenttia:

  1. Meilläkin tulee huomenna sama lukema mittariin! Voisi melkein itsekin kirjoitella vähän muistiinpanoja, missä sitä mennään. :) Meillä ei vielä itse kävellä, askeleita tulee kyllä ja kannustusten saattelemana kävellään jo ihan kiitettäviä pätkiä. :) Se kyllä yllättää minutkin monesti, miten paljon näillä sitä ymmärrystä on, vaikka ovat niin pieniä. <3 Ilmeilyt kuulostaa tutulta, meilläkin kieltä näytellään ja yritetään vaikka miten naamaa väännellä saadakseen hupaisia reaktioita aikaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, ompas nämä lapset sitten saman ikäisiä. Ja tosi samanlaisia juttuja myös meneillään :)

      Tuo pienen lapsen ymmärrys on melkein pelottavaa, kun miettii mitä kaikkea sitä joskus saattaa lapsen kuullen puhua... Täytyisi kyllä opetella kiinnittämään enemmän huomiota omiin puheisiin, kun tämän ikäinen ymmärtää kuitenkin jo puheen sisältöä ja oppii samalla sanoja. Aina ei vain meinaa muistaa, että ei se lapsi enää vauva ole! :D

      Poista
  2. Olen pyöritellyt ihan samoja ajatuksia! Ensimmäisen vuoden jälkeen ei tunnu jotenkaan niin "tarpeelliselta" laittaa kaikkea ylös niin usein. Kolmen kuukauden välein taitaa olla juuri sopiva väli, meillä on siihen vielä pari kuukautta matkaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, vauvavuoden halusi dokumentoida tosi tarkkaan (vauvakirjassa tosin riittäisi vielä täyteltävää), mutta ehkä nyt ei ole enää sellaiselle tarvetta kun kaikki ei tapahdu ihan samanlaisella rytinällä :)

      Poista