14.10.2016

Mystinen vapaa-aika

Niin, mikä vapaa-aika? Taapero pitää minut nykyään hyvinkin kiireisenä aamusta iltaan. Kuvailisin poikaa tällä hetkellä aktiiviseksi, touhukkaaksi ja vilkkaaksi (ehkä nuo kaikki ovat vähän synonyymejä keskenään?) lapseksi, ja näiden piirteidensä vuoksi hän vaatii päivän aikana paljon puuhaa ja ulkoilua muuten seurauksena on turhautuminen ja ei-toivottujen asioiden tekeminen.

Yritän keksiä päiviin aina jotain tekemistä myös kotiympyröiden ulkopuolelle: ymisen leikkipuistossa, retken lähimetsään tai treffit taaperokamujen kanssa. Kerran viikossa käymme kerhossa, ja perhekahvilaankin pääsemme aikataulujen puolesta taas pian. Ulkoilemme kaksi tai jopa kolme kertaa päivässä, sillä sitä virtaa vain riittää pienessä ihmisessä purettavaksi. Arki on tietenkin myös hyvin paljon ruuanlaittoa ja siivoamista. Touhukkaiden päivien lomassa on tuntunut luksukselta, kun poika nukkuu nykyään kahden tai jopa kolmen tunnin päiväunia, ja ehdin pakollisten kotihommien, kuten ruuanlaiton tai pyykkien ripustamisen, lisäksi hengähtämään ihan kunnolla ja minulla on mahdollisuus tehdä jotain ihan omia juttujani. Toinen mahdollisuus olisi illalla, mutta silloin olen yleensä jo niin väsynyt, etten jaksa tehdä tv:n tai tabletin ruudun tuijottamista kummempaa.

Huomaan myös miettiväni usein mikä on riittävästi? Kuinka paljon minun pitäisi höpötellä ja antaa huomiota lapselle päivän aikana? Kuinka paljon voin antaa hänen touhuilla itsekseen? Kuinka paljon hän tarvitsee vuorovaikutusta? Teenkö, puhunko ja huomioinko riittävästi, vai voisinko ottaa rennomminkin? Onko kovin vahingollista, jos en joka ikinen hetki ole hänen saavutettavissaan, jos en joka hetki ole valmiina kertomaan, mikä hänen osoittamansa asia on tai selittämään mikä ääni ulkoa kuuluu? Kai tämä on lapsikohtaistakin ja kukaan ei varmaan voi tietää täysin oikeaa vastausta.
 
Toisinaan yritän muistella millaista elämä oli ennen lasta. Vapaapäivänä saatoin löhötä sohvalla ja katsella elokuvaa tai sarjoja tuntikausia. Viikonloppuisin saatoin käyttää tunteja illanviettoon valmistautumiseen: kuunnella musiikkia, meikkailla ja laittautua rauhassa. Nyt en voi kuin ihmetellä onko se joskus ollut minun elämääni? :D Nykyään joka-aamuinen pikalaittautuminen hoituu samalla kun taapero pyörii jaloissa tai tyhjentää vessan alakaappia, ja ripsiväripuikkoon tartun lähinnä juhlia varten. Jos yritän huilata vähän aikaa sohvalla lapsen leikkejä valvoen, on päälläni pian innokas kiipeilijä, joka tahtoo leikkiä äidin kanssa kukkuu-leikkiä piiloutumalla sohvatyynyjen alle. Kun taapero on hereillä, vapaa-aikaa tai jouten oloa ei ole, sillä pieni energiapakkaus ei malta olla hetkeäkään aloillaan.

Toisaalta elämä ennen lasta tuntui välillä myös tyhjältä. Jotain puuttui ja kaipasin merkitystä elämälleni ja vapaa-ajalleni. Nyt koen, että minulla on tärkeä tehtävä tämän pienen pojan äitinä ja kasvattajana, minua tarvitaan täällä. Ja vaikka arki välillä uuvuttaa, on se sata kertaa täydempää ja merkityksellisempää kuin ennen. Nautin nykyisestä elämästä, vaikka vapaa-aika onkin sana, jota en enää kovin hyvin tunne tilalle on nyt tullut jotain muuta.

Löydättekö te vapaa-aikaa arjen keskellä ja miten sen käytätte?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti