7.10.2016

Päiväkodin ja perhepäivähoidon plussat ja miinukset

Työasiat ja pojan hoitokuviot ovat viime viikkoina rullanneet päässä ihan toden teolla. Ensi vuodenvaihdetta olen pitänyt sellainena rajapyykkinä, että voisin mahdollisesti palata töihin (poika olisi silloin reilu 1,5-vuotias), mutta se on koko ajan tuntunut niin kovin kaukaiselta ajatukselta kunnes kuukausi vaihtui lokakuuhun ja tajusin, että vuodenvaihde lähestyy liian lujaa vauhtia! Työtilanne ei ole kotipaikkakunnallamme tällä hetkellä kummoinen, mutta jotain olisi keksittävä, sillä asuntolainan kuukausierät alkavat pyöriä taas keväällä. Yksi idea on kyllä kytenyt mielessä, mutta ahdistaa kun en ole kuitenkaan varma oikein mistään. Pojalle olen varmuuden vuoksi hakenut päivähoitopaikkaa vuoden alusta, mutta ahdistun entistä enemmän, kun ajattelen hänet jossain vieraassa paikassa hoidossa. Voi lottovoitto missä viivyt, että voisin huoletta hoitaa lasta kotona vaikka kolmevuotiaaksi saakka!

Päiväkoti ja perhepäivähoito ovat kuitenkin ne vaihtoehdot (tosin kotipaikkakunnallamme näin pienet lapset sijoitetaan yleensä jälkimmäiseen), ja kokosin tähän näiden kahden plussia ja miinuksia ihan vain omien kokemuksieni pohjalta; olosuhteet tietysti vaihtelevat, eikä kaikissa hoitopaikoissa ole koskaan täysin samanlaista. Perhepäivähoidossa ja päiväkodissa olen itsekin ollut lapsena, minkä lisäksi päiväkoti on minulle tutttu paikka myös työntekijän näkökulmasta.

Perhepäivähoito:
+ pieni ryhmäkoko
+ yksi pysyvä ja tuttu aikuinen
+ pysyvät sosiaaliset suhteet
+ kodinomaisuus
+ vähemmän pöpöjä kiertämässä verrattuna päiväkotiin
+ pienelle lapselle stressittömämpi paikka 
- kaikki on yhden aikuisen ja hänen toimintatapojensa varassa
- vaikea valvoa mitä suljettujen ovien sisällä tapahtuu
- hoitajien alhaisemmat koulutusvaatimukset päiväkotiin verrattuna

Päiväkoti:
+ koulutettu henkilökunta ja lastentarhanopettajien pedagoginen osaaminen
+ toiminnan valvominen päiväkodin johtajan ja muiden työntekijöiden toimesta
+ muut aikuiset voivat "korvata" yhden ikävämmän työntekijän
+ monipuolista toimintaa ja virikkeitä
+ monipuoliset tilat ja välineet
- suuret ryhmäkoot
- aikuisten ja lasten vaihtuvuus päivän aikana
- henkilökunnan kiire
- pula pätevistä sijaisista tai sijaiskiellot kunnallisella puolella
- mahdollinen sairastelukierre
- meteli
- hukkuuko pieni lapsi joukkoon? 

Mielestäni hoitopaikan aikuiset vaikuttavat loppupeleissä eniten siihen millainen perhepäivähoitopaikka tai päiväkoti on. Äitinä olen eniten huolissani siitä, millaiset aikuiset lastani hoitavat: ovatko ne lämpimiä, empaattisia, ottavat pienen syliin ja laskeutuvat lapsen tasolle, vai ovatko he välinpitämättömiä, kiireisiä ja puhuvat tympeään sävyyn lapsille? Perhepäivähoito olisi ihana vaihtoehto pienelle, mutta en haluaisi antaa lastani kenen tahansa hoidettavaksi. Jos kallistuisin kunnallisen päivähoidon sijaan yksityiselle puolelle, voisi toki itse valita perhepäivähoitajan, mutta silti en voisi täysin tietää, miten hoitaja käyttäytyy silloin, kun muita aikuisia ei ole paikalla. On suuri luottamuskysymys antaa oma lapsi toisen kotiin hoidettavaksi.

Päiväkodissa toiminta on valvotumpaa, vaikka sielläkin voi tietysti olla monenlaisia työntekijöitä. Harvoin kuitenkaan kaikki ryhmän aikuiset ovat sellaisia elämäänsä kyllästyneitä tapauksia, joiden hakeutumista töihin lasten pariin voi vain ihmetellä sellaisiakin kun valitettavasti on. Ja jos yksi aikuisista olisi niin sanottu ikävämpi tapaus, voisi lapsi saada empaattista hoitoa ja huolenpitoa kuitenkin muilta ryhmän aikuisilta. Sen sijaan muut päiväkodin hyvät puolet korostuvat mielestäni enemmän isomman lapsen, sanotaanko yli kolmevuotiaan, kohdalla, joka kaipaa jo enemmän toimintaa ja kavereita kuin nuorempansa. Alle kolmevuotias ei myöskään tarvitse suurta määrää hienoja askartelu- tai jumppavälineitä, jolloin kodinomainen perhepäivähoitopaikka leluineen riittäisi varsin hyvin.

Hoitopaikka-ahdistustani lisäsi entisestään yksi vähän aikaa sitten sattunut tapaus leikkipuistossa, minne satuin pojan kanssa samaan aikaan kahden perhepäivähoitajan kanssa. Toisen hoitajan isommat lapset leikkivät kivasti keskenään, mutta toisen alle vuoden ikäinen hoitolapsi konttaili hoitajan selän takana vailla mitään valvontaa ja toinen suunnilleen pojan kanssa samanikäinen seisoskeli yksikseen osaamatta tehdä oikein mitään. Hoitajat juoruilivat keskenään ja mietin päässäni, että pienempi lapsi voisi vaikka tukehtua kiveen eikä kukaan huomaisi mitään. Toista lasta kävi puolestaan kamalan sääliksi ja mietin kuinka ikävä hänellä mahtoi olla omia vanhempiaan sillä hetkellä. Hoitaja olisi voinut edes vähän yrittää leikittää tai jututtaa häntä, mutta aikuisten asiat olivat silloin tärkeämpiä, eikä lapsi saanut muuta huomiota kuin sen, että hoitaja laittoi hupun hänen päähänsä, kun alkoi tihkuttaa vettä. Toki lasten on hyvä oppia leikkimään itsekseenkin, mutta tuo lapsi oli vasta niin pieni. Ajattelin, että en koskaan haluaisi, että oma lapseni joutuisi (noin pienenä) samanlaiseen tilanteeseen: seisomaan yksin sateessa ja kylmässä ilman leikkikaveria tai välittävän aikuisen huomiota.

Millaisia ajatuksia tai kokemuksia teillä on lastenne päivähoitoon liittyen? Onko unelmahoitopaikka löytynyt vai onko hoitopaikkaan sopeutumiseen liittynyt haasteita?

Kuvat viime keväältä 

4 kommenttia:

  1. Mä itse ahdistun jotenkin suunnattomasti perhepäivähoidosta. Just siksi, että siellä on niin paljon yhden ihmisen varassa. Tavat ja käytännöt, mitä suljettujen ovien takana tapahtuu. En vaan osaisi luottaa omia lapsiani kuin tutulle tai tunnetusti luotettavalle pph:lle.

    Päiväkodissa ryhmät on isoja, mutta onhan siellä vastineeksi myös enemmän aikuisia. Esikoisen päiväkodissa on vain kaksi ryhmää, ja esikoisen ryhmässä 11 lasta. Näitä 11 lasta hoitaa kolme aikuista, jotka on kaikki vakkareita. Noin neljä lasta per aikuinen siis. Ihan mahdollinen yhtälö myös pph:lla ymmärtääkseni. Me ollaan löydetty ihan huippu päiväkoti. Pieni ja lähellä erilaisia virikkeitä ja harrastusmahdollisuuksia, kaukana ruuhkista hälinästä, mutta kuitenkin lähellä meidän kotia. Ei tuo kaksivuotias ehkä vielä leluja kummoisempaa kaipaa, mutta olen kyllä huomannut päiväkodin tuoneen myös paljon positiivista kehitystä. Ja elämyksiä. Kyllä se kaksivuotiaskin niistä osaa nauttia, vaikkei välttämättä näitä metsäretkiä enää aikuisena muista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo ajatus on ahdistava :/ Hoitaja voi vaikka vain selailla puhelinta koko päivän samalla kun lapset tekevät mitä lystäävät. Tai ihan mitä tahansa! Vuoden ikäinen lapsi ei osaa vielä edes sanallisesti kertoa millaista hoitopaikassa on, ja on myös vielä niin riippuvainen aikuisesta, että kyllä sillä hoitajalla on tosi suuri merkitys.

      Teidän päiväkoti kuulostaa tosi ihanalta. Iso päiväkoti tuntuisi vähän hurjata tämän ikäiselle, mutta joku pieni (yksityinen) päiväkoti voisi olla aika ihana vaihtoehto. Niitä ei meillä päin vain ole hirveästi ja kunnallisella puolella alle 3-vuotiaat sijoitetaan pääasiassa pph:lle... Molemmilla hoitomuodoilla on ne omat hyvät ja huonot puolensa, ja hyvällä tuurilla voitaisiin saada joku ihana pph, mutta kyllä pelkästään jo tämän asian ajatteleminen venyttää napanuoraa melkoisesti...

      Poista
  2. Meillä oli selvää, että lapset menevät päiväkotiin. Juurikin listaamasi syiden takia, plussat olivat voimakkaammat kuin miinukset. Poika oli aloittaessaan 1v1kk ja loistavasti on mennyt (nyt kolmevuotias). Muuton takia päiväkoti vaihtui ja siihen tottakai reagoitiin, mutta uskon olleen oikea ratkaisu.

    Kurja puoli perhepäivähoidossa on myös varahoito, johon joutuu huomattavasti päiväkotia helpommin. Meidän poika ei ole kertaakaan joutunut varahoitoon, olemme koulutuspäivät ym.saaneet järjestettyä muilla keinoin. Ja näitä on ollut kaksi kertaa. Kun taas ystävän lapsi on joutunut olemaan perhepäivähoitajan sairasloman tms.takia olemaan yksittäisten päivien lisäksi peräti 2-3kk kerrallaan varahoidossa. Ja valitettavasti tämä tarkoittanut muun muassa melkoista määrää telkkarin katselua kun varahoidossa rahkeet eivät oikein muuhun ole riittäneet lapsimäärän kasvaessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla positiivisia kokemuksia pienen lapsen päiväkodin aloituksesta! :)

      Mullekin tuli jälkeenpäin mieleen tuo varahoitoasia, mikä on vielä yksi miinus pph:lle. Varsinkin pientä lasta olisi kurja pompotella paikasta toiseen, tai jos vaikka heti aloitusvaiheeseen sattuisi joku pidempi sairaslomajakso niin hoitopaikkaan sopeutuminen jäisi sitten ihan kesken. Hyvällä tuurilla hoitaja ei olisi sairaslomalla juuri ollenkaan, mutta se on asia, jota ei voi mitenkään tietää ennalta.

      Poista