7.11.2016

Milloin päiväunille nukuttamisesta tuli näin vaikeaa?

No, silloin kun maidolla "tainnutus" loppui. Lopetin lokakuussa päivän toiseksi viimeiset, eli ennen päiväunia tapahtuvat, imetyskerrat ja sen jälkeen olemme harjoitelleet vähän toisenlaisia nukahtamistapoja rinnalle simahtamisen sijaan. Poikahan nukkuu päiväunensa edelleen ulkona ja oli jo aiemminkin nukahtanut rattaiden työntelyyn ihan hyvin, jos uni ei ollut tullut silmään vielä sylissä. Olinkin ajatellut, että skippaamme vain sen imetyksen ja lähdemme suoraan ulos pienelle vaunukävelylle maidosta hiiskumattakaan, ei kai siinä olisi mitään sen kummempaa. 

Kaikki meni hyvin muutamia päiviä, kunnes taapero taisi hoksata, että jotakin on pielessä ja veti ulkona sellaisen huutokonsertin kaikista rauhoitteluyrityksistäni huolimatta, että se kantautui varmasti joka ikisen naapuriasunnon syvimpäänkin kolkkaan. Yritin pysyä lujana ja työnnellä rattaita hiljaa hyssytellen, mutta kun olin kuunnellut puoli tuntia sitä lohdutonta raivoamista ja katsellut, miten lapsi yrittää punnertaa makuuasennosta väkisin ylös, minulle riitti, ja ainut järkevältä tuntuva vaihtoehto oli napata poika kantoreppuun, mihin hän nukahtikin nopeasti. Minulla ei vain ole sydäntä, eikä hermoja, kuunnella sellaista lohdutonta itkua, kun tiedän miten helposti saan sen loppumaan.

Kantoreppu on siitä lähtien toiminut päiväunille nukuttamisen apuna, eikä siinä periaatteessa ole mitään vikaa...jos olisi vaikka kesä. En omista kantotakkia, joten puen repun alle ohuen tuulitakin tai heitän avonaisen takin harteilleni, kun reppu on jo päällä. Parhaimmillaan lyhyt, maksimissaan kymmenen minuutin kävely riittää siihen, että poika nukahtaa ja saan laskettua hänet rattaisiin jatkamaan uniaan. Sitten on kuitenkin myös niitä päiviä, kuten tänään, kun nukahtaminen kestää ja tietysti juuri silloin, kun ulkona puhaltaa hyytävän kylmä tuuli ja tunnen olevani syväjäässä, vaikka sylissäni matkustaa lämpöpatteri. Olen saanut viime viikkoina todella kokea, että kantorepun kanssa kävely ei ole mitään mieltä ylentävää puuhaa syksyn vesisateessa tai marraskuun hyisen viiman puhaltaessa.

Olo on siinä päämäärättömästi kävellessä ollut välillä täysin naurettava, ja olen miettinyt, että varmasti kukaan muu ei nukuta kohta puolitoistavuotiasta lastaan päiväunille näin (vaikka ehkä niitä vaikeampiakin nukuttamistapoja on?). Ajatus ekstraliikunnasta kymmenkiloista painoa kanniskellenkaan ei paljon lohduta. Siitä päästäänkin seuraavaan ajatukseen, eli siihen, että taapero täytyisi opettaa loppuvuodesta nukkumaan päiväunensä sisällä. Siihen on useitakin käytännön syitä, sillä Emmaljungien ratasistuin ei taida olla riittävän lämmin kovemmille pakkasille, eikä poika mahdu nukkumaan siinä valjaat päällä kovin paksuissa vaatteissa. Viime talvena käytössä oli vielä vaunukoppa, joka on itsessään todella lämmmin ja poika oli silloin tietysti myös paljon pienempi.  

Sisälle nukuttaminen jotenkin jännittää, ja olen välillä ihan kädetön, kun jotain lapseen liittyviä tapoja täytyisi muuttaa. Kertokaa siis te ihanat tässä asiassa kokeneemmat, miten olette opettaneet lapsen nukkumaan päiväunensa sisällä? Kaikki vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita! Unelmahan olisi, jos lapsi osaisi nukahtaa sänkyynsä itse, mutta olen varma, että meillä tarvitaan vielä jonkinlaista nukuttamista. Ainahan on se kantoreppu, mutta jos siitäkin pääsisi hiljalleen eroon...

8 kommenttia:

  1. Huih, oot ajautunut kyllä melkomoiseen nukutusrumbaan :/ Ehkä ratkaisu ei löydy yksin päiväuniin vaan samalla on taklattava yöunille nukahtaminenkin? Jos lähtisikin tosiaan tavoittelemaan suoraan tuota itse nukahtamista, eikä vain korvaisi nukutuskeinoa toisella ;) Lapset kun havahtuu luonnolisesti uniltaan aina välillä (kuten aikuisetkin), niin olisi tärkeä että silloinkin löytää unen itse uudelleen, eikä jää aina odottelemaan sitä käytössä olevaa nukutuskeinoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta :/ Voisi olla ihan järkevää opettaa taapero samaan syssyyn nukahtamaan myös yöunille jollain toisella tapaa kuin syliin nukahtamalla... Nyt vielä imetän illalla ja siihenhän lapsi sitten simahtaa, mutta iltaimetyskin on tarkoitus jättää tässä loppuvuoden aikana pois. Jotenkin koko homma vain tuntuu niin raskaalta operaatiolta, että yritän vain lykätä sitä myöhemmäksi. Tuo itsenäisesti nukahtaminen (vaikka äiti tai isä olisikin esim. siinä pinnasängyn vieressä) olisi kyllä huippua!

      Poista
  2. Olen ollut tuossa suossa joskus viime vuodenvaihteen aikaan. Empä olekaan itse kirjoittanut aiheesta.. Kovat pakkaset ja ensimmäiset kipeeksi tulemiset pakotti jäämään sisään. Tosin minulla oli silloin vauva, ei taapero. Keinoni oli yksinkertaisuudessaan se että nukutin lasta noin kahden viikon ajan vain sisällä ja siitä se lähti sujumaan. Käärin hänet meidän vanhempien sänkyyn peittoihin ja loin vaunukoppamaisen tunnelman. Jäin viereen heijaamaan rinnasta enkä luovuttanut itkuista huolimatta. En kokeillut eri kikkoja jne. Päättäväisesti vain suoritin missiotani joka päivä samaan aikaan ja samalla tavalla ennenkaikkea.

    Niin se vain alkoi sujua ja niin teen edelleenkin. Tosin poika aloitti juuri päikyn ja jollain ihmeen kaupalla hän oppi nukkumaan siellä pitkät unet pinniksessä ja hälyssä. Ei mitään tietoa miten ne tädit hänet konkreettisesti nukuttaa, uskon kuitenkin että tietty johdonmukaisuus on seurannut hänen selkärankansa mukana (meidän opettamana) jolloin meillä ei osata protestoida edes illalla nukkumaanmenoa. Kyllä ne kaiken oppii! :)

    Blogini: http://www.lily.fi/blogit/elamalta-kaiken-sain

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Noin juuri se pitäisikin hoitaa, että tekee vain päätöksen ja toimii sitten määrätietoisesti sen mukaan. Mä kestän niin huonosti oman lapsen itkua ja protestointia, että pelkään jo valmiiksi, ettei nukutusyrityksistä tule mitään ja annan periksi :/ Mutta kyllähän ne lapset herranjestas oppivat uusia asioita kun vain jaksaa järjestelmällisesti opettaa, ihan niin kuin sanoitkin! Mä taidan vain tarvita vähän voimien ja rohkeuden keruuta ennen kuin alan toimimaan tämän asian suhteen :D

      Poista
  3. Meillä lapset ovat nukkuneet päiväunet ulkona niin pitkään, kuin ovat päivällä nukkuneet (kahden vuoden jälkeen pääasiassa lopetelleet). Mutta onpa siellä joskus joku isompanakin nukkunut :). Nuorimmaisella on ollut myös välillä tuota protestointia unille laittaessa. Olen nyt yrittänyt puhua hänelle hyvissä ajoin, että kohta mennään nukkumaan, kun se tuntuu ehkä vähän auttavan. Joskus olen niissä tilanteissa, kun protestointi on vain jatkunut, ottanut unillemenon uudestaan eli olen mennyt lapsen kanssa takaisin sisälle ja sieltä uudelleen vaunujen luo ulos. Tiedän tunteen, kun olo on neuvoton! Tsemppiä pähkäilyyn! A-L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! :) Mäkin olen pyrkinyt puhumaan päiväunille menosta etukäteen ja päivärytmikin meillä on aina sama, mutta voisinkin yrittää pohjustaa asiaa vielä paremmin. Ja tarvittaessa ottaa sitten noita uusintalähtöjä. Ulkona nukkumisessa on paljon hyviä puolia (raitis ilma, saan rauhassa kolistella sisällä jne.) ja sitä voisi vielä jonkin aikaa jatkaa, jos vain saataisiin homma toimimaan vähän miellyttävämmällä tavalla.

      Poista
  4. Jaan tuskasi. Systeemit menee sekaisin aika, kun pitää opetella tekemään jokin tuttu asia eri tavalla kuin ennen.
    Meillä vähän aikaa sitten vuoden täyttänyt nukkuu edelleen ulkona. Luulin,ettei mahtuisi vaunukoppaan (ainakaan paksumman makuupussin kanssa) mutta mahtuu onneksi vielä. Makuupussina meillä on Eisbärchenin toppapussi jossa on reiät valjaille. Sen sisään ei tarvitse paljoa pukea! Pussiin mahtuu isompikin lapsi ja ajattelin nukuttaa siinä sittenkin, kun pitää siirtyä vaunukopasta rattaisiin.
    Sisällä nukuttaminen ei kauheasti houkuttele, eikä sen opetteleminen varsinkaan. Tuntuu melkein ylitsepääsemättömältä ajatukselta että isosiskon pitäisi muistaa olla "hiljaa" päiväunien ajan.
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, välillä tuntuu niin tuskaiselta lähteä muuttamaan jotain rutiineja kun pelkää, että koko pakka menee sitten aivan sekaisin :/ Vaikka oikeasti se lopputulos voisi olla hyväkin! Oon joskus katsellut noita toppa-/lämpöpusseja ja sellainen olisikin varmasti hyvä rattaisiin. Nyt en vain tiedä kannattaako sellaiseen enää satsata, kun meillä on arjen kuviot muuttumassa joka tapauksessa sillä tavalla, että päikkärit täytyisi oppia nukkumaan sisällä viimeistään vuoden vaihteessa...

      Kahden pienen lapsen kanssa nuo nuorimmaisen ulkopäikkärit on varmasti vain plussaa! :)

      Poista