4.11.2016

Ristiriitoja

Haluan hoitaa lasta kotona, mutta samalla en jaksa olla kotona ja tuntuu, että seinät kaatuvat päälle.

Haluaisin hankkia perheeseen lisätuloja, mutta väsyneessä olotilassani en näe itseäni edes työkykyisenä.

Haluaisin harrastaa enemmän liikuntaa, mutta en halua (enkä jaksa), että joka ilta on ohjelmaa.

Haluaisin ajatella myönteisemmin omasta kehostani, mutta en osaa, enkä voi tehdä asialle paljon mitään, kun en pysty kuntoilemaan niin paljon kuin haluaisin. Varmasti asenteessanikin on vikaa.

Kaipaan omaa aikaa ja omia ystäviäni, mutta en haluaisi olla jatkuvasti poissa kotoa.

Haluaisin panostaa enemmän parisuhteeseen, mutta sille ei tahdo löytyä aikaa. Iltaisin ei jaksa aina edes jutella.

Haluaisin nukkua paremmin, mutta en halua olla yötä pois kotoa, vaikka sellaistakin on tarjottu. Ahdistaa, jos nukkuisin sitten vieläkin huonommin, ja tuntuu, että pois lähteminen vaatii aina ekstratyötä.

Haluaisin nähdä enemmän ihmisiä, mutta välillä tuntuu, että kaikilla on omat kiireensä ja huolensa.

Haluaisin nähdä asioiden valoisat puolet, mutta väsyneenä en vain jaksa.

Haluaisin tietää johtuuko kurjuudessa vellominen kenties hormoneista, vai oikeasti ainoastaan väsymyksestä.

Siinä tämän perjantain valitusvirsi muutamien levottomien öiden jälkeen, kun väsymys painaa. Arjen (ja elämän) tasapaino on ehkä hiukan kateissa tällä hetkellä, mutta luulen, että jo muutamat hyvät yöunet korjaavat asiaa paljon valoisampaan suuntaan, tai edes sellaiseen, että voin lopettaa valittamisen ja yrittää tehdä asioille jotain. Parempaa viikonloppua!

14 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutuilta ajatuksilta, hurjasti tsemppiä ja voimia! <3

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä <3 väsyneenä kaikki tuntuu aina vähintään sata kertaa kurjemmalta ja hankalammalta kuin muuten. Toivottavasti yöt paranevat ja mieli kevenee! :*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Tämä pimeä vuodenaika tekee yhtälöstä varmasti vieläkin raskaamman. Mutta tänään paistaa aurinko ja yritän imeä voimia siitä! :)

      Poista
  3. Oih, tuttua! Väsymys omalla kohdallani oli todella lamauttava tekijä. Inhosin sitä että ei vain jaksanut, vaikka olisi halunnut tehdä monia kivoja asioita :/ Tsemppiä :) Kirjoituksesi aiheet osuvat useasti omaan elämääni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Mä inhoan myös sitä, että oon väsyneenä ihan kamalan kiukkuinen ja pahantuulinen, ja se tietenkin tarttuu helposti muihinkin. Täytyisi aikuisena osata käyttäytyä rakentavasti, mutta jotenkin sitä vajoaa aina ihan pikkulapsen tasolle :/

      Poista
  4. Väsymys on tuttua täälläkin. Nyt kun nuorimmainen lähestyy kahta vuotta, se alkaa vähitellen helpottaa ja päivät ovat pääosin oikein mukavia. Voimia sinne ihanalle äidille! ♡. A-L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että se ajan mittaan luultavasti helpottaa :) Meillä meni yöt jo pitkään tosi hyvin, mutta nyt on taas joku levottomampi kausi meneillään... Mulla menee myös aina aikaa sopeutua näihin muutoksiin, esim. levottoman kauden jälkeen heräilen jonkin aikaa turhaan vanhasta tottumuksesta. Kiitos sinulle, toivotaan että tämä tästä helpottaa :)

      Poista
  5. Kovasti tsemppiä sinne.♥
    Toivotaan että yöt alkaisi paranemaan.

    VastaaPoista
  6. Voi että miten tutulta kuulostaa nuo sinun ajatukset! Justiin samoja ajatuksia on ollut jo pitemmän aikaa itsellänikin, välillä menee paremmin ja välillä taas sitten tuntuu, että on aika vaikea olla hyväntuulinen ja virkeä äiti, joka jaksaa olla kärsivällinen ja ymmärtäväinen myös miehelleen :) Mulla on kolme pientä tyttöä, joista nuorimmainen on vuoden ikäinen. Kirjoitinkin omaan blogiini aika syvällisen jutun uupumuksestani, joka on vaivannut minua jo jonkin aikaa. Täytyypä ajan kanssa tutustua tähän blogiisi paremmin, vaikuttaa kivalta :)

    Tervetuloa tutustumaan myös minun blogiini www.pellavaajapastellia.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kommentoit, taisit ymmärtää tekstini perimmäisen pointin saman tien :) Omat fiilikseni menevät välillä aikamoisessa aaltoliikkeessä ja huomaan, että väsymys tekee asioista aina moninkertaisesti raskaampia. Näistä asioista on tärkeää puhua, mutta välillä niitä on vaikea myöntää edes itselleen. Kiitos kun vinkkasit omasta kirjoituksestasi, kävin jo lukemassa sen ja löysin siitä paljon tuttuja ajatuksia.

      Poista
  7. Hei,
    Ymmärrän niin hyvin. Tosi lohduttavaa, että joku muukin kamppailee näiden asioiden kanssa. Mulla on n. 2kk nuorempi lapsi ja olen kyllä töissä ja lapsi päiväkodissa 3-4 pvä viikossa. Itse koin, että oli pakko palata töihin. En olisi jaksanut enää olla kotona. Sanoisin, että nyt olen fyysisesti varmaankin väsyneempi kaiken päiväkoti- ja työrumban pyörittämisen takia, mutta henkisesti ehdottomasti pirteämpi. Minulla on myös yksi säännöllinen harrastus kerran viikossa ja vaikka tuntuu pahalta olla silloin pois kotoa (kun käy töissäkin) niin ajattelen, että se on mulle ihan pakollinen henkireikä. Ei lapsellekaan ole hyväksi, että olen ärsyyntynyt ja kiukkuinen, koska ei ole mitään omaa. Lisäksi, olen huomannut, että lapsen ja isän suhde on lähentynyt ihan valtavasti, kun isä hoitaa lasta luonnollisesti nyt enemmän kuin silloin kun olin kotona. Uskon, että isä ja äiti on ihan samanarvoisia vanhempia ja minun pitää myös "antaa" lapsen joskus viettää laatuaikaa kahdestaan isän kanssa, jolloin voin itse käydä jossain harrastuksessa. Kun asian kääntää noin, ei huonoa omaatuntoa tarvitse tuntea. Lisäksi näen kavereita joskus iltaisin lapsen mentyä nukkumaan. Toki silloin on usein todella väsynyt ja miettii jaksaako, mutta edes tunnin lenkki/kahvittelu kaverin kanssa lisää niin paljon sitä henkistä jaksamista, että on sen arvoista, vaikka sitten seuraavana päivänä vähän väsyttäisikin. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ihanaa kun jätit kommentin! Kuulostaa siltä, että olet onnistunut löytämään ainakin jonkinlaisen tasapainon :) Mä en ole varmaan koskaan ollut parhaimmillani tähän vuodenaikaan, mutta nämä edelliset syksyt lapsen kanssa on olleet selvästi raskaampia: vuosi sitten olin vauvan kanssa fyysisesti tosi väsynyt yöheräilyiden ym. vuoksi, kun taas nyt se väsymys on enemmän henkistä. Toi on totta, että kyllä se hyväntuulinen vanhempi on varmasti lapsellekin parempaa seuraa, puolisosta puhumattakaan! Kiukkuisuus ja kärttyisyys kun tarttuvat niin helposti, ja jokainen tarvitsee niitä omiakin juttujaan. Välillä on vain niin ristiriitainen olo, kun ei oikein itsekään tiedä mitä haluaisi milloinkin tehdä, eikä sitä valitettavasti pysty jakaantumaan moneen paikkaan samaan aikaan...

      Poista