1.12.2016

Imetyksen lopetus

Imetin yhden vuoden viisi kuukautta ja seitsemäntoista päivää. Nyt se on loppu, meidän imetystaipaleemme on tullut päätökseen. Alla oleva kuva on ehkä oma suosikkini kaikista matkan varrella kertyneistä imetyskuvista: imetän siinä kahden ja puolen kuukauden ikäistä vauvaa kotonamme vietetyissä ristiäisissä kasteen jälkeen.

Imetys väheni meillä asteittain: kesällä loppuivat yöimetykset, syksyllä jäivät hörppäilyt hereillä ollessa ja imetin vain nukkumaanenotilanteissa kahdesti päivässä, lokakuussa luovuimme päiväunimaidosta. Maidontuotanto on tällä tavoin saanut rauhassa tottua muutoksiin, enkä ole lopettamisen jälkeen joutunut kärsimään rintojen pakkautumisesta tai tyhjentämään niitä kertaakaan.

Tämän lopullisen lopettamisen olin suunnitellut tekeväni ennen joulua ja viime viikonloppuna siihen tarjoutui hyvä tilaisuus. Perjantaina jäin yökylään omille vanhemmilleni, kun mies ja poika lähtivät kotiin iltapuuhiin ilman äitiä. Ideana oli, että poika unohtaisi maidon helpommin, kun olisin kokonaan poissa maisemista. Oli hassua jäädä illaksi itsekseni; mitäs minä nyt touhuaisin koko illan? Samalla se oli myös sitä kovin kaivattua akkujen lataamista: minun ei tarvinnut passata illan aikana ketään, vaan saatoin makoilla rauhassa sohvalla, tehdä kasvonaamion ja selailla puhelimellani kaikkia lempparisivustojani ihan kaikessa rauhassa. Poika oli kotiin päästyään käynyt huutelemassa äitiä jokaisesta huoneesta, mutta ilta ja nukkumaan meno olivat menneet iskän kanssa mainiosti, niin kuin ennenkin. 

Myös seuraavaksi illaksi lähdin muualle (= vilkuttelin pojalle takki päällä ulko-ovella, mutta hiippailin hetken päästä makuuhuoneeseen ja vietin siellä hissukseen omaa aikaa iltatoimien ajan).  Sunnuntai-iltana olin tavallisesti kotona, mutta mies hoiti pojan nukkumaan laittamisen. Silloin poika temppuili eniten, koska olisi halunnut äidin nukutuspuuhiin. Nyt olemme hoitaneet iltanukutuksia miehen kanssa vähän vuorotellen, eikä poika ole kertaakaan pyytänyt tai yrittänyt saada maitoa. Syli sen sijaan tuntuu olevan tärkeä nukahtamishetkillä. Yritämme hiljalleen opettaa pojalle itsenäisempää nukahtamista, mutta varmaan imetyksen lopetus on lisännyt vähäksi aikaa läheisyyden tarvetta, samoin kävi päiväimetyksen lopetuksen jälkeen.

Imetyksen lopettamisesta on nyt kulunut viikko. Olo oli viimeisenä imetysiltana vähän haikea, mutta enemmän olen ollut helpottunut ja vapautunut. Olin kuitenkin ollut jo jonkin aikaa valmis lopettamiseen omasta puolestani. Nyt siihen oli oikea aika, ja voin olla ylpeä lähes puolentoista vuoden imetystaipaleesta. Muistona siitä on joukko ihania hetkiä.

Linkkien takaa voi lukea muista imetysetapeistamme:

2 kommenttia:

  1. Onpa kyllä kaunis ja herkkä kuva teistä <3 Onnea hienosta imetystaipaleesta ja kiva että lopetus sujui noin kivuttomasti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Onneksi tosiaan sujui näin hyvin :)

      Poista