27.1.2017

Ensimmäinen kuukausi perhepäivähoitajana

Ensimmäinen kuukausi perhepäivähoitajan töitä tehden alkaa olla takanapäin, ja ajattelin kirjoitella vähän ajatuksia siitä millaista tämä työ on ollut ja miltä uudenlainen arki on tuntunut. Oman taaperon lisäksi päiviäni vauhdittavat nykyään siis kaksi hoitolasta. 

Töiden aloituksen myötä arkeen on tullut uudenlainen rytmi, joka ei kuitenkaan hirveästi poikkea siitä, millaista rytmiä olimme pojan kanssa jo eläneet. Aamuissa suurin muutos on se, että armonaikaa torkkumiselle ei enää ole, kun herätyskello pirahtaa lähes joka aamu kello 6.30. Ylös on noustava, vaikka yö olisi ollut kuinka levoton, sillä työpäiväni alkaa ennen puoli kahdeksaa. Käytännön työ on tietenkin aika samanlaista kuin kotiäitinäkin: lasten kanssa olemista, ruuanlaittoa, siivoamista, perushoitoa, ulkoilua... Aamupalan ja aamutoimien jälkeen lähdemme aina suoraan ulos, sillä sisälle tultaessa täytyy olla vielä aikaa lounaan valmisteluun. Ruokahuoltoa helpottamaan olen suunnitellut neljän viikon kiertävän lounasruokalistan, joka on vielä vähän keskeneräinen, mutta joka on jo tähän mennessä helpottanut suuresti ruokaviikon suunnittelua ja kaupassakäyntiä. Ihmettelen miksi ihmeessä en ollut tehnyt vastaavaa listaa kotiin jo aiemmin?!

Perhepäivähoitajan työssä olen nauttinut päivien selkeästä rytmistä; pelkästään kotiäitinä ollessa päivät saattoivat olla välillä vähän haahuilua (mikä toisinaan on kyllä ihanaa sekin), mutta nyt ei ole ainakaan epäselvää siitä, mitä on ohjelmassa. Pidän myös työn itsenäisestä luonteesta: saan itse määritellä esimerkiksi päivärytmin, päivän ohjelman, säännöt ja tarjottavan ruuan parhaaksi näkemälläni tavalla. Toisaalta, ehkä suurin miinuspuoli tässä työssä on mielestäni aikuisseuran puute, vaikka toki muita vanhempia ja hoitajia voi nähdä leikkipuistoissa. Olen tottunut tiimityöhön, joten kaipaan kyllä työkavereiden seuraa ja sitä, että erilaisista tilanteista voisi keskustella jonkun kanssa. Mikään ei tietenkään estä sopimasta puistotreffejä äitikavereiden kanssa aamupäiville, kun käymme muutenkin lasten kanssa ulkoilemassa. Avoimiin kerhoihinkin voi tietenkin lähteä, jos vain jaksaa. Työpäiväni päättyvät yleensä neljän−viiden välillä, ja töiden jälkeen tykkään suunnata ihmisten ilmoille, kun päivä on muuten kulunut pääasiassa kotona.

Yksityisenä perhepäivähoitajana sain valita hoitolapseni itse, sekä päättää minkä kokoisen ryhmän haluan muodostaa määriteltyjen rajojen (max 4 kokopäiväistä lasta) puitteissa. Omat hoitolapseni ovat tutuista perheistä, ja heidän tarvitsemansa hoitopäivät ovat tavanomaisia ilta- tai vuorotyötä en olisi halunnut alkaa tekemään. Kaaosta täytyy kyllä sietää taas vähän uudella tavalla, sillä kolme lasta saavat huomattavasti enemmän sekamelskaa aikaiseksi esimerkiksi ruuanlaiton aikana kuin vain yksi lapsi. Kotona tehtävän työn hyvänä puolena on sekin, ettei työmatkoihin kulu aikaa, ja kun poika on edelleen kotihoidossa ei häntäkään tarvitse kuskata hoitoon. Tästä johtuen myös kotihoidontuki säilyy, ja pulskistuttaa omalta osaltaan "palkkapussiani". Kahden lapsen hoitamisesta en tietenkään saa mitään huippupalkkaa, mutta muutos on silti varsin positiivinen verrattuna pelkällä kotihoidontuella ja lapsilisällä elämiseen.

Työpäivät ovat tiiviitä, ja kun naperot on saateltu päiväunille puolen päivän jälkeen, tuntuu usein siltä, että olisin itsekin torkkujen tarpeessa. Pienet hoidokkini nukkuvat onneksi kiitettävän pitkiä päiväunia, joten siivoustöiden jälkeen ehdin myös pitämään kahvi-, tai omassa tapauksessani teetaukoa, ennen kuin ensimmäinen lapsi ilmoittaa heräämisestään. Tässä ensimmäisen kuukauden aikana on kyllä välillä tuntunut, että vuorokauden tunnit loppuvat kesken, että ehtisin nukkua kunnon yöunia. Univelkaa on kertynyt varsinkin, kun poika on heräillyt öisin jonkin verran. Satunnainen yöheräily on kuitenkin ollut ainut reaktio pojalta tähän uuteen tilanteeseen. Kaiken kaikkiaan taapero on sopeutunut muuttuneeseen arkeen hyvin, eikä edes se ole haitannut, et hänellä on nykyään päiväuniseuraa samassa huoneessa.  On ihanaa nähdä, miten tämänikäinen jo selvästi nauttii leikkiseurasta, ja taapero on ollut niin reipas ja huomaavainen kaveri toisille, että hänestä on saanut olla useamman kerran ihan ylpeä. 

Perhepäivähoitajan työni jatkuvat alustavasti kesän loppuun saakka, sitten nähdään jatkuuko tällainen kotona tehtätyö vielä, vai onko aika kenties jollekin ihan muulle..?

18 kommenttia:

  1. Mulla on ollut ala-asteelta asti unelmana olla perhepäivähoitaja mutta osa sanoo että se on raskasta. Mutta ainakin yrittäjäksi aion. Saa nähdä joskos joskus vanhempana oon perhepäivähoitaja. 8lk kävin harjoittelussa yksityisen pph luona ja siellä kun lapsilla alkoi päikyt nukkui hoitaja myös itse samalla ja samalla minäkin sain nukkua. :) Vai onko tullut joku kielto ettei saa nukkua päikky aikaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valehtelisin jos väittäisin, ettei pph:na toimininen olisi raskasta, varsikin jos hoidettavat ovat pieniä. Mutta niinhän varmasti jokainen työ on omalla tavallaan raskasta. Omilla toimintatavoillaan voi kuitenkin vaikuttaa paljon asiaan, sekin on yksilöllistä minkälaiset asiat kukin kokee raskaiksi :)

      Ei ole mun tietääkseni mitään kieltoa, etteikö hoitaja saisi nukkua päiväuniakaan. Itse en kyllä uskaltaisi, koska lapsia täytyy kuitenkin valvoa, olivat sitten hereillä tai unessa. Silmiä voi tietysti lepuuttaa nukkumattakin :)

      Poista
  2. Kiva, että olet tykännyt! :) Kaikissa töissä on varmasti myös niitä huonojakin puolia, mutta onhan tuo ihanaa kun saa olla vielä lapsen kanssa kotona. Oma anoppini on kanssa pph ja hän tykkää myös kovasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! :) Aina löytyy sekä hyviä että huonoja puolia. Omaan aloittamispäätökseni vaikutti vahvasti juuri se, että oma lapsi saisi olla vielä kotona, toisaalta myös yleinen työtilanne.

      Poista
  3. Olipas mielenkiintoista lukea, kun harkitsemme laittaisimmeko pphoitoon lapsemme aikanaan :)

    VastaaPoista
  4. Tää oli mielenkiintoinen postaus, harvemmin sitä tule ajatelleeksi millaista perhepäivähoito on sen hoitajan näkökulmasta :) Varmasti aika raskastakin (esim. kun ei ole aikuista seuraa työkavereista), mutta kiva että saa pitää oman lapsen vielä kotona vähän pidempään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle itsellenikin tämä on avannut paljon silmiä :) Tässä(kin) työssä on tietysti ne omat huonot puolensa, mutta tuntuu, että tämänhetkiseen tilanteeseen tämä oli kuitenkin se paras ratkaisu: saamme lisää tuloja ja oma lapsi saa olla vielä kotona :)

      Poista
  5. Minä aloitin vuosi sitten perhepäivähoitajan työt. Minulla on 2 hoitolasta oman 3-vuotiaan lisäksi. Tai virallisesti olen yksityinen hoitaja, mutta samaa työtä teen. Aikuisseuran ja vertaistuen puute on kyllä suurin miinus tässä työssä. Taloudellisesti typerintä on se, että lapseni vie yhen hoitopaikan, mutta en saa hänestä edes koihoidontukea, koska hän on jo täyttänyt 3. Työniloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta. Olenkin miettinyt, että vähintään kahden työntekijän pyörittämä ryhmäperhepäiväkoti ei olisi mikään hullumpi työpaikka. Silloin olisi ainakin yksi työkaveri ja yksi käsi+silmäpari omien lisäksi. Tylsää miten noissa tukiasioissa on aina omat kiemuransa :/

      Työniloa sinullekin! :)

      Poista
  6. Tuo kiertävä ruokalista on kyllä niin kätevä. :)
    Kiva oli lukea tämä postaus. Mietin joskus tätä ammattia, mutta omia lapsia on liikaa siihen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on! Onneksi tein listan viimeistään nyt, vaikka olisi se auttanut jo aikaisemminkin :)

      Heh, sun täytyisi perustaa ryhmäperhepäiväkoti! ;)

      Poista
  7. Siinä on varmasti kädet täynnä hommaa, mutta kuulostaa että kaikki menee hienosti! Mielellään laittaisi itsekin lapsensa tuollaiseen perhepäivähoitoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Yllättävän hyvin on kyllä sujunut, vaikka kyllä sitä hommaa riittää. Mutta eipä voi valittaa ainakaan siitä, että aika kävisi pitkäksi :D

      Poista
  8. Hei, mielenkiintoista kuulla hoidosta työntekijän puolelta. Kirjoitin itsekin juuri samasta aihe-alueesta, käythän kurkkaamassa!
    http://westendmum.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Kävin lukemassa tekstisi :)

      Poista
  9. Kiinnostava postaus :) Itsekin olen joskus ajatusta pyöritellyt, miulla kans sellainen koulutus, ettei tarvitsisi kursseja tms käydä. No, nyt ei ainakaan pariin vuoteen ole ajankohtaista itsellä, mutta ajatus on hyvä jättää muhimaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tämä oli vähän sellaisena varasuunnitelmana koko ajan mielessä − ja lopulta se olikin sitten paras ratkaisu nykyiseen tilanteeseen ja työllistymiseen. Kannattaa tosiaan pitää mielessä tämäkin vaihtoehto! :)

      Poista