27.2.2017

Helmikuun parhaat

♥ Paras sääilmiö: aurinko. Helmikuuhun on mahtunut monta ihanaa päivää, jolloin aurinko on paistanut siniseltä taivaalta, ja olemme saaneet lasten kanssa nauttia mahtavista ulkoilukeleistä. Helmikuun auringossa erityisen ihanaa on se, että se jo ihan oikeasti lämmittää.

Paras arjen helpottaja: toimiva astianpesukone. Astianpesukoneeseemme tuli vikaa alkukuusta ja jouduin tiskailemaan käsitiskiä melkein viikon verran. Ja sitä tiskiähän riitti varsinkin, kun syömässä ovat myös kaksi hoitolasta. Korjattua ja toimivaa konetta osaa nyt todella arvostaa, kun sitä ilman joutui olemaan hetken aikaa. Tiskaamisen osalta en todellakaan ikävöi opiskeluvuosia...

♥ Paras ostos: seisomalauta rattaisiin. Talvikeleillä olemme liikkuneet lasten kanssa leikkipuistoon tuplarattaiden ja pulkan yhdistelmällä, mutta kevättä kohti mentäessä menopelit kaipasivat päivitystä. Hoitolapset ja oma lapsi ovat vielä sen verran pieniä, että en voi ihan laskea sen varaan, että koko matka sujuisi heiltä kävellen. Tilasin pienen taustatyön jälkeen Bumprider-merkkisen seisomalautan, joka säädettävyytensä ansiosta sopii onneksi myös leveisiin tupliksiin. Ja baana on meille auki myös keväällä! :)

Kuvakaappaus: Leijona ja ystävät hammaspesulla.
Paras keksintö: hampaiden harjausvideo. Hampaiden harjaus ei ole edelleenkään taaperon lempipuuhaa, ja olemme saaneet kehitellä monenlaisia tarinoita ja jekutuksia, että harjaaminen onnistuu edes suunnilleen yhteistyössä. Uusi salainen aseeni on Jordanin video Leijona ja ystävät hammaspesulla, jonka avulla parin minuutin harjaus menee vaivatta! Tämä video pompsahti joskus ruutuun, kun taapero katsoi Fröbelin Palikoiden musiikkivideoita Youtubesta, ja sitten törmäsin siihen toisessa yhteydessä uudestaan. Video osoittautui meillä heti toimivaksi, ja vaikeinta hampaiden harjauksessa onkin nykyään se, kun laulu loppuu ja puhelin pitäisi laittaa pois. Varoituksena voin myös sanoa, että laulu jää soimaan päähän loppupäiväksi. ;)

Paras havainto: työrytmin löytyminen. Tammikuu meni perhepäivähoitajan töitä aloitellessa ja uusiin arjen kuviohin totutellessa. Muutos väsytti arvattavasti aluksi, mutta pikkuhiljaa on alkanut tuntumaan, että homma pyörii nykyään aika mukavasti. Rutiinit ovat selkeät, hoitolapset ovat sopeutuneet, ja poika nukkuu taas hyviä yöunia, mistä päättelen, että hänkin on tottunut uuteen kuvioon.

Paras puuha sisällä: piirtäminen. Aiemmin talvella meillä oli kova muovailuinnostus: taikahiekka oli kovassa käytössä ja testailin taaperon kanssa muun muassa soodataikinaa. Nyt olen vaihteen vuoksi tarjonnut kokeiltavaksi värikyniä, ja ne olivat kovassa käytössä varsinkin, kun vietimme muutamia pojan flunssapäiviä sisätiloissa. Kynät pysyvät kädessä jo ihan hyvin, ja poika on nyt selvästi hoksannut sen, että hän saa itse jälkiä aikaan paperille. Oikeaoppinen kynäote on vielä vähän hakusessa, kuten kuvasta näkyy, mutta pääasia, että intoa löytyy sen harjoitteluun. Piirustusalustana meillä toimii Ipanaiselta aiemmin saatu ezpz-merkkinen Play Mat.

♥ Parasta koko kuukaudessa: kevät lähestyy. Helmikuussa on jo kevään tuntua, vaikka lunta ja pakkasta vielä riittääkin − ja eikös kohta alkavan maaliskuun voi jo ainakin laskea kevätkuukaudeksi? Tervetuloa taas lempivuodenaikani! <3

Kuvituksena otoksia kuukauden varrelta.

24.2.2017

Loruloikkia ja liikuntaleikkejä (+ arvonta)

Yhteistyössä Mammalandia ja PS-kustannus

Sain alkuvuodesta valita mieleiseni kirjan PS-kustannukselta Mammalandian järjestämässä yhteistyössä. PS-kustannus on tietokirjoihin erikoistunut kustantamo, jonka julkaisuvalikoimaan kuuluu opetukseen ja kasvatukseen, sosiaali- ja terveysalaan, johtamiseen sekä yhteiskunnan ajankohtaisiin aiheisiin liittyviä kirjoja. Itselleni kyseinen kustantamo on tuttu jo opiskeluajoiltani, ja kirjahyllystä löytyykin PS-kustannuksen opuksia ennestään. Tällä kertaa valitsin kirjavalikoimaa täydentämään varhaiskasvatuksen asiantuntijan Elina Pullin teoksen Loruloikkia ja muita liikuntaleikkejä varhaiskasvatuksessa.

Loruloikkia sisältää reilut sata liikunnallista ideaa havainnollistavien kuvien kera. Leikkien ohjeet ovat selkeitä ja niistä löytyy ohjeet sekä aikuiselle itselleen luettavaksi että lapsille kerrottavaksi. Kirjan lopussa on vielä liiteosio, joka sisältää piirroskuvia leikkien ohjauksen tueksi. Kirjan leikki-ideat on jaoteltu sen mukaan, mitä asioita ne erityisesti kehittävät tai vahvistavat: tällaisia aihealueita ovat esimerkiksi lihakset ja jänteet; luusto; muisti, kieli; sosiaalinen yhteenkuuluvuus; sekä tunnetaidot. Moniin liikuntaleikkeihin kuuluu jokin laulu tai loru, esimerkiksi muunnos jostakin tutusta lastenlaulusta. 



Vaikka kirja on suunnattu ammattikasvattajille, voi siitä mielestäni olla iloa kotioloissakin. Meidän taaperomme on varsin aktiivinen tapaus, ja voimme varmasti hyödyntää kirjan liikuntaleikki-ideoita hänen kanssaan. Kirjan leikit ovat sellaisia, että ne sopivat lapsille, jotka osaavat jo noudattaa hyvin sanallisia ohjeita, mutta mikään ei tietenkään estä soveltamasta leikkejä pienemmillekin, kuten meidän alle kaksivuotiaalle taaperollemme. Tämänikäinenhän rakastaa etenkin lauluja ja loruja ja niitä kirjasta löytyy! Kirjaa selaillessani sain yhden hauskan idean kotiin Seinäpalloviikot-nimisestä leikistä. Taapero on tällä hetkellä aivan (kori)pallohullu, ja kirjan leikki-idean innoittamana teippasin yhteen kotimme oveen paperista askarreltuja rasteja pallon heittämistä varten. Aivan Seinäpalloviikot-leikin mukaan emme vielä leiki, mutta taapero tykkää tähdätä pallollaan rasteja kohti. Myöhemmin voimme sitten kokeilla erilaisia heittotyylejä. Kirjasta löytyy myös paljon muita leikkejä, joissa käytetään palloa − täytyykin tutustua niihin seuraavaksi.

PS-kustannus lahjoitti toisen kappaleen samaista Loruloikkia-kirjaa arvottavaksi, joten mikäli uudet liikuntaleikki-ideat kotiin tai töihin siis kiinnostavat, naputtele kommenttisi ja toimiva sähköpostiosoitteesi tämän postauksen kommenttiboksiin. Arvonta alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 5.3.2017 klo 23.59, jonka jälkeen arvon voittajan. Tasapuolisesti arpaonnea kaikille!

PS-kustannuksen Facebook-sivuilta löydät kustantamon tuoreimmat kuulumiset ja bongaat kirjauutuudet. Klikkaa samalla Mammalandian Facebook-sivuille, jos et ole sitä vielä tehnyt! :)

Loruloikkia-kirja saatu

18.2.2017

Hormonitoiminnan palautuminen raskauden ja imetyksen jälkeen

Tämä on aihe, joka on kiinnostanut itseäni kovasti, ja oli minulle erittäin ajankohtainen viime syksynä. Ajattelin nyt jakaa vähän omia kokemuksiani siitä, miten hormonitoimintani ja kehoni ovat palautuneet raskauden ja synnytyksen jälkeen. 

Hormonitoiminta palautui omalla kohdallani hitaasti, mutta ei varmasti mitenkään erityisen epätavalliseen tahtiin. Imetyksen vähentymisen myötä ensimmäinen ulkoinen merkki muutoksesta oli ihon oireilu. Ihoni on aina reagoinut hormonaalisiin muutoksiin, esimerkiksi e-pillereiden lopetuksen jälkeen ja alkuraskauden aikana, ja niin valitettavasti tässäkin asiassa. Onneksi ihon tilanne ei kuitenkaan ollut mikään katastrofaalinen, ja se meni ajan ja hyvän hoidon kanssa ohi. Ulkoisiin seikkoihin liittyen en sen sijaan kärsinyt hiustenlähdöstä missään vaiheessa, vaikka sekin on kuulemma yleistä raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen. Viime syksynä, imetystaipaleen loppupuolella podin kuitenkin alakuloisuutta, joka näkyi etenkin kotona siten, että olin alamaissa ja pahantuulinen. Varsinkin pimeänä vuodenaikana synkällä mielialalla voisi olla montakin eri syytä, mutta itse yhdistän nämä mielialan muutokset kuitenkin vahvasti juuri hormoneihin. Oli se sitten monen asian summa tai ei, uskon, että hormonit olivat omalla kohdallani merkittävässä roolissa tässä asiassa
 
Kierron palautuminen raskauden jälkeen on hyvin yksilöllistä, ja vaikka olin kuullut, että monilla kuukautiset pysyvät pitkään poissa imetysaikana, tiesin, että oli myös niitä, joiden kierto oli alkanut jo pian synnytyksen jälkeen, imetyksestä huolimatta. Minä sain kiertoni takaisin vasta kun imetys oli loppunut kokonaan, lähes puolentoista vuoden jälkeen synnytyksestä. Iltaimetykset jäivät viimeisinä pois, ja sen jälkeen ei mennytkään kuin muutama viikko siihen, kun kuukautiset tekivät comebackin lähes kahden ja puolen vuoden poissa olonsa jälkeen. Eivät ne kuitenkaan palanneet tyypillisenä neljän viikon kiertona, vaikka olin kuullut sellaistakin, että raskaus ja synnytys voivat ikään kuin luonnollisesti korjata aiemmat kierto-ongelmat. Ennen raskautta kiertoni oli pitkään epäsäännöllinen, ja olin osannut vähän odottaakin sitä, että hormonitoimintani palautuisi laiskasti. Arvasin, että saisin odottaa, ja eipä se varsinaisesti haitannutkaan; olipahan vauvavuotena yksi huoli vähemmän, ja enhän toivonut myöskään uutta raskautta pian synnytyksen jälkeen.
 
Kiertoni palattua huomasin onnekseni, että myös yleinen mielialani koheni. Siitä sain vahvistuksen ajatuksilleni siitä, miten (imetys)hormonit olivat vaikuttaneet myös mielialaani. Maidontuotannon täydellisessä hiipumisessä voi kuulemma mennä useampi viikko, mutta itse en tarkkaillut tätä mitenkään erityisesti. Huomasin kuitenkin, miten imetysliivit muuttuivat jo imetystaipaleen loppupuolella pikkuhiljaa väljiksi, ja vanhat liivini taas sopiviksi. Koin rintavarustuksen kutistumisesta pienen kriisinkin pääni sisällä, vaikka olinkin jo kaivannut sitä, että voisin taas käyttää vanhoja, hyvin istuvia liivejäni imetysliivien sijaan. Omalla kohdallani imetys ei siis tuonut mukanaan pysyviä muutoksia, vaan rinnat palautuivat suurin piirtein ennalleen imetyksen loputtua. Muutokseen sopeuduttuani koin oloni taas kotoisaksi kehossani, ja imetyksen loppu toi eräänlaisen vapautuksen: kun keho oli pitkään toiminut lasta varten monessa eri tarkoituksessa, oli ihanaa saada se pitkästä aikaa takaisin itselleen.

Kommenttiboksin puolella olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia aiheesta. :)

13.2.2017

Monta syytä heittäytyä lattialle

Kirjoitin muistiin muutamia tapauksia taaperon elämästä edellisen viikon varrelta, jotka ovat antaneet syyn kiukustua ja mieluiten myös heittäytyä lattialle tai maahan raivoamaan naama punaisena, jos se vain on suinkin mahdollista. Uhmaikäkö siellä jo näyttää merkkejään, sillä hepulit ovat taatut esimerkiksi...


...kun äiti kävelee lumisen mäen perässäni ylös.

...kun saan välipalaksi smoothiepussin enkä smoothiepillimehua.

...kun en saa lapiota pysymään pystyssä tasaisella maalla.

...kun äiti pilkkoo lautasellani olevat pinaattiletut.

...kun en saa kiskoa verhoa päiväunille käydessä.

...kun äiti syö loput ruokani, mitä en äsken enää halunnut syödä.

...kun vessapaperirullista rakentamani torni ei pysy pystyssä.

...kun äiti voitelee leipäni.

...kun leikkikaveri ottaa lelun, joka on lattialla vapaana (ja minulla on kädessäni toinen lelu).

...kun en saa tarttua kattolamppuun.
  
...kun äiti katsoo minua väärään aikaan.

Monet kiukut voisivat jäädä väliin, jos poika osaisi puhua, mutta nyt voin vain arvailla milloin ne letut olisi suotavaa pilkkoa, tai milloin leivän päälle kaivataan voita ja milloin ei. 

Välillä on raskasta olla pieni ihminen. ♥ 

7.2.2017

Sosiaalinen media osana arkea

Mammalandian yhteistyöpostaus

Mammalandian bloggaajat kirjoittavat kuukausittain vaihtuvista yhteisistä aiheista, ja helmikuun aiheena on "Sosiaalinen media osana arkea". Mammalandian kotisivuilta löydät kaikkien bloggaajien kirjoitukset.

Sosiaalinen media kuuluu nykypäivänä mutkattomasti varsinkin nuorten ihmisten elämään. Omassa perusarjessani sosiaalinen media ei ole missään valtavan isossa roolissa, sillä se ei liity esimerkiksi työhöni. Työpäivän aikana hoitolasten seurassa en voi, eikä minulla olisi edes aikaa, näpräillä puhelinta ja selata somea. Olen pyrkinyt kiinnittämään huomiota myös siihen, ettei älypuhelimen selailu kuulu siihen aikaan, jonka vietän oman lapsen kanssa. Voin tarkistaa vaikka ruokareseptin tai kaupan aukioloajan, mutta Facebook pysyy kiinni, eikä blogin kommenttiboksia tarvitse avata silloin. Päiväuniaikana voin sitten lukea kaikki viestit läpi − ellen tee jotain tärkeämpää. Yhteydenpidon välineenä some on kuitenkin itselleni tärkeä: esimerkiksi Facebookia käytän viestittelyyn ja tapaamisten sopimiseen, sekä läheisten ihmisten kuulumisten seuraamiseen. Lisäksi some kuuluu vapaa-aikaani blogin muodossa, ja Facebookin kautta hoituvat myös monet siihen liittyvät asiat. Vauvavuotena tabletilla surffailu ja blogin kirjoittaminen olivat puolestaan imetysmaratonieni pelastus sekä väylä ulkomaailmaan ja samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien pariin. Kai voisi sanoa, että somella on kuitenkin (ollut) suht merkittävä rooli arjessani.

Olen itse ollut vähän sellainen vastarannankiiski mitä älylaitteisiin ja erilaisiin somekanaviin tulee. Ensimmäisen älypuhelimeni hankin vasta vajaa vuosi sitten, eikä minulla ole vieläkään Instagram-tiliä, vaikka lähes jokaisella blogin pitäjällä taitaa sellainen nykyään olla. Periaatteessa Instagram-tilin perustaminen houkuttelee, mutta sitten tulen aina siihen tulokseen, etten halua enää yhtään enempää somekanavia seurattavakseni tai hoidettavakseni. Pelkkä Facebook ottaa oman aikansa, vaikka olen yrittänyt karsia ilmoitusten ja viestien tulvaa. Vapaa-aikani on nykyään todella rajallista, ja mieluummin priorisoin ajankäyttöäni muuhun kuin monen eri somekanavan päivittämiseen.

Tässä postauksessa en malta olla nostamatta esiin Helsingin kaupungin taannoista kampanjaa, joka sai monet somevanhemmat raivon partaalle. "Välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa" -nimisen kampanjan mainosvideolla iso musta korppi nappaa lapsen, kun äiti keskittyy älypuhelimeensa. Moni suuttui kampanjasta, mutta omasta mielestäni se oli rohkea ja ajatuksia herättävä, vaikka asioiden esitystapa olikin hyvin kärjistetty. Koen tärkeäksi sen, että lapselle ja toisille ihmiselle ollaan läsnä, eikä yritetä hoitaa samaan aikaan useampaa keskustelua tai vuorovaikutustilannetta. Suunnilleen raivostuttavinta mitä tiedän on se, että keskustelukumppani kuuntelee vain näennäisesti sitä, mistä puhun ja näprää samalla älypuhelintaan. Erityisen pahalta se tuntuu silloin, kun kyseessä on lapsen ja vanhemman välinen kohtaaminen, eikä vanhempi viitsi juuri nenäänsä nostaa älylaitteen äärestä. Itse en ainakaan haluaisi luoda lapselleni kuvaa siitä, että se pieni vilkkuva ruutu on tärkeämpi kuin lapsi, sillä ruutu saa aina äidin huomion.

En toki väitä olevani puhdas pulmunen itsekään tässä asiassa. Syyllistyn samaan näennäiseen läsnäoloon puhelin kourassa etenkin iltaisin, kun olisi aikaa olla puolison seurassa. Toisaalta rankan päivän jälkeen kaipaan usein vain hetken hengähdystä omissa maaimoissani ennen nukkumaanmenoa − lapsiperheessä eläminen on tältäkin osin jatkuvaa tasapainoilua. Oma mielipiteeni ja Helsingin kaupungin kampanjankin pointti on kuitenkin se, että omat somen käyttötapansa on hyvä tiedostaa ja niihin tulisi kiinnittää huomiota. Tiedän henkilökohtaisestikin, että some voi olla kotiäidin järjissään pysymisen pelastus, mutta tarvitseeko somen ääressä olla silloin, kun pitäisi olla läsnä lapselle? Millaisen mallin sosiaalisista tavoista, läsnäolosta, vuorovaikutuksesta sekä somen käytöstä me ylipäätään haluamme antaa lapsillemme?

Seuraa Mammalandian Facebook-sivuja täällä.

2.2.2017

Neljän viikon lounaslista

Mainitsin edellisessä postauksessa, että olen suunnitellut neljän viikon kiertävää lounasruokalistaa perhepäivähoitajan työtä (ja ylipäätään arkea) helpottamaan. Nyt tämä arkipäivät kattava lista on valmis, ja ajattelin jakaa sen tännekin. Ruokalistan tekeminen pyöri mielessä jo kotiäitinä ollessa, mutta en vain koskaan saanut ryhdyttyä tuumasta toimeen. Olisi kyllä kannattanut! Listan avulla on helppo huolehtia siitä, että ruoka on monipuolista ja vaihtelevaa, ja kauppareissujen teko on paljon sujuvampaa, kun on selvät sävelet sen suhteen, mitä ruokaa lähipäivinä oikein laitetaan. 

Tälle listalle päätyneet ruuat ovat helppoja ja suhteellisen nopeita valmistaa, esimerkiksi kiusaukset ja makaronilaatikon voi lykätä uuniin ulkoilun ajaksi. Tärkeä kriteeri oli myös "taaperoystävällisyys", eli ruokia on helppo syödä, vaikkei lusikan tai haarukan käyttö olisikaan vielä aivan hallinnassa. Tästä syystä listalta ei löydy vielä keittoja, mutta voi olla, että kesää kohti mentäessä otan sinne jonkin peruskeiton mukaan. Muutenkin listaa voisi välillä muokkailla tai uudistaa vaihtelun vuoksi. Kaikki reseptit valmistuvat ilman lisättyä suolaa, ja moni niistä on peräisin Simppeli Sormiruokakeittiö -sivustolta. Periaatteena ruokaviikon suunnittelussa oli, että joka viikolta löytyisi liha-, kana- ja kalaruoka. Keskiviikot päätin puolestaan pyhittää kasviskeskiviikoiksi. Olen vasta nyt innostunut kasviskokkailusta ja ilokseni saanut huomata, että ne maistuvat taaperollekin mainiosti. Tähän mennessä olen kokkailut kasvisruokaa lähinnä linsseistä, mutta seuraavaksi tekisi mieli kokeilla jotain paljon pinnalla olleista uutuuksista, kuten härkäpapuja tai nyhtökauraa. Erityisen ylpeä olen ollut itse tehdyistä pinaattiletuista, jotka olivat superhyviä!

Perhepäivähoitajan työhön kuuluu olennaisesti ruuanlaitto, mutta aivan joka päivä minun ei sentään tarvitse valmistaa koko ateriaa alusta loppuun, sillä isoista satseista kertyy koko ajan jämäpurkillisia myös pakkaseen. Esimerkiksi liha- ja kanapötköjä on yleensä pakkasessa valmiina. Lähes jokaiselle ruokaviikolle kuuluu myös yksi isompi uuniruoka, jota syödään kahtena päivänä lisukkeita vaihdellen. Joka ruuan kyljessä tarjolla on aina joko tuoreita tai kypsennettyjä kasviksia − ne vaihtelevat ihan fiiliksen ja jääkaapin tarjonnan mukaan. Pyrin pitämään kiinni periaatteesta, että lounaan valmistaminen kuuluu työaikaani, enkä esimerkiksi kokkaile seuraavan päivän ateriaa edellisenä iltana valmiiksi. Ainut poikkeus tähän ovat pinaattiletut, joiden paistamiseen menee niin kauan, että teen sen mieluummin edellispäivänä.

Millaisia kokemuksia teillä on ruokalistan käytöstä tai ruokaviikon suunnittelusta?