7.2.2017

Sosiaalinen media osana arkea

Mammalandian yhteistyöpostaus

Mammalandian bloggaajat kirjoittavat kuukausittain vaihtuvista yhteisistä aiheista, ja helmikuun aiheena on "Sosiaalinen media osana arkea". Mammalandian kotisivuilta löydät kaikkien bloggaajien kirjoitukset.

Sosiaalinen media kuuluu nykypäivänä mutkattomasti varsinkin nuorten ihmisten elämään. Omassa perusarjessani sosiaalinen media ei ole missään valtavan isossa roolissa, sillä se ei liity esimerkiksi työhöni. Työpäivän aikana hoitolasten seurassa en voi, eikä minulla olisi edes aikaa, näpräillä puhelinta ja selata somea. Olen pyrkinyt kiinnittämään huomiota myös siihen, ettei älypuhelimen selailu kuulu siihen aikaan, jonka vietän oman lapsen kanssa. Voin tarkistaa vaikka ruokareseptin tai kaupan aukioloajan, mutta Facebook pysyy kiinni, eikä blogin kommenttiboksia tarvitse avata silloin. Päiväuniaikana voin sitten lukea kaikki viestit läpi − ellen tee jotain tärkeämpää. Yhteydenpidon välineenä some on kuitenkin itselleni tärkeä: esimerkiksi Facebookia käytän viestittelyyn ja tapaamisten sopimiseen, sekä läheisten ihmisten kuulumisten seuraamiseen. Lisäksi some kuuluu vapaa-aikaani blogin muodossa, ja Facebookin kautta hoituvat myös monet siihen liittyvät asiat. Vauvavuotena tabletilla surffailu ja blogin kirjoittaminen olivat puolestaan imetysmaratonieni pelastus sekä väylä ulkomaailmaan ja samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien pariin. Kai voisi sanoa, että somella on kuitenkin (ollut) suht merkittävä rooli arjessani.

Olen itse ollut vähän sellainen vastarannankiiski mitä älylaitteisiin ja erilaisiin somekanaviin tulee. Ensimmäisen älypuhelimeni hankin vasta vajaa vuosi sitten, eikä minulla ole vieläkään Instagram-tiliä, vaikka lähes jokaisella blogin pitäjällä taitaa sellainen nykyään olla. Periaatteessa Instagram-tilin perustaminen houkuttelee, mutta sitten tulen aina siihen tulokseen, etten halua enää yhtään enempää somekanavia seurattavakseni tai hoidettavakseni. Pelkkä Facebook ottaa oman aikansa, vaikka olen yrittänyt karsia ilmoitusten ja viestien tulvaa. Vapaa-aikani on nykyään todella rajallista, ja mieluummin priorisoin ajankäyttöäni muuhun kuin monen eri somekanavan päivittämiseen.

Tässä postauksessa en malta olla nostamatta esiin Helsingin kaupungin taannoista kampanjaa, joka sai monet somevanhemmat raivon partaalle. "Välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa" -nimisen kampanjan mainosvideolla iso musta korppi nappaa lapsen, kun äiti keskittyy älypuhelimeensa. Moni suuttui kampanjasta, mutta omasta mielestäni se oli rohkea ja ajatuksia herättävä, vaikka asioiden esitystapa olikin hyvin kärjistetty. Koen tärkeäksi sen, että lapselle ja toisille ihmiselle ollaan läsnä, eikä yritetä hoitaa samaan aikaan useampaa keskustelua tai vuorovaikutustilannetta. Suunnilleen raivostuttavinta mitä tiedän on se, että keskustelukumppani kuuntelee vain näennäisesti sitä, mistä puhun ja näprää samalla älypuhelintaan. Erityisen pahalta se tuntuu silloin, kun kyseessä on lapsen ja vanhemman välinen kohtaaminen, eikä vanhempi viitsi juuri nenäänsä nostaa älylaitteen äärestä. Itse en ainakaan haluaisi luoda lapselleni kuvaa siitä, että se pieni vilkkuva ruutu on tärkeämpi kuin lapsi, sillä ruutu saa aina äidin huomion.

En toki väitä olevani puhdas pulmunen itsekään tässä asiassa. Syyllistyn samaan näennäiseen läsnäoloon puhelin kourassa etenkin iltaisin, kun olisi aikaa olla puolison seurassa. Toisaalta rankan päivän jälkeen kaipaan usein vain hetken hengähdystä omissa maaimoissani ennen nukkumaanmenoa − lapsiperheessä eläminen on tältäkin osin jatkuvaa tasapainoilua. Oma mielipiteeni ja Helsingin kaupungin kampanjankin pointti on kuitenkin se, että omat somen käyttötapansa on hyvä tiedostaa ja niihin tulisi kiinnittää huomiota. Tiedän henkilökohtaisestikin, että some voi olla kotiäidin järjissään pysymisen pelastus, mutta tarvitseeko somen ääressä olla silloin, kun pitäisi olla läsnä lapselle? Millaisen mallin sosiaalisista tavoista, läsnäolosta, vuorovaikutuksesta sekä somen käytöstä me ylipäätään haluamme antaa lapsillemme?

Seuraa Mammalandian Facebook-sivuja täällä.

8 kommenttia:

  1. Huh. Olen ehkä kahteen tai kolmeen otteeseen kirjoittanut itse samasta asiasta ja olen kanssasi täysin samaa mieltä. Lapsi ansaitsee läsnäolevan aikuisen. Omaa somen käyttöä rajaan niihin hetkiin, kun en ole lasten kanssa.

    VastaaPoista
  2. Luulen menneinä vuosikymmeninä vanhempien, etenkin mammojen, murehtineen samaa asiaa... Paitsi kännykän sijaan ongelmana on ollut televisioruutu tai sanomalehti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se varmasti on, että joka aikakaudella on ollut ne omat juttunsa viemässä vanhempien huomiota lapsista... Some ja älylaitteet ovat vain mun mielestäni paljon addiktoivampia kuin esim. sanomalehti. Sanomalehden tai tv:n kanssa ei käydä myöskään keskustelua tai olla vuorovaikutuksessa, kuten somessa yleensä ollaan. Näin itse ajattelen :)

      Poista
  3. Ikuista tasapainoilua :)
    http://westendmum.fi

    VastaaPoista
  4. Täysin samaa mieltä! Se älypuhelin on valitettavasti sellainen, johon on helppo sukeltaa vähän huomaamattaankin. Luulen, että monikaan ei tiedosta kuinka paljon sitä tulee selattua päivän aikana.
    Itsekin yritän jättää puhelimen jonnekin kassiin aina kun olen lapsen kanssa - koska tiedän itsekin miltä tuntuu, kun toinen ihminen keskittyy enemmän johonkin ruutuun kuin viettämään aikaa minun kanssani. Kukapa sellaista tunnetta haluaisi omalle lapselleen tuottaa (tai kellekään...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, älylaitteet kyllä imaisevat petollisen helposti syövereihinsä. Itse huomaan välillä, että silloin kun piti "vain tarkistaa yksi juttu", niin olenkin pian tarkistanut ja tehnyt vielä pari muutakin, ja unohtunut puhelimen ääreen paljon pidemmäksi aikaa kuin oli tarkoitus... Mutta sitten kun asian tiedostaa, voi ainakin yrittää toimia koko ajan paremmin ja toiset ihmiset huomioivalla tavalla :)

      Poista