14.3.2017

Pienet päivähoidossa − karu totuus?

Olen taas joutunut todistamaan leikkipuistossa surullisia tapauksia, joiden kaltaiset sattumukset puistattivat syksylläkin päivähoitoasioita miettiessäni: pienet lapset jäävät toisinaan hoidossa liian helposti vaille lempeää hoivaa ja huomiota. Ja tämä koskee nyt erityisesti perhepäivähoitoa ja esimerkkitapaukseni ulkoiluaikaa.

Tämä viimeisin tapaus meni näin: Olin lasten kanssa leikkipuistossa samaan aikaan kahden muun perhepäivähoitajan kanssa. Toisen hoitajan katraaseen liittyivät vielä sisarukset, jotka heidän äitinsä toi hoitoon. Kun äiti hävisi maisemista, aloitti pienempi, noin parivuotias, lohduttoman huutokonsertin ja isompi jähmettyi seisomaan rattaiden viereen leikkipuiston portin suulle. Hoitaja ei tehnyt itkevälle lapselle aluksi mitään, vaan päivitteli vain tapausta toisen perhepäivähoitajan kanssa. Sivukorvalla kuunnellen ymmärsin heidän puheistaan, että sisarukset olivat aloittaneet hoidossa äskettäin. Pienempi lapsi pääsi hoitajan syliin vasta non viiden minuutin itkun jälkeen. Sylissä sai olla ehkä minuutin ja sen jälkeen takaisin maahan itkemään. "Laskeppa siitä liukumäestä, laskeppa siitä liukumäestä." Mutta eihän siitä huvita laskea, kun olo on niin kurja. Vähän ajan päästä hoitaja viitsi nostaa lapsen keinuun, työnsi yhdet vauhdit, käänsi sitten selkänsä ja jatkoi juoruamista toisen hoitajan kanssa. Isompi sisarus seisoi edelleen rattaiden luona − ja seisoi siinä vielä silloinkin, kun me lähdimme. Aikaa oli kulunut melkein tunti.

Tapauksen aikana olin auttamassa omia hoidettaviani kiipeilytelineellä vähän kauempana, ja kuvaamani touhun katseleminen suoraan sanottuna kylmäsi. Miten sydämetöntä touhua "ammattilaisten" tarjoama hoito voi olla? Mitä perhepäivähoitaja kertoo vanhemmille lasten päivästä? "Oli oikein kiva ulkoilu, toinen itki ja istui keinussa, ja toinen seisoi yksin paikoillaan tunnin ajan", vai mitä ihmettä?! Eikö ole itsestäänselvyys, että ikävää itkevä lapsi otetaan saman tien syliin ja yritetään lohduttaa häntä? Ja eikö yksin seisovalle lapselle voisi mennä edes juttelemaan ja houkutella häntäkin vaikka keinumaan. Ei tuon ikäisten lasten kuulu minun mielestäni selvitä ikävästään ja surun tunteistaan täysin ilman aikuisen tukea, eikä tässä ollut todellakaan kyse siitä, etteikö hoitaja olisi ehtinyt. Tiedän kyllä, että on olemassa myös ihania, lasten tarpeisiin vastaavia, empaattisia hoitajia, mutta en vain voi käsittää, miten alalta löytyy niitäkin, joiden tunne-elämä tuntuu hyytävän kylmältä. Enkä yritä tässä rivien välissä väittää, että olisin itsekään aina se täydellinen hoitaja saati täydellinen äiti, mutta itkevää lasta kyllä herranjestas lohdutan.

Luotto omaan nykyiseen ammattikuntaani romahti tämän tapauksen vuoksi hetkellisesti täysin. Ja näitä samankaltaisia tapauksia olen nähnyt valitettavan usein ennenkin. Samalla tämä nosti taas kynnystä viedä omaa lastani kodin ulkopuolelle hoitoon. Miten voin ikinä luottaa siihen, että lapseni on turvallisen, empaattisen ja lämpimän aikuisen hoivassa, kun totuus vanhempien selän takana voi olla mitä vain? Perhepäivähoidon lisäksi on toki muitakin hoitomuotoja, mutta meitä tämä kyseinen asia koskettaa erityisesti, sillä asuinpaikkakunnallamme alle 3-vuotiaat sijoitetaan kunnallisella puolella pääasiassa perhepäivähoitoon. Ongelmallisinta tämä hoitajien toiminta on mielestäni nimenomaan pienten, alle kolmivuotiaiden lasten kohdalla. Isommat lapset nauttivat yhteisistä leikeistä, luovat ystävyyssuhteita, eivätkä ole enää niin riippuvaisia aikuisesta. Toki lapsen temperamenttikin vaikuttaa: toiset sopeutuvat hoitopaikkaan helpommin kuin toiset. Niin paljon on kuitenkin myös perhepäivähoitajan, sen yhden ainoan aikuisen varassa.

Vaikka omat työpäiväni ovat välillä raskaita kolmen pienen lapsen kanssa, yritän muistaa iloita siitä, että minulla on tämä mahdollisuus hoitaa omaa lastani kotona ja tietää tasan tarkkaan mitä hänen päivässään tapahtuu: saan olla lähellä seuraamassa miten hän kasvaa ja oppii uusia taitoja, saan olla lohduttamassa, halaamassa, ottamassa syliin, puhaltamassa kolhut, selittämässä ja opettamassa asioita ja silittämässä uneen. Kun koittaa se päivä, että oma lapseni menee päivähoitoon, aion painottaa, että haluan, että hän pääsee syliin ja häntä lohdutetaan joka ikinen kerta kun itkettää.

6 kommenttia:

  1. Voi että, miten paha mieli tuli niiden lasten puolesta :/ Onneksi en itse ollut kuullut tämmöisiä tarinoita, kun vein taaperoni päiväkotiin. Olisi ollut monta kertaa hankalampaa jättää hänet sinne, jos olisin joutunut miettimään, että onkohan hoitajilla aikaa hänelle tai muille pienille.

    En voi tietää, mitä päiväkodissa tapahtuu päivällä, mutta onneksi kokemukseni mukaan meille on sattunut hyvät ja empaattiset hoitajat, joilla on ollut aikaa ja halua huomioida jokainen. Ja syliin on aina otettu, jos joku on itkenyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en melkein kestänyt katsoa tätä puistoepisodia, näin jälkikäteen ajatellen olisi varmaan pitänyt sanoa tai tehdä jotakin :/

      Mä luulen, että tämä ongelma koskee nimenomaan perhepäivähoitoa. Päiväkodissa työskennellään kuitenkin lähes koko ajan toisten työntekijöiden ja johtajan "valvonnan" alla, jolloin tällaisia tapauksia pääsee varmasti harvemmin sattumaan. Toisaalta päiväkodissa voi työntekijöillä olla enemmän kiirettä isossa lapsiryhmässä. Näissä asioissa on niin puolensa ja puolensa...

      Ihanaa, että teille on sattunut hyvä hoitopaikka! :)

      Poista
  2. Mun esikoinen joutui menemään perhepäivähoitoon niin pienenä, ettei osannut juuri sanaakaan sanoa. ihmettelin aina kun haettaessa pojan haalarit oli aivan putipuhtaat ja mennentullen aina hirveä itku. Hän kävi 2,5 vuotiaaksi kyseisellä hoitajalla ja joka ikinen aamu itki sinne menoa. Jälkeenpäin selvisi, että hoitaja kävelytti lapsia jopa 7 km päivässä ja laittoi pienimmätkin kävelemään "jotta ne eivät nukahtaisi rattaisiin". Kävelyttämisen tarkoituksena oli kuitenkin lasten väsyttäminen päiväunille. Kuulin myös jälkeenpäin, että eräs toinen äiti oli ottanut lapsensa kyseiseltä hoitajalta pois kun selvisi ettei lapset saaneet piirtää eikä maalata koskaan hoidossa, hoitaja oli siisteysfaatikko. Hoitaja oli hyvin kokenut ja minua kohtaan kohtalaisen mukavakin, mutta jo silloin ihmettelin hassuja juoruja toisten hoitolasten vanhemmista.

    2,5 vuotta myöhemmin olin taas taas tilanteessa, jossa lapset oli pakko laittaa pph:lle koska vapaita paikkoja kaupungin päiväkodeissa ei ollut. Saimme ihan mielettömän ihanan ja mahtavan hoitajan, jota keskimmäinen lapseni ikävöi edelleen. Tämäkin hoitaja lähestyy eläkeikää. Sitä en tiedä, miten puistossa käyttäytyy, mutta lapseni todella pitivät hänestä.

    Olen myös nähnyt näitä puistotilanteita, olen kuullut jopa kun pph uhkailee lasta jos tämä ei tottele. Olen tehnyt kaksi kertaa tämmöisessä tilanteessa ilmoituksen. Valitettavasti nämä ilmoittamiset yleensä johtavat siihen, että kyseiset hoitajat vähentävät käymistä yleisissä puistoissa (kuten tämä meidän eka hoitaja) ja koska perhepäivähoitajista on suuri pula, esiemieskin on hieman voimaton.

    Mutta olen mä seurannut päiväkodin touhujakin ja nähnyt kaikenlaista, ei se päiväkoti niin pyhä paikka ole sekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamala tapaus sattunut teille :/ mutta onneksi totuus selvisi edes jossakin vaiheessa! Tuo on juuri niin pelottavaa, kun päällepäin kaikki voi näyttää ihan hyvältä ja hoitaja voi käyttäytyä vanhempien edessä niin ammattimaisesti, ettei sitä osaa edes epäillä mitään... Ja pieni lapsi kun ei osaa kertoa mitä hoidossa oikeasti tapahtuu. Varmasti se kertoo jo paljon, jos lapset aidosti pitävät hoitajasta ja menevät hoitoon mielellään niin kuin teidän jälkimmäisessä tapauksessa kävi. Onneksi saitte sellaisenkin kokemuksen!

      Tuo ilmoituksen tekeminen onkin hyvä idea. Haluaisin uskoa, että on kuitenkin parempi kertoa asiasta kuin jättää kertomatta, vaikkei hoitajille mitään varsinaisia seurauksia tulisikaan.

      Ja on totta, että päiväkodissakin voi tapahtua kaikenlaista. Olin pitkään perhepäivähoidon kannalla, mutta tällä hetkellä on jotenkin helpompi luottaa päiväkotiin, missä on enemmän valvovia silmiä eikä kaikki ole vain yhden aikuisen varassa. Ei voi kuin todeta, että ONNEKSI nämä päivähoitoasiat eivät ole meillä juuri nyt ajankohtaisia.

      Poista
  3. Kamalaa :( Ei voi käsittää, miten joku lasta kohtelee noin - oli sitten 'ammattilainen' tai ei.. Minä olen itse ollut perhepäivähoidossa pienenä ja se oli ihan parasta <3 Meillä oli maailman ihanin hoitaja, jota edelleen käyn säännöllisesti tervehtimässä. Me hoitolapset oltiin ihan melkein osa perhettä ja myös hoitolapsiryhmä oli tosi pysyvä ja siitä on hyviä muistoja.

    Kun meidän tytöille etsittiin hoitopaikkaa, niin olin kuitenkin ihan varma että ei pph oli meidän juttu - olen nimittäin kuullut melkoisia tarinoita Helsingin perhepäivähoitajista. Varmaan seassa on hyviä ja osaavia, mutta sitten niitä ei niin hyviä kuulemma myös. Äitini on kertonut, miten vei veljeäni pph:lle pienenä ja aina veljeni jäi huutaen hoitoon - pelkkä ajatus jotenkin traumatisoi minua liikaa..

    Mutta niin, meidän tytöt on päiväkodissa ja vaikka on sekä hyvää että huonoa sanottavaa. Minua lohduttaa se, että siellä on useampi hoitaja aina läsnä ja ainakin tuntuu että tytöt saavat hyvää hoitoa. He jäävät mielellään hoitoon ja useimmiten juoksevat karkuun kun heitä haen iltapäivällä pois. Eli ihan kiva paikka sen täytyy olla :)

    olen muuten itsekin harkinnut perhepäivähoitajan hommaa, mutta en vielä ole uskaltautunut moiseen. Omasta takaa kun on jo kaksi, niin max. kaksi vierasta lasta kuitenkin tulisi. Jos saisin itse valita ne lapset, niin sitten voisin harkita tätä uraa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin oli pienenä tosi ihana perhepäivähoitopaikka, jota vanhemmat jaksaa edelleen ylistää. Hoitajalta tulee vieläkin joka vuosi joulukortti :) Huippuja hoitajia on onneksi olemassa, mutta kurjaa että sitten löytyy tämä toinen ääripää :/

      Jos nyt pitäisi valita pph:n ja päiväkodin välillä niin valitsisin päiväkodin jos vain voisin. On jäänyt nyt sen verran huono maku näistä näkemistäni puistotapauksista, etten uskaltaisi ainakaan täysin tuntemattomalle henkilölle antaa lasta hoitoon. Onneksi poika voi kuitenkin olla kotihoidossa vielä toistaiseksi.

      Jos rupeat yksityiseksi perhepäivähoitajaksi niin silloin saat valita/etsiä itse hoitolapset, mä tein niin ja hoidan nyt sitten ihan tuttujen ihmisten lapsia :) Ikärajoituksia kyllä vähän on, eli kaikki lapset ei saisi olla ihan pieniä.

      Poista