24.4.2017

Kiipeilemässä

Kaikenlainen kiipely ja temppuilu on jo pitkään ollut kovasti taaperon mieleen, aikamoinen marakatti hän kyllä on! Alkuvuodesta opitusta roikkumistaidosta on myös hyötyä etenkin kiipeilytelineessä kavutessa.

Kotona täytyisi kiipeillä varsinkin sohvan ja sen selkänojan päällä, mikä ei ole ihan se turvallisin vaihtoehto − varsinkaan yhdistettynä toiseen mieluisaan puuhaan eli hyppimiseen. Voimistelurenkaidenkin viereen taapero haluaa nykyään raahata korokkeeksi jakkaran, jonka päälle voi kiivetä ja jolta saa sitten ponnistettua vauhtia roikkumiseen. Meillä on Tripp Trappissa vielä Baby Set paikallaan, ja senkin yli poika kapuaa itse näppärästi istumaan, kun ruoka-aika koittaa. Myös pinnasänkyyn hän kiipeää itse jakkaran avulla, mutta ei ole onneksi (ja ihme kyllä) vielä oppinut kiipeämään sieltä yksin pois, jalkaa on kyllä yritetty jo nostaa laidan yli... 

Kiipeilystä innostuneen taaperon kanssa ymme paljon leikkipuistoissa, joissa saa sitten kiivetä ja kavuta niin paljon kuin vain jaksaa. On ollut kiva seurata, kun tässä alkuvuoden aikana poika on varsin nopeasti oppinut kiipeämään myös sellaisiin telineisiin, joihin ei vielä vähän aikaa sitten päässyt omin avuin. Harjoitus tekee mestarin. :) Nämä kuvat on napattu pääsiäisen ulkoilureissulla yhdestä suosikkileikkipuistostamme, jonne suuntaan pojan kanssa yleensä viikonloppuaamuisin, jos meillä ei ole mitään kummempaa ohjelmaa. Puistosta löytyy tuollainen maasta kohoava köysistä tehty kiipeilyteline, jota nimitän hämähäkin verkoksi. Usein poika ei halua puistossa juuri muuta tehdäkään kuin kiipeillä ja roikkua juuri tässä verkossa. Kiipeilyn ohella toinen tämän hetken suosikkijuttu puistossa on lautakeinussa keinuminen vatsallaan. 

Nuo Ipanaiselta syksyllä saadut Stonzit toimivat muuten hyvin myös kiipeillessä, kuten kuvista näkyy. Stonzit olivat kovassa käytössä koko talven, ja kevätkeleillä ne ovat palvelleet hyvinä välikausikenkinä, kun lämpövuoret on jätetty välistä pois. Taaperon jalka onkin kasvanut sen verran, etteivät lämpövuoret enää kunnolla mahtuisikaan. Vihreä talvihaalari oli puolestaan käytössä vielä pääsiäisen pakkasaamuina, mutta nyt se on pakattu lopullisesti kevään tieltä pois, ja olisi tarkoitus keskittyä vain välikausivaatteisen käyttöön. En jaksa uskoa, että takatalvi enää yllättäisi, vaikka eihän tuosta tulevasta vapun keliskoskaan tiedä..!

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutulta :) Poikani on neljä kuukautta nuorempi kuin sinun ja mielenkiinnolla odotankin miten kesä ja vähenevät ulkovaatteet vapauttavat nuoren seikkailijan. Tammikuussa kirjoitin miten kodista on tullut seikkailupuisto (https://himasaimi.blogspot.fi/2017/01/kotini-on-seikkailupuistosi.html). Pian voisi kirjoittaa uuden postauksen aiheesta, kuinka kodista on tullut boulderointikeskus ;) Vähän kun saisi järkeät kaikkeen kiipeilyyn, niin ei tarvitsisi olla sydänsyrjällään koko aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mustakin tuntuu välillä, että koti on kuin mikäkin parkour-halli :D Sellaiseen paikkaan kun pääsisi oikeasti, niin poika olisi varmasti ihan onnessaan! Meillä taapero alkaa onneksi olla jo sen verran ketterä, ettei tarvitse enää koko ajan pelätä että kohta sattuu. Toisaalta silmällä täytyy kyllä pitää, kun ei koskaan tiedä mitä se seuraavaksi keksii..!

      Poista
    2. Niinpä. Kotona vaaranpaikat onkin suunnilleen tiedossa, mutta kylässä saakin sitten ensimmäisenä tehdä riskikartoituksen jo heti etuovella ja vähintään toisella silmällä tarkkailla tilanteita. Se on tuo pienen ihmisen mielikuvitus rajaton ja kaikkea pitää kokeilla.

      Poista
    3. Nimenomaan, ja sekin vielä kun nämä naperot ovat niin älyttömän nopeita ennättämään vaikka minne!

      Poista