12.6.2017

2-vuotissynttärit

Juhlahumu on jo takanapäin, mutta ajattelin vielä kirjoitella muistiin millaisia 2-vuotisjuhlia täällä meillä oikein vietettiin. Pojan vauvakirjaa täytellessäni oli kullanarvoista löytää blogista muistoja 1-vuotisjuhlista − nyt tulevat 2-vuotissynttäritkin sitten kirjattua muistiin, jos juhlatunnelmiin haluaa joskus palata.

Synttärijuhlat vietettiin meillä jo virallista 2-vuotispäivää edeltävällä viikolla. Taaperokaverit vanhempineen saapuivat kyläilemään ja juhlimaan torstai-iltana, kun taas sunnuntaina paikalla saapuivat kummit, isovanhemmat ja muutama muu läheinen. Ristiäisiä ja 1-vuotissynttäreitä juhlimme aika isolla, noin parinkymmenen hengen porukalla, mutta nyt kutsuimme paikalle vain tämän "ydinporukan". Tykkään kyllä isoistakin juhlista, ja ne ovat loistava tilaisuus nähdä monia tuttuja ja läheisiä, mutta suuresta vierasmäärästä syntyy kotiin myös aikamoinen hulina. Silloin kaikkien kanssa ei oikein ehdi juttelemaan ja joku on jatkuvasti kiinni tarjoilupuolen pyörittämisessä. Olikin kiva viettää sukulaissynttärit nyt vähän rauhallisemmissa merkeissä, jolloin juhlien ihaniin hetkiin ehti keskittymään ja juhlista nauttimaan paljon paremmin.

Taaperovieraita varten kokeilin ensimmäistä kertaa tekaista smoothiekakun tätä Kinuskikissan ohjetta hiukan muokaten. Pohjan tein apinaeväs-ohjeella, ja yllättävän hyvää kakusta tuli myös aikuiseen makuun, vaikkei kaikki makeus tulikin vain hedelmistä ja marjoista itsestään. Lisäksi kaverisynttäreillä oli tarjolla mutakakkua, jäätelöä, lihapasteijoita, vesimelonia ja maissinaksuja. Sunnuntain juhlapäivänä pöydässä komeilivat puolestaan pojan mummon leipomat mansikkatäytekakut. Lisäksi tarjolla oli minttu-browniekakkua (ohje täällä), kinkkupiirakkaa, nakkipiiloja ja vesimelonia. Nyt poika pääsi puhaltamaan kynttilätkin kakusta, kun eräs hatarapäinen äiti unohti vuosi sitten hankkia kynttilät 1-vuotisjuhlia varten... Asia tuli nyt sitten korjattua kahteen otteeseen molempina juhlapäivinä, ja hienostihan ne kynttilät sammuivat ihan omin avuin, kun lepattavia liekkejä oli ensin saanut hetken ihmetellä. Päivänsankarille itselleen maistuivat tarjoliuista erityisesti nakkipiilot ja mansikkakakku.

Koristeeksi ja vieraille katseltavaksi väsäilin samantyyppisen kuvanarun kuin yksivuotissynttäreille: nyt vauvavuoden kuvien sijaan narulla roikkui pari kuvaa taaperosta jokaiselta kuukaudelta kuluneen vuoden varrelta. Näissäkin kuvissa näkyi hyvin miten pikkutyyppi on kasvanut. Hymyilytti katsella, millainen kaljupää meillä vielä vuosi sitten oli, kun tuo pojan hiuskuontalo alkoi kunnolla kasvaa vasta viime syksynä − nyt hän onkin hiuksineen jo niin ison pojan näköinen! Kotia ei sen kummemmin koristeltu, tavalliset värikkäät ilmapallot saivat riittää, ja niistä oli paljon riemua varsinkin lapsivieraille. Teemasynttärit saavat vielä odottaa tulevia vuosia. ;)

Taaperolle yksi mieluisimmista puuhista juhlapäivänä taisi olla ulko-oven avaaminen vieraille: poika kirmasi riemuissaan ovelle aina kun ovikello pirahti. Lahjapaketteja hän ei vielä oikein huolinut ovensuussa, vaan äiti sai ottaa ne vastaan. Ihan hyvä, etteivät lahjat olekaan vielä se juhlien pääasia, ja toivon mukaan eivät myöhemminkään! Myöhemmin poika kyllä availi rapisevia kääröjä ja tutki innoissaan, mitä niiden sisältä löytyi. Paketeista paljastui muun muassa piirustuvälineitä, kirjoja, Duplo-lentokone, puinen maalaistalo eläimineen ja muita leluja. Isovanhemmilta ja muutamalta muulta läheiseltä lahjaksi tuli puolestaan rahaa juniorisängyn ostamista varten, pihalta löytyi taaperolle myös oma polkupyörä!

Taapero nautti juhlistaan, mutta otti se juhlahumu veronsa varsinkin sunnuntain juhlien jälkeen; viimeisten juhlavieraiden lähdettyä onnellinen, mutta selvästi jo väsähtänyt poika hautautui makoilemaan sohvatyynyjen alle, ja loppuilta kuluikin lemppariohjelmaa eli Late Lammasta katsellen. :)

2 kommenttia:

  1. Loistava idea koristella lapsen kuvilla eri kuukausilta, täytynee itsekin tehdä vastaava, kun esikoisen 2v synttärit koittaa. Sattumalta osuin blogiisi, mutta mielenkiinnolla jään seuraamaan! Itsellä niin sama vaihe, kun -15 syntynyt esikoinen ja lokakuussa laskettuaika pikkukakkoselle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yritän aina jotenkin hyödyntää noita kertyneitä kuvia, kun niitä on niin valtavat määrät! :D Ja vieraille tällainen kuvanaru on hauska juttu, kun pääsee katselemaan päivänsankarin touhuja vuoden varrelta.

      Tervetuloa seuraamaan ja ihanaa odotusta sinulle! <3

      Poista