7.6.2017

Kaksivuotias

Jo kaksi kokonaista vuotta on kulunut siitä hetkestä, kun sain oman vastasyntyneen lapseni, tuon pienen avuttoman nyytin, ensimmäistä kertaa syliini; tasan kaksi vuotta sitten tulin äidiksi. Aika on mennyt nopeasti, ja toisaalta tuntuu hyvin kaukaiselta ajatella sitä aikaa, kun elelimme miehen kanssa vielä kahdestaan. 2-vuotissyntymäpäiviä olemme viettäneet jo kahteen otteeseen viime viikon puolella, mutta näin virallisen kaksivuotispäivän kunniaksi halusin tapani mukaan kirjoitella muistiin, millainen tuo kaksivuotias ihana taaperomme oikein onkaan!

Kaksivuotiaamme on hyvin liikkuvainen ja ketterä tapaus, jonka ehdottomiin suosikkipuuhiin kuuluu yhä vain kaikenlainen kiipeily, roikkuminen ja temppuilu. Leikkipuistoista parhaita ovat ne, joista löytyy jokin kunnon kiipeilyteline, ihan pienille suunnatut laitteet ovat jo vähän tylsiä. Leikeistä kaikenlaiset vesileikit taitavat myös olla kestosuosikkeja. Pyörän kyydissä matkustaminen on sekin mieluisaa puuhaa, ja synttärilahjaksi pihaan ilmestyi pojalle upea oma pikkupyörä, jolla ajamista voidaan pian alkaa harjoitella. Sisällä piirtäminen on tällä hetkellä suuressa suosiossa, ja oli kiva, että saimme synttärilahjaksi myös vähän uusia piirustusvälineitä. Yhteisistä lukuhetkistä tämä kaksivuotias pitää; tapanamme on lukea aina nukkumaan käydessä ja iltasaduksi käyvät jo vähän pidemmätkin tarinat. Kaksivuotias tykkää osallistua kaikenlaisiin puuhiin, minkä lisäksi hän on valtavan avulias ja auttaa mielellään esimerkiksi hoitokavereiden pukemisessa tai vaipanvaihdossa, toivottavasti tämä innostus säilyy samanlaisena tulevan pikkusisaruksen kohdalla!

Sanoja meidän kaksivuotiaalta tulee paljon, ja hän yrittää matkia lähes kaikkea, mitä kuulee aikuisten puhuvan. Yleisiä sanoja ovat muun muassa: äiti, isi, anto (auto), pallo, apsi (lapsi), käsi, oho, yksi, toinne (toinen), ei, kanssa ja poissi (pois). Ruokapöydässä kuuluu usein eeipää (leipää), maaitoo, tettä (vettä) ja ruokailun pääteeksi tiitti (kiitti). Viimeisen kuukauden aikana myös oma nimi on tullut käyttöön ja nykyään sitä kuuleekin paljon. Nimi ääntyy pojan suussa hienosti vain yhden kirjaimen heitolla. Verbejäkin tulee, kuten ottaa, antaa, heittää, osuu, kattoo ja piirtää. Sanat yhdistyvät kahden tai kolmen sanan ymmärrettäviksi lauseiksi. Oma nimi yhdistyy puheessa usein siihen asiaan, mitä poika on parhaillaan tekemässä, kuten oma nimi, kattoo tai oma nimi, heittää, kori.

Kaksivuotiaamme suhtautuu uusiin ihmisiin ja paikkoihin (lähinnä ihmisten koteihin) edelleen omaan rauhalliseen tyyliinsä, aluksi sylistä katsellen. Hän ei syöksy suin päin vieraiden ihmisten tai outojen asioiden luo, mikä on ihan hyväkin asia. Toiset lapset ovat kuitenkin asia erikseen: poika on nykyään valtavan kiinnostunut muista, varsinkin itseään vähän isommista lapsista, ja kirmaa tutussa leikkipuistossa usein saman tien muiden kanssa kiipeilemään tai juoksentelemaan. On hauskaa ja sydäntä lämmittävää seurata, miten poika niin mielissään juoksee isompien perässä ja jäljittelee heidän touhujaan. Hän selvästi nauttii yhteisistä touhuista ja siitä, että saa osallistua isompien lasten puuhiin, vaikkei niitä ehkä vielä varsinaisiksi yhteisleikeiksi voi kutsuakaan. Myös taaperokaverit, jotka ovat meillä perhepäivähoidossa ovat tärkeitä ja mieluisia leikkikavereita. Heidän yhteiset leikkinsä ovat yleensä yhdessä peuhaamista, yhdessä juoksemista tai sellaista yhdessä hassuttelua, josta äiti ei aina aivan pääse kärryille − on ihanaa nähdä, miten omalla lapsella on hauskaa toisten kanssa!

Juuri nyt on meneillään vahva minä itse -vaihe: taapero haluaisi tehdä kaiken itse maidon kaatamisiesta ja kenkien pukemisesta lähtien, ja hermostuu, kun häntä yritetään auttaa vielä apua vaativissa asioissa. Olen kyllä huomannut, että asiat sujuvat huomattavasti helpommin, kun hänelle malttaa antaa mahdollisuuksia harjoitella asioita: esimerkiksi aamupuuro maistuu paljon paremmin, kun sen sekaan on saanut laittaa voisilmän ihan itse. Minä itse -vaiheen rinnalla on loppukevään aikana kulkenut myös äiti-vaihe: pojalla on ollut tapana ripustautua minuun etenkin iltaisin, eikä isä saisi silloin pestä hampaita, laittaa nukkumaan tai edes kaataa maitoa mukiin. Sellaiset illat ovat olleet hieman hermoja raastavia meille kaikille, kun tapanamme on kuitenkin ollut, että iltanukutukset menisivät meidän vanhempien kesken vuorotellen. Onneksi tämä äiti-vaihe tuntuu kuitenkin nyt vähän laantuneen, ja välillä tulee niitäkin tilanteita, kun vain isi kelpaa.

Kaksivuotisneuvolassa poika kävi isänsä kanssa eilen. Perustarkastuksessa selvisi, että pituus lähentelee jo 90 senttiä, ja vaatekoossa onkin jo jonkin aikaa ollut käytössä 92 cm. Päiväunet ovat viime aikoina lyhentyneet ja kestävät yleensä puolisentoista tuntia, joskus vähän kauemmin. Yöunille taapero nukahtaa omaan sänkyynsä tuttujen satujen päätteeksi noin puoli yhdeksän aikoihin. Yöt sujuvat muuten rauhallisesti, paitsi aamuyöllä poika herää usein kello 5−6 aikoihin jatkaen sitten kyllä uniaan äidin ja isän vieressä kello 6−7 saakka. Loppukesän projektina olisikin sitten totuttaa taapero nukkumaan juniorisängyssä pinnasängyn sijaan.

Hyvää 2-vuotissyntymäpäivää rakas! ♥

4 kommenttia:

  1. Onnea :)
    Meillä tuli juuri kolme viikkoa täyteen ja alkaa pikkuhiljaa toivomaan, että meidänkin lapsi nukkuisi yöunet puoli ysistä kuuteen :D

    https://faijahommia.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tuttu tunne tuo, muistissa on vielä vauvavuoden levottomat yöt, joten näitä nykyisiä yöunia osaa kyllä arvostaa. Tsemppiä sinne! :)

      Poista
  2. Onnea pienelle, ja onnea äidille äitiyden vuosipäivän kunniaksi ♥
    Meidän tyypillä tulee kaksi vuotta täyteen syyskuussa, ja on nää kyllä vaan niin mainiossa iässä puuhineen ja höpinöineen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! <3 Ja niin on! Mä odotan innolla millaista höpötystä syksyllä on luvassa, kun nyt jo tulee niin paljon juttua suusta :D

      Poista