20.7.2017

Raskausviikko 30+0

Poks, poks 30+0! En aina meinaa muistaa, miten pitkällä raskaus jo on, mutta sitten hämmästyn, kun tajuan, että eihän tässä ole montaakaan viikkoa, siihen, kun vauva voisi jo periaatteessa ihan hyvin syntyä. Viikot siis vierivät eteenpäin hyvää vauhtia, laskettu aika lähestyy, ja yritän nyt vain nauttia tästä loppuraskaudesta niin hyvin kuin mahdollista. Pääsin nyt kuitenkin päivittämään raskausviikkokuulumiset ihan oikeana päivänä, tietokone toimii välillä ja välillä ei... Hyvä uutinen on se, jos välttyisin tässä vaiheessa kalliilta lisähankinnoilta, mutta katsotaan, miten yhteistyökykyinen tämä masiina nyt aikoo olla ja toivotaan parasta..!

Iskias, josta kirjoittelin edellisissä raskausviikkokuulumisissa, ei ole helpottanut, vaan vaivaa edelleen päivittäin. Kipuilua vasemman lonkan ja alaselän alueella on jatkunut nyt nelisen viikkoa. Särky ei ole edelleenkään kovin voimakasta − eikä se olekaan se pahin asia − vaan pahinta on lonkan alueen puutuminen, jäykkyys ja se, kun tuntuu, että jalka pettää alta liikkeelle lähtiessä. Turhauttaa, kun en pysty liikkumaan niin ketterästi kuin normaalisti, ja esimerkiksi taaperon perään on ihan turha yrittää ottaa yhtään juoksuaskelta, sillä vasen jalka ei vain kestä. Öisin lonkan alue saattaa puutua niin, että tuntuu kuin lantiota polttelisi, eikä mikään nukkuma-asento ole silloin sopiva. Päivisin pärjään kyllä iskiaksen kanssa, mutta kurjaa on se, kun yöunet kärsivät välillä. Pitkä paikallaan olo pahentaa puutuneisuutta ja jäykkyyttä, kun taas liikkumisessa on omat hankaluutensa, yritän jotenkin tasapainoilla näiden kahden välillä... Kävelyni on alkanut muistuttaa pingviinityyliä, mutta vaivaisesta olostani huolimatta olen vaappunut eteenpäin varsin sinnikkäästi. Selvisin ihan mallikkaasti vaihtelevassa maastossa vajaan viiden kilometrin metsälenkistäkin, jonka kävimme miehen kanssa vetäisemässä mökillä ollessamme, hyvä minä ja masu!

Iskiaksesta huolimatta raskaus tuntuu ihanalta, enkä ole olleenkaan tuskastunut olooni edes kuumina hellepäivinä. Haluan vain nauttia täysillä tästä ajasta, sillä enhän voi tietää, saanko kokea raskautta elämässäni tämän jälkeen. Tämä hetki tuntuu ainutlaatuiselta myös siksi, että nyt meitä on vielä kolme, kun taas vauvan synnyttyä olemme nelihenkinen perhe sisarusten välisine suhteineen. Poika saa nyt olla vielä täysin huomion keskipisteenä, ja elämä ja erilaisissa paikoissa käyminen tuollaisen reippaan parivuotiaan kanssa on oikeastaan aika helppoa, ajoittain hyvin voimakkaasta omasta tahdosta huolimatta. En halua hukata tätä kesää säästä valittamiseen, vaan nauttia juuri tästä vaiheesta elämässä ja tehdä paljon erilaisia asioita. Varmaan takaraivossa jyskyttää sekin tosiasia, että vauvan synnyttyä ja syksyn tullen olemme luultavasti aika paljon kotosalla ja elämä pyörii pääasiassa tässä lähiympäristössä. Haluan siis tavata ihmisiä ja tehdä kaikkea kivaa nyt, kun se on vielä toistaiseksi niin vaivatonta, ja ennen kuin symbioosi vauvan kanssa jälleen alkaa.

Tänään kävin taas äitiysneuvolassa, että ehdin vielä oman terveydenhoitajani vastaanotolle ennen hänen kesälomaansa. Lähete pelkopolille lähti nyt eteenpäin ja kutsu pitäisi tulla tässä tulevan kuukauden aikana. Neuvolassa ei ollut muuta ihmeempää: vauvan syke oli hyvä ja terveydenhoitaja veikkasi tunnustelun perusteella, että pieni majailisi tällä hetkellä pää alaspäin. Vauva tosin liikkuu edelleen vilkkaasti päivän aikana ja mahtuu varmasti vielä hyvin pyörähtelemään ympäri. Välillä vatsassa muljahtelee, ja välillä beibi potkii tai nyrkkeilee suoraan alaspäin tai oikean kyljen puolelle. Usein vauva aloittaa varsinaisen sembalot, kun olen käymässä illalla nukkumaan tai, kun pääsen yöllisen vessareissun jälkeen takaisin sänkyyn. Uni ei tule ihan heti silmään, kun sellainen jyskytys on käynnissä, joten välillä tulee vähän valvoskeltua näiden jumppailujen vuoksi. Olen kuitenkin vain onnellinen, että vauva ilmoittelee paljon itsestään! 

Tämä viikko on mennyt kesäflunssaa potiessa. En muistanutkaan, miten karsea tällainen perusflunssa voi pahimmillaan olla ja miten paljon voi ihmiseen mahtua räkää... Viikonloppuna juhlitaan ystäväni häitä, joten toivottavasti olo helpottaa ennen sitä! Ainiin, yksi tärkeä juttu oli, että nyt mieskin on kuullut vauvan sydänäänet kuunnellessaan niitä vatsan läpi. ♥

4 kommenttia:

  1. Ihana kesämasu siellä! Toivottavasti iskias helpottaa, se on kyllä
    Inhottava vaiva :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Viime päivinä selkä on tuntunut onneksi paremmalta, jospa se olisi edes vähän helpottamaan päin!

      Poista
  2. Ihanaa!! Onnea tulevasta pienestä, meillä on taas aika samanikäiset <3

    VastaaPoista