10.8.2017

Raskausviikko 33+0

Torstai taas ja raskausviikkokuulumisia. Nyt kun iskias on voitettu, pari viikkoa kestänyt sitkeä kesäflunssa jo kaukana takanapäin, eikä mitään voimakkaita supistelujakaan ole vielä kuulunut, niin ajattelin todella yrittää panostaa liikuntaan tämän loppuraskauden ajan. Hyvä startti tälle pienelle kuntoiluprojektilleni oli, kun kävimme miehen viimeisinä lomapäivinä heittämässä tunnin kävelylenkin rattaiden kanssa, ja toisena päivänä lähdin pyörälenkille ihan yksinäni, ai että teki hyvää! Yritän myös ujuttaa aiempaa enemmän reippailua arkisten puuhien lomaan, kuten pyöräillä taapero kyydissä leikkipuistoon pidemmän lenkin kautta. Liikunta on ollut minulle aina tärkeää, ja huomaan sen tuoman hyvän olon kropassa välittömästi. En siis tajua, miten olinkin päässyt niin laiskistumaan tässä kesän aikana − aikaa lenkkeilylle kyllä löytyy, kun vain viitsii lähteä. 

Ruokavalio on muuttunut aiempaa kevyemmäksi ihan itsestään ja ruokahalu vaihtelee päivittäin; mahalaukulla taitaa olla jo aika tukalat oltavat, sillä kovin suuria ruoka-annoksia ei tee edes mieli, ja esimerkiksi joka-aamuinen puuroannos on alkanut tökkimään. Lämpimästä puurolautasellista tulee melkeinpä huono olo, ja mieluummin syön vaikka voileivän. Kaava taitaa mennä vähän niin, että joka toinen päivä syön ns. normaalisti ja joka toinen päivä aika kevyesti, kun ruokaa ei vain yksinkertaisesti tee mieli. Luotan siihen, että oma keho kuitenkin kertoo, mitä tarvitsee, ja että myös vauva saa kaiken tarvitsemansa, kun ruokavalio on terveellinen.

Maanantaina ohjelmassa oli äitiysneuvolakäynti. Hemoglobiini oli edelleen pysynyt riittävän hyvänä (119), enkä ole tässä raskaudessa joutunut ihmeekseni tarttumaan rautalisäpurkkiin. Painoa oli tässä vajaassa kolmessa viikossa tullut todella maltilliset noin 150 grammaa. Lähtöpainosta kiloja on kertynyt nyt tasan kahdeksan, mikä on jo enemmän kuin esikoisen odotusaikana yhteensä, pääsin silloin todella vähällä! Kohdunpohjan korkeus kasvaa tasaisesti aavistuksen keskikäyrän alapuolella. Terveydenhoitajan mielestä vauva majaili taas pää alaspäin, joten en ole ollut ihan väärässä, kun olen ollut tuntevinani, että pieni porautuisi siellä jo kovasti oikeisiin asemiin. Tajusin muuten vasta jokin aika sitten, miltä vauvan hikka vatsassa tuntuu. Olin jo ihan unohtanut, että se rytmikäs jumputus on hikkaa, eivätkä mitään nyrkkeilyä. :D Alavatsassa tuntunut hikottelu varmistaa oletuksia vauvan raivotarjonnasta. Ensimmäinen pelkopolikäyntini oli puolestaan eilen. Ajattelin kirjoittaa pelkopolista ja tuoreista synnytykseen liittyvistä ajatuksista ihan erikseen sitten kun toinenkin, kahden viikon päässä odotteleva käynti on takana.

Tämän kertaiset masukuvat ovat viime viikon puolelta, kun vietin päivän Helsingissä. Kuvista kiitos ystävälle. <3 Sateisena päivänä aurinkokin näyttäytyi juuri sopivasti, kun kävimme jäätelöillä Kaivopuiston rannassa. Toistuva teema näissä kesän masukuvissa on muuten näköjään ollut pönöttää aina aurinkolasit päässä. :D Lomareissailut ovat nyt sitten takanapäin, sillä meillä alkoi taas arki miehen palatessa töihin. Eipä tässä ole kuitenkaan enää pitkä aika siihen, kun äitiys- ja isyyslomat koittavat, ja sitten elämä onkin taas vähän toisenlaista. Hullu ajatus, että ensi kuussa meillä voi jo olla vauva!

Ps. Mad Mattr -taikamassasetti on nyt arvottu, ja onnetar suosi yhtä anonyymeistä. Voittajalle on lähetetty sähköpostia osoitetiedusteluja varten. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja muovailumuistojen jakajille! :)

2 kommenttia:

  1. Apua, kun sun odotus on jo pitkällä!!!♥ Ja miten ihana masu sulla onkaan, olet kaunis odottaja.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja sanoppa muuta! Kesä on mennyt ihan hujauksessa, ja nyt yhtäkkiä alkaa tajuamaan, että vauva on jo pian täällä! <3

      Poista