14.9.2017

Raskausviikko 38+0 ja Vauva-lehden raskaustesti

Täällä ei mitään uutta tai ihmeellistä auringon alla, joten päätin näin uuden raskausviikon alkajaisiksi vastailla Vauva-lehden raskaustestiin. Odotusaiheisissa blogeissa törmää usein tähän kyseiseen testiin, ja ainakin itsestäni on ollut hauska lueskella muiden vastauksia. Esikoisen odotusaikana en tällaista tehnyt, joten nyt sitten testiä kehiin, kun vielä ehtii! Tässä siis vastauksiani ja ajatuksiani raskausviikolla 38+0.

Minulla on ollut uusia intohimoja ja inhokkeja. Alkuraskauden pahoinvoinnin aikaan lähes kaikki ruoka ällötti, kuten nyt vaikka kypsä ja huoneenlämpöinen banaani sekä kananmunat kaikissa muodoissaan, vaikka normaalisti syön molempia päivittäin. Jääkaappikylmä tavallinen tai vichy-vesi maistuivat, samoin Oolannin ranskanperunat ja suolakurkut. Pahoinvoinnin helpotettua olen syönyt ihan tavalliseen tapaan, eikä uusia intohimoja tai inhokkeja ole syntynyt. Ainoastaan juustokumina-mausteen haju tuntuu vieläkin epämiellyttävältä. 

Olen nähnyt erikoisia unia. Keskiraskauden aikaan näin paljon raskauteen liittyviä ja hyvin eläväisiä unia. Kirjoitin niitä silloin jonkin verran muistiin, sillä muutamat olivat aika huvittavia. Yhdessä unessa olin baarissa, ja tajusin yhtäkkiä, että olin juonut kokonaisen olutlasillisen tyhjäksi, vaikka olin raskaana, ja olin sitten aivan paniikissa. Oikeasti en edes pidä oluesta. Toisessa unessa kerroin raskaudestani lukioaikaiselle tutulle, jota en ole nähnyt vuosiin, ja unessa hänkin oli raskaana. Jossain unessa maidontuotantoni käynnistyi taas, ja sellaistakin unta näin, että pussailin James Francon (?? :D) kanssa.

Salasin töissä raskauteni mahdollisimman pitkään. En ollut tämän raskauden aikana töissä kodin ulkopuolella, vaan tein perhepäivähoitajan töitä kotona. Hoitolasten perheille kerroin raskaudesta aika aikaisin (ennen raskausviikkoa 12) neuvola- ja lääkärikäyntien vuoksi. Hoitolapset olivat siis neuvolareissuilla vuoron perään mukana oman lapsen lisäksi.

Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani. Valokuvannut olen paljon enemmän kuin esikoisen odotusaikana, vaikka silloinkin räpsimme kotona viikoittaiset otokset vatsan koosta. Blogin ansiosta kuviin on nyt tullut panostettua enemmän, ja niistä jää ihanat muistot tästä ajasta. Yleensä minusta otetut kuvat on siis napannut puoliso. Elokuun lopulla kävin myös ammattivalokuvaajalla raskauskuvauksissa, minkä lopputulosta odottelen vielä jännittyneenä. Mittanauhaa en ole kaivanut esille kertaakaan, eikä ole kyllä tullut edes mieleen.

Olen tuntenut itseni seksipommiksi. Enpä oikeastaan, mutta raskaus tekee kyllä olon naisellisemmaksi kuin normaalisti, ja pyöristyvää vatsaa olen ihaillut ja kantanut ylpeydellä. Jos pahoinvointi-vaihetta ei lasketa mukaan, niin raskaana ollessa tunnen itseni elinvoimaiseksi ja vahvaksi, sillä on upea tunne kantaa sisällään pientä kasvavaa elämää, ja kroppani myös kestää raskauden rasitukset ilmeisen hyvin. Olen välttynyt pahemmilta vaivoilta ja näin loppuraskaudessakin olen ollut hyvässä kunnossa.

Pesänrakennusviettini on herännyt. Pesänrakennusviettiä on kyllä ollut havaittavissa, mutta se on ollut mielestäni vähäisempää kuin esikoisen odotusaikana − silloin oli tietysti enemmän aikaakin keskittyä kodin ja pihan puunaamiseen. Kesän aikana tein jonkin verran vauvan tuloon liittyviä valmisteluita, ja tässä loppuraskauden aikana olen välillä saanut pieniä touhotuspuuskia, kun olen alkanut panikoimaan, mitä kaikkea tässä vielä täytyisi saada aikaiseksi. Ikkunoiden pesu oli yksi homma, jonka halusin saada tehtyä ennen vauvan syntymää, ja se on nyt tehty! Nyt pyrin vain pitämään kodin perusjärjestyksessä ja pyykkivuoret hallinnassa. 

Itkeskelen katsoessani televisiota. En hirveästi ehdi katsomaan televisiota, joten ihan sen takia ei ole juurikaan tullut itkeskeltyä. Esikoisen odotusaikana muistan kyllä herkistelleeni varsinkin Toisenlaiset äidit -ohjelmaa katsoessani. Koskettavien elokuvien suhteen olen taas aina ollut aika herkkis, enkä oikein osaa sanoa vahvistaako raskaus tätä piirrettä vai ei. Keväällä kävimme miehen kanssa leffateatterissa katsomassa Kaunotar ja Hirviö, ja sieltä lähdin kotiin silmät punaisina.

Tiedämme lapsen sukupuolen. Tiedämme, elleivät sekä rakenneultran tehnyt kätilö että synnytystapa-arvion tehnyt lääkäri ole molemmat erehtyneet, sattuuhan sitä. :D Pientä prinsessaa meille on siis lupailtu. <3 Kaikki eivät halua tietää vauvan sukupuolta, mutta minusta vauvaa pystyy ajattelemaan jollain tapaa konkreettisemmin, kun sukupuoli on tiedossa, ja olemme ottaneet tuon tiedon aina mielellämme vastaan.

Mummot ohittavat minut suojatiellä. Minä ohitan mummot! Kesällä asia saattoi olla toisinpäin, kun kipuilin iskiaksen kanssa, mutta nyt tämä mamma pyyhältää taas reipasta vauhtia ja lenkkeily on ihanaa, jes!

Olen stressannut imetyksen onnistumista. En ole vielä juurikaan miettinyt imetystä, mutta toiveissani on kyllä imettää, se on itselleni itsestäänselvyys. Esikoista odottaessa en osannut stressata imetyksestä, sillä en tiennyt yhtään millaisia haasteita siihen voi liittyä. Nyt tietoa ja kokemusta on paljon, mutta luulen, että se on vain avuksi jos ja kun jotain pulmia tulee eteen matkan varrella.

Hyvä äiti on kotona pitkään. Hyvä äiti on kotona niin pitkään kuin se sopii perheen tilanteeseen ja on mielekästä sekä äidille itselleen että lapsille. Kaikilla ei ole mahdollisuutta hoitaa lastaan kotona, joten olen onnellinen siitä, että olen voinut olla esikoisen kanssa kotona näinkin pitkään. Tilanteita on monia, joten asiaa ei voi mielestäni yleistää liikaa, esimerkkinä nyt vaikka pienituloiset ja yksinhuoltajaperheet. Aika ja työtilanne näyttävät, miten pitkään olen kotona pikkusisaren synnyttyä, mutta ainakaan alle vuoden ikäistä vauvaa en haluaisi laittaa päivähoitoon.

Tiedän, miten haluan synnyttää. Toiveissani on alatiesynnytys, johon sain onneksi luvan synnytystapa-arvion jälkeen. Kivunlievitysmenetelmistä käytän luultavasti pääasiassa samoja kuin esikoisen synnytyksessä, eli lämmintä suihkua ja ilokaasua. Pudendaalipuudutus on myös mielessä. Tilanteen mukaan kuitenkin mennään.

Painoni on noussut... noin 9 kiloa. 

Nukun vuorokaudessa... haaveissani 8−9 tuntia. Illalla olen sängyssä 21.30 mennessä, ja aamulla taapero herättää 6−7 välillä, mutta tähän väliin mahtuu heräilyä ja välillä pidempiä jaksoja valvomista. Vaikea siis sanoa, mikä on lopullinen unisaldo. Päiväunia en ole tämän raskauden aikana juurikaan nukkunut, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Oikein väsyneinä päivinä menen yleensä illalla vähän aikaisemmin nukkumaan.



Arvelen, että lapseni syntyy raskausviikolla... 39. Taaperon hoitojärjestelyiden kannalta 39+3 sattuisi sopivasti viikonlopulle. ;)

Kutsumme lasta nimellä... vauva ja sisko. Mies keksi vauvalle nimen "Mauri", jota käytimme ennen kuin saimme tiedon sukupuolesta. Lisäksi käytössä on ollut yksi projektinimi, joka on ollut myös yksi omista ihan oikeista nimiehdotuksistani. Se lopullinen nimi on kuitenkin vielä päättämättä.

4 kommenttia:

  1. Täällä ei kyllä kauheesti mummoja ohitella, oi voi :D Oih, juustokumina on mun ihan lemppari :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mun piti siirtää koko juustokuminapussi pois maustekaapista johonkin ylähyllyn perälle, kun en yhtään kestänyt sen tuoksua silloin alkuraskaudessa :D

      Poista
  2. Näitä on kiva lukea! :) Mäkin olen jossain sivulauseessa maininnut tuon ikkunanpesun, mutta toteutus uupuu, siellä ollaan oltu tehokkaana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vielä ehtii! ;) Sen verran kyllä oikaisin, että pesin tällä kerralla vain uloimmat ja sisimmät pinnat, enkä availlut ikkunoita ollenkaan. Oli lopulta aika nopea homma tällä tyylillä, eli suosittelen :D

      Poista