21.9.2017

Raskausviikko 39+0 − loppusuoralla

Loppusuoralla ollaan, milloinhan vauva syntyy? Huomenna, ensi viikolla, kolmen viikon päästä? Niistä kuuluisista "tuntemuksista" olen saanut kuulla runsaasti kyselyitä viime aikoina. Muuta mainittavaa ei ole kuin viime viikkoina lisääntynyt paineentunne ja pieni jomottelu "tuolla ihan alhaalla", mikä alkaa tuntua erityisesti liikkuessa. Näiden lisäksi harjoitussupistuksia kummempaa ei ole ilmaantunut, ja varmaan tämä menee samaan tapaan kuin esikoisenkin kohdalla, jolloin supistukset ja synnytys vain alkoivat, kun hetki oli oikea. Näissä kuvissa näyttää muuten ainakin omaan silmääni myös siltä, kuin vatsa olisi humpsahtanut jonkin verran alemmas, vai johtuuko se vain tuosta mekosta..?

Vointi on hyvä yhä vain, ei mitään valittamista. Vatsa on kyllä jo sen kokoinen, että kumartelu ja kyykistely vaikka kenkiä pukiessa alkaa olla haastavaa ja vähän sellaista ähinää. Olen koittanut ulkoilla ja liikkua paljon, sillä huomaan, miten se vaikuttaa yleiseen olotilaan ja yöuniinkin. Tuntuu, että kroppa oikein kaipaa liikuttamista! On myös ollut kiva huomata, että kunto voi kyllä kohentua näin raskausaikanakin. Kesällä iskiasvaivaisena ja etenkin miehen loman aikoihin tuli liikuttua vähemmän, ja silloin alkoi jo tuntua, että olen pian ihan rapakunnossa. Nyt, kun olen lisännyt päiviin ihan sellaista perusarkiliikuntaa ja tehnyt lisäksi pitkiä kävelylenkkejä aina tilaisuuden tullen, huomaan, että jaksan pyyhältää taas paremmin ja esimerkiksi pyöräilykin sujuu jotenkin aiempaa kevyemmin, mahasta huolimatta. 

Levottomat yöt ja öinen valvoskelu ovat onneksi vähän helpottaneet: heräilen kyllä, mutta nyt ei ole juurikaan enää sitä, että jäisin pariksi tunniksi sänkyyn pyörimään, kun en saa unen päästä kiinni. Tiistaina pyörähdin neuvolassa, nopea peruskäynti, kun ei ollut mitään kummempaa. Arvot tarkastettiin ja varattiin uusi aika parin viikon päähän, samoille raskausviikoille, jolloin esikoinen syntyi. Saapa nähdä vieläkö menen äitiysneuvolaan yhdessä paketissa. Kohdunpohjan korkeus oli tässä vaiheessa 33 cm − sama lukema on kirjattu äitiyskorttiin esikoisen odotusaikana viikoilla 39 ja 40.

Viime viikonloppuna pääsin ystävän kanssa shoppailureissulle, ja vietimme miehen kanssa rauhallista koti-iltaa taaperon yökyläillessä isovanhempien luona. Nämä jo aikaa sitten sovitut jutut olivat sellaisia, jotka oli kiva ehtiä toteuttamaan, nyt ei ole niin väliä milloin vauva päättää syntyä. Sunnuntaina värväsin meille myös vähän kuvausapua, että saimme vielä muutamat perhepotretit odotusajalta, nämä kuvat otettiin samassa yhteydessä. Alkuviikko on ollut niin viileä, suorastaan hyytävä, että en voi melkein uskoa, että olin sunnuntaina pihalla mekko ja ballerinat päällä, eikä edes palellut! 

Jännittää, kun ei tiedä milloin alkaa tapahtua ja sairaalaan lähtö koittaa. Olemme sopineet taaperon hoitokuvioista isovanhempien, isomummon ja kummisedän kanssa siten, että tiedämme nyt kelle soitella minäkin päivänä mihinkin vuorokaudenaikaan. Kaikki neljä isovanhempaa asuvat lähellä, mutta ovat vielä työelämässä, mikä asettaa omat haasteensa näille hoitojärjestelyille. En kuitenkaan usko, että meille tulee mikään paniikkilähtö, joten pientä pelivaraa varmasti on. Vaikka eihän sitä oikeasti koskaan tiedä.

4 kommenttia:

  1. On kyllä jännää, kohta tosiaan jo teiän vauva syntyy <3 Kiva, kun voi jännätä teiän vauvan tulemista, ennenkun oma saapuu :) :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää todellakin! Tässä vaiheessa alkaa jo väkisin miettiä, että jos seuraavana yönä tapahtuu, tai sitä seuraavana..? Voihan tässä käydä niinkin, että nämä meidän pienet syntyy lopulta ihan samoihin aikoihin :D

      Poista
  2. Iik, oot jo näin pitkällä. Ei enää kauaa, kun odotus palkitaan ja saat vauvan syliin.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, odotusaika menee lopulta niin nopeasti! <3

      Poista