10.9.2017

Taaperon valmistelu vauvan syntymään

Yksi niistä asioista, joita jännitän eniten vauvan syntymään liittyen, on se, miten esikoisemme, reilu kaksivuotias taapero, ottaa uuden perheenjäsenen vastaan: onko taaperon helppoa hyväksyä vauvan saapuminen, miten sisarussuhde kehittyy ja onko edessä voimakkaita mustasukkaisuuden osoituksia?

Tarinoita on monia, joten ennalta ei voi yhtään tietää miten isoveli reagoi. Kurjinta olisi tietysti se, jos mustasukkaisuus ilmenisi vauvan satuttamisena − ennemmin toivoisin ihan kaikenlaisten kiukun purkausten kohdistuvan itseeni. Vielä kesällä poika ei hyväksynyt ollenkaan vatsan ihastelua tai tunnustelua, vaan änkesi aina saman tien minun ja miehen väliin vetämään paitaa takaisin masun päälle hokien samalla: "ei, ei, ei, piiloon, piiloon". Tuolloin poika ei halunnut itsekään tunnustella masua, mutta kun sitten lopulta (joskus elokuussa) sain hänet koettamaan vatsaa rauhallisessa tilanteessa juuri silloin, kun vauva liikkui, alkoi hän vihdoin päästä jyvälle asiasta. Nykyään taapero kokeilee vauvan liikkeitä ihan mielellään ja osaa myös yhdistää puheen vauvasta ja siskosta vatsaan. Joskus poika kyselee, että "mitä sisko siellä touhuaa", ja kertoo, miten aikoo auttaa vauvan hoitamisessa esimerkiksi laittamalla vauvan vaipan kiinni.

Mustasukkaisuudelta ei varmasti voi kokonaan välttyä, mutta olemme luonnollisesti yrittäneet valmistella taaperoa vauvan tuloon parhaamme mukaan, jotta elämänmuutos ei olisi hänelle ihan niin järkyttävä. Vauvasta ja pikkusiskosta on puhuttu paljon, mutta on kuitenkin vaikea sanoa, kuinka paljon tämän ikäinen voi asiasta ymmärtää − varmasti poika sisäistää asian kunnolla vasta sitten, kun tilanne on totta ja vauva tulee kotiin. Varmaan hän on ollut vähän hämilläänkin siitä, että mikä ihme se vauva ja sisko oikein on, josta kaikki nyt niin paljon puhuvat, ja miksi sitä äidin vatsaa täytyy nyt niin paljon tuijotella.

Millaista valmistelua olemme sitten konkreettisesti tehneet vauvasta puhumisen lisäksi? Vaikkei kaksivuotias ehkä aivan ymmärräkään, mitä vauvan syntyminen perheeseen tarkoittaa, niin olemme yrittäneet tehdä vauva-aihetta hänelle mahdollisimman tutuksi. Lisäsin kesällä pojan kirjavalikoimaan vauvoista ja pikkusisaruksista kertovia kirjoja, joita olemme koittaneet lukea yhdessä ahkerasti. Varsinkin Sanna ja pikkuveli -niminen kirja on ollut mieleinen, ja sen taapero valitsee välillä ihan itsekin esimerkiksi päiväunisaduksi. Myös yksi vauvanukke meiltä löytyy, mutta se on jäänyt aika vähäiselle mielenkiinnolle ja makoillut lähinnä nukkumassa pojan taaperokärryssä. Pinnasänky puolestaan siirrettiin jo hyvissä ajoin kesällä odottamaan vauvaa vanhempien makuuhuoneeseen, kun pojalle hankittiin juniorisänky. Silloin juttelimme paljon siitä, että pinnasänky on sitten myöhemmin vauvan nukkumapaikka. Kerhossa ja perhekahvilassa olemme puolestaan tässä elo-syyskuun aikana nähneet paljon vauvoja, joihin olen aina koittanut kiinnittää pojan huomion. On ihana sattuma, että muutamilta äitikavereilta löytyy näitä pikkuisia juuri nyt!

Kaiken muun lisäksi taapero on ollut mukana äitiysneuvolassa läpi koko odotusajan, ja sieltä hänelle on kivojen lelujen lisäksi jäänyt mieleen masun ja vauvan äänien kuunteleminen. Odotusaulasta poika on aina saanut valita mieleisiä leluja mukaan terveydenhoitajan huoneeseen, ja sellainen vanhan ajan leikkikassakone on ollut yksi tavaroista, joka on otettu mukaan varmaan joka ikisellä kerralla. Kun sitten huomasin, että näitä samoja koneita myydään edelleen, keksin, että hankimme pojalle oman kassakoneen vähän niin kuin vauvan lahjaksi tuoreelle isoveljelle. Taapero saa paketin sairaalassa sitten, kun tulee katsomaan minua ja vauvaa sinne ensimmäistä kertaa.

Tällaisilla eväillä kaksivuotiaamme olisi sitten pian ottamassa pikkusiskoaan vastaan. Varmasti asiaan olisi halutessaan voinut panostaa vielä tätäkin enemmän, mutta koen, että olemme kuitenkin tehneet tarpeeksi, ja onhan poika tässä matkan varrella kuullut kaiken aikaa paljon puhetta siskosta ja vauvasta. Varmasti jonkinlaista reagointia uuteen tilanteeseen on luvassa, sillä onhan tuo muutos esikoiselle mieletön. Mies on onneksi kotona ensimmäiset viikot vauvan synnyttyä, jolloin poika saa nauttia ainakin isänsä huomiosta. Ja minä puolestani osaan toivottavasti olla potematta hirveän huonoa omaatuntoa siitä, jos olen täysin kiinni vauvassa.

Miten te olette valmistelleet perheen isompia lapsia vauvan tuloon?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti