9.10.2017

Kaksiviikkoinen vauva ja kuulumisia

Meidän vauva on jo kaksiviikkoinen! Hän ei ole enää aivan kippurainen vastasyntynyt, vaan tarkkaavainen ja jäntevä tapaus, joka jaksaa kääntää hienosti päätään puolelta toiselle vatsallaan maatessaan. Niin kovin pieni hän kuitenkin vielä on, ja nukkuu toki vielä suuren osan ajasta. Äitiysneuvolan terveydenhoitaja kävi meillä kotikäynnillä viime viikon tiistaina, ja vauvan paino oli lähtenyt hyvin nousemaan kotiin tulon jälkeen, syntymäpaino tuli siinä samalla ohitettua. Tämä oli ihana uutinen, kun esikoisen kohdalla tuo painonnousu vähän takkuili alussa.

Vauvan hoidon kannalta näin toisen lapsen kohdalla ei ole niinkään tarvinnut opetella uutta, sen sijaan moni asia on muistunut mieleen. Muistan taas ne pienen vauvan hassut ilmeet ja äännähdykset, kuten tahattomat univirnistykset, joita tulee varsinkin silloin, kun vauva on heräilemässä tai nukahtaa maitoaterian päätteeksi syliin. Tämä neiti päästelee myös varsinaisia dinosaurus-ääniä nukkuessaan. :D Muistan taas, millaista on pestä vastasyntyneen pikkuista peppua, miten tämänikäinen ei paina oikeasti mitään, ja miltä tuntuu, kun joku tarvitsee sinua lähes kaiken aikaa hereillä ollessaan, minkä lisäksi hän on lähelläsi mieluiten myös nukkuessaan. Ja miten se vauvan tuoksu on jotain maailman ihaninta. <3

Sekin on taas hyvin tuttua, miltä tuntuu olla koko ajan vähän väsähtänyt ja valvoneen näköinen, sillä yöt ovat tietysti vielä hyvin vaihtelevia: nukun vauvan kanssa 1−4 tunnin pätkiä kerrallaan. Kotiin tultuamme en saanut paljon yli parin tunnin unijaksoja öisin, mutta nyt tulee onneksi jo noita vähän pidempiäkin pätkiä. Väsymys on kyllä painanut, ja olenkin aina suosiolla painunut päiväunille vauva kainalossa esikoisen päikkäriaikaan. Vaunuttelemassa olen käynyt joka päivä vaikka olisin ollut kuinka väsynyt, raitis ulkoilma tekee vain niin hyvää, ja on kiva päästä vähän ihmisten ilmoille vaikka se olisi sitten vain kävellen tehty kauppareissu. Toinen arjen luksusasia on se, kun pääsen rauhassa hiustenpesulle! Pienet asiat ovat nyt arvossaan.

Vauva nukkuu yöt vieressäni, ja päiväunia parhaiten vaunuissa, kantoliinassa tai sylissä. Tuo liinailu on minulle ihan uusi juttu, mitä olemme nyt opetelleet tutulta saadun trikooliinan kanssa. Vanha Tula-kantoreppumme odottelee vielä käyttöön pääsyään. Sairaalasta kotiuduttuamme mies muutti aika pian pojan huoneeseen patjalle nukkumaan; pojilla on siellä nyt oma boksinsa, kun taas me tytöt saamme nukkua leveästi makuuhuoneen parisängyssä. Imetys on lähtenyt mukavasti käyntiin. Maidon noustua pelkäsin rintatulehdusta niiden jättimelonien kanssa (empä muistanut, miltä sekin voi tuntua :D), mutta onneksi tilanne tasoittui nopeasti, ja nyt oli kaikki kikatkin tiedossa tehokasta tyhjennystä ja olon helpottamista varten. Hartiat ovat kyllä aikamoisessa jumissa ja ryhti kadoksissa imetyksen ja vauvan kanniskelun vuoksi − pitäisi nyt tosissaan kiinnittää huomiota siihen, etten turhaan jännittäisi lihaksia omituisissa asennoissa!

Isoveli on ollut tähän saakka oikein innoissaan pikkusiskosta. Hän ilmoittaa iloisena "sisko siellä" useita kertoja päivässä, antaa vauvalle suukkoja, haluaa pitää tätä sylissä sohvalla ja auttaa mielellään vauvanhoidossa. Kaksivuotias taaperomme tuntuu yhtäkkiä aivan jättiläiseltä, ihan kuin hän olisi mukamas kasvanut hurjasti jo niiden parin sairaalassa olopäivämme aikana! Elämänmuutokseen totuttelu on toistaiseksi tainnut ottaa kovimmille minulle itselleni, eikä pieneltä baby bluesilta ole vältytty, mutta siitä ehkä sitten toisella kertaa lisää. Kaiken kaikkiaan ensimmäiset viikot vauvan kanssa ovat kuitenkin menneet mukavasti, ja neiti on ollut toistaiseksi varsin tyytyväinen ja valloittava tapaus. Vähän kyllä jo jännittää, miten selviän sitten, kun mies lähtee töihin, mutta onneksi siihen on vielä pari viikkoa aikaa...

6 kommenttia:

  1. Oi, ihana kuulla kuulumisia vauvakuplasta<3 Täällä edelleenkin odotellaan.. :D Onpa kiva, kuinka ihanasti isoveli on ottanut pikkuisen vastaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isoveli on kyllä ollut tosi reipas! Toivotaan, että sama meno jatkuu sittenkin, kun isi lähtee töihin ja meillä alkaa todellinen arki... Ei enää kauan, kun tekin pääsette tutustumaan uuteen tulokkaaseen <3

      Poista
  2. Iiih, arvaa vain voinko samaistua ;) Voih, varsinkin näiden pikkuisten ilmeet ja juurikin nuo univirnistykset <3

    VastaaPoista
  3. Voi vitsit! Onnea :) syksyllä ja kevättalvella tuli luettua blogiasi, mutta sitten alkoi meillä pikkuvauva aika nelihenkisenä perheenä ja blogit jäi. Ihan on mennyt ohi tämä uutinen.

    Vitsit, että teidän päivät kuulostaa kyllä mukavilta, auvoisilta ja kiireettömiltä, kun luin postauksiasi. Osaisipa sitä itsekin olla kiirehtimättä ja antaa lapsille aina aikaa tutkia maailmaa. Mutta varsinkin kahden lapsen kanssa se on helpommin sanottu, kun tehty :/

    Nauttikaa pienestä ja ihanaa syksyä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva kun kommentoit!

      Yhden lapsen kanssa sellainen kiireettömyys onnistuikin vielä hyvin, esim. ulkoiluaikaa oli päivissä tosi paljon ja pelivaraa oli, vaikka meillä onkin aina ollut tietyt ruoka-ajat ym. Voin kyllä kuvitella, että nyt vauvan kanssa on vähän eri juttu, ja saa nähdä miten meidän päivät sujuu sitten, kun jään lasten kanssa kolmisin kotiin... Eiköhän siitä kuitenkin selvitä! :)

      Ihanaa syksyä ja vauva-aikaa myös teille! <3

      Poista