25.11.2017

2 kk

Vauva on tänään kahden kuukauden ikäinen. Kuluneen kuukauden kohokohtana oli tietenkin viikon takaiset ristäiset, ja nyt meidän ihanalla pikkuneidillä on nimi, jonka päättäminen tuotti melkoista päänvaivaa vanhemmilleen, mutta joka lopulta tuntuu juuri siltä oikealta ja parhaalta nimeltä tälle typykälle. Tässä taas kuukausipäivän kunniaksi koottuna vauvan ajantaiset kuulumiset ja taidot: 

Vauva osaa hymyillä hurmaavaa ja leveää hymyä ja tekee näin yleensä, kun on juuri syönyt tai herännyt ja näkee iloiset ja juttelevat kasvot. Vauva osaa kääntyä selällään maatessaan molemmille kyljille. Vatsallaan makuulta hän osaa kierähtää suht hallitusti kyljelleen, mitä en voi pitää ihan täytenä vahinkona, sillä kerran se tapahtui monta kertaa peräkkäin. Kahden kuukauden ikäinen vauvamme osaa myös jotenkin mystisesti peruuttaa masullaan ollessan pois leikkimatolta. Lisäksi vauva on oppinut imeskelemään nyrkkejään.

Vauva syö äidinmaitoa hyvällä ruokahalulla. Paino on noussut hienosti, ja pyöristymisen kyllä huomaa selvästi. Nälkäisenä neiti kulauttaa maidot kurkkuun välillä sellaisella vauhdilla, ettei aina osaa lopettaa ajoissa tai pitää taukoja ja sitten tyttönen haukkoo henkeä. Pientä pulauttelua tulee herkästi syönnin jälkeen, joten röyhtäytys ja pystyasennossa pitäminen on syöttöjen jälkeen tärkeää.

Vauva nukkuu yöt edelleen vieressäni. Tällä hetkellä nukahdan neidin kanssa yleensä kello 22−23 välillä. Yöt sujuvat vaihtelevasti: välillä heräillään enemmän ja välillä vähemmän, vatsanväänteet aiheuttavat vauvalle joinain yönä kiemurtelua ja silloin voi olla todella levotonta. Aamuviiden−kuuden aikoihin alkaa uni olla katkonaisempaa, ja seitsemän jälkeen nousemme ylös. Unijaksojen kesto on nyt ollut pääasiassa 2−3 tunnin luokkaa. Päiväunia vauva nukkuu aamupäivällä vaunuissa, iltapäivällä vieressäni, kun itsekin lepään, ja myöhemmin kantorepussa tai sitten torkahtelee sylissä. Vaunujen heiluttelu auttaa hyvin jatkamaan unia aamu-ulkoilun aikana, eikä itkevää tyttöä ole enää juuri tarvinnut nostaa makuupusseineen syliin rauhoiteltavaksi niin kuin aiemmin välillä täytyi. Hereillä vauva jaksaa olla korkeintaan pari tuntia kerrallaan.

Vauva ääntelee pienillä hennoilla tai kimakoilla äännähdyksillä ja ähisee paljon. Hän osaa vähän jo jutella takaisin, kun hänelle höpöttelee. Välillä pikkuneidin suusta pääsee raukeasti lausuttu "hauu" esimerkiksi aivastuksen jälkeen. Esikoinen päästeli pikkuvauvana ihan samanlaista äännettä. Hassua muuten, kun esikoisen kohdalla en hirveästi osannut tunnistaa erilaisia itkuja, mutta nyt erotan ihan selvästi esimerkiksi vauvan nälkä- ja kipuitkun toisistaan − siis nehän kuulostavat aivan erilaisilta!

Vauva pitää perheenjäsenten (ja muidenkin ihmisten) kasvoista ja siitä kun hänelle puhellaan. Ristiäisissä pappi sai kasteen aikana hurmaavat hymyt! Hoitopaikan viereen kiinnitettyä tähden kuvaa meidän pikkuneiti suorastaan rakastaa ja hymyilee ja kujeilee sille hoitoalustalla pötkötellessään. Vauva matkustaa sylissä mieluiten pystyasennossa ja viihtyy hyvin sitterissä. Lattialla meidän kaksikuinen neiti tykkää olla lyhyitä aikoja.

Vauva ei pidä d-vitamiinin ottamisesta, mikä tapahtuu pikkulusikan avulla. Tapahtuma saa joka kerta irvistelemään. Hän ei myöskään edelleenkään pidä tutista, mitä en ole edes jaksanut enää hirveästi tarjoilla.

Vauva käyttää enimmäkseen 62 cm -kokoisia vaatteita. Ihania pikkuvaatteita on jo joutunut pakkailemaan pois, mutta ei siinä muu auta, kun pikkubodyt pingottuvat päälle tai haaranepparit eivät yletä kunnolla kiinni ja housuissa nilkat vilkkuvat. Myös vaipoissa on siirrytty kokoa isompiin, eli Liberon Newborn kakkosiin.

Vauva kävi viimeksi neuvolassa kaksi ja puoli viikkoa sitten. Silloin mittoja oli 55,5 cm ja 4620 grammaa. Kotipunnituksen mukaan viisi kiloa on nyt mennyt rikki. Ensi tiistaina olisi seuraava neuvolakäynti ja silloin tulee myös rota-rokote. Tässä kuussa vauva kävi myös ensimmäistä kertaa seurakunnan kerhossa, kun kärräsin lapset sinne kuvattaviksi valokuvauspäivänä. Muutoin kerhoilut ovat saaneet vielä odottaa, että neiti vähän kasvaa ja kerää vastustuskykyä flunssapöpöjä vastaan.

Meidän neiti on sellainen tomera pikkuemäntä, jonka touhuja ei voi olla katselematta hymyssä suin. ♥

2 kommenttia:

  1. Meneepä aika nopeasti, kun siellä ollaan jo 2kk ikäisiä.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin menee, "pikkupikkuvauvakuukaudet" on jo takanapäin :') <3

      Poista