11.11.2017

Pikkusisko ja isoveli

Meillä asuu nykyään maailman ihanin vauva, tomera neiti nöpönenä, joka kulkee puheissamme vielä toistaiseksi nimellä "sisko", sekä mahdottoman iloinen, taitava ja reipas, kohta jo kaksi ja puolivuotias (!), isoveli. Tarinoita on monia koskien sisarussuhteita vauvan synnyttyä − minä pelkäsin etukäteen suunnilleen pahinta: pelkäsin vauvan satuttamista ja silmittömiä raivokohtauksia taaperon suunnalta, pelkäsin myös kamalaa riittämättömyyden tunnetta, kun molemmat lapset tarvitsisivat huomiotani ja apuani enemmän kuin voisin heille antaa. Ja miten turhaan pelkäsinkään!

Tämä meidän taapero on ollut ihan maailman ihanin isoveli. Sisko saa häneltä suukkoja joka päivä − varsinkin hyvän yön suukot ovat tärkeitä ja niitä jaellaan ihan koko perheelle. Isoveli on kiinnostunut siskon tekemisistä, ja yksi eniten meillä kuulluista lausahduksista on "sisko silmät auki", jonka poika tokaisee iloisena huomatessaan siskon olevan hereillä. Hän siis suorastaan ilahtuu siitä, että sisko katselee ympärilleen silmät suurina ja kihertää silloin iloisena tämän vieressä. Vauvan äännellessä poika kyselee "mitä sisko sanoo", ja tämän ikäisen vauvan holtittomia liikkeitä hän kuvailee toteamalla: "kädet jalat potkiskelee". Pojan puheisiin on tarttunut paljon niitä asioita, joita olen selittänyt hänelle vauvan touhuista. Taapero osaa kertoa, kun "sisko hermostuu", ja kun vaikuttaa siltä, ettei vauva viihdy enää sitterissä, hän ilmoittaa: "sisko sanoo minä pois täältä". Vauvan synnyttyä taaperon suusta on myös kuultu usein, että hän on "nii iso". Isoveljen rooli on omaksuttu hienosti, vaikka hänkin saa vielä olla pieni. <3

Pikkusisaruksen syntymään suhtautuminen on lapsilla varmasti ihan yksilöllistä, mutta haluaisin myös uskoa, että meillä tätä myönteistä suhtautumista on auttanut se, että olemme onnistuneet antamaan lapsille tasapuolisesti huomiota vauvan synnyttyä, sekä selittäneet ja sanoittaneet taaperolle asioita mahdollisimman paljon. (Asiaa auttoi tietysti paljon miehen neljän viikon loma heti alussa.) Vauva ei ole millään lailla tullut syrjäyttämään esikoista, vaan perheeseemme on tullut yksi jäsen lisää, joka on aivan yhtä tärkeä kuin kaikki muutkin. Itseäni tässä uudessa tilanteessa ja huomion jakamisessa on auttanut erityisesti ajatus siitä, että silloin kun lapsia on useampi, täytyy heidän kaikkien odottaa välillä vuoroaan − se on vain fakta. Tämän lausui terveydenhoitaja ensimmäisellä neuvolareissullani vauvan kanssa, ja se on jäänyt mieleeni. Pienen vauvan tarpeisiin on toki vastattava mielellään ripeästi, mutta välillä voi yksinkertaisesti olla sellainenkin tilanne, että taapero tarvitsee apuani tai huomiotani ensin, ja periaatteessa lapsiaan täytyisi aina kohdella tasapuolisesti.

Taaperolla on toki ne omat ikävaiheeseen liittyvät kiukunpuuskansa ja tunteenpurkauksensa, mutta mitään sellaista kielteistä reagointia tai käytöstä ei ole ilmennyt, mikä liittyisi suoraan vauvaan. Ainut näkyvä reaktio oli se, kun sairaalasta kotiuduttuamme taapero otti minuun aluksi vähän etäisyyyttä ja esimerkiksi väisteli halausyrityksiäni. Se tuntui tietysti aika pahalta, mutta nyt huomaan, että olemme taas se entinen tiivis tiimi, jossa tosin nykyään on yksi jäsen lisää. Kaikki on loksahdellut kohdilleen lopulta jotenkin todella luontevasti, ajan kanssa, ja olen ihan valtavan onnellinen siitä. Taapero auttaa mielellään vauvanhoidossa, ja tuntuu hyvältä, että me olemme tässä uudessa tilanteessa kaikki yhdessä, yhteistuumin, samalla viivalla. Perheenä.

Näinkin se sisarussuhde voi siis lähteä muotoutumaan. Toivon, että näistä kahdesta kasvaa vielä mainio parivaljakko, toistensa parhaat leikkikaverit ja liittolaiset, korvaamattomat toisillensa − ehkä myös vähän sellainen temppujen opettaja ja perässä tekijä − sekä toinen toisensa tuki ja turva. Meidän ihanat pikkusisko ja isoveli.

2 kommenttia:

  1. Tosi tuttu tuo "silmät auki!", täälläkin aina :D En tiedä mitä sitä niin jännitti etukäteen taaperon suhtautumista, kun kaikki kuitenkin meni paremmin kuin hyvin :)

    VastaaPoista
  2. Haha, ihan samat jutut näillä taaperoilla siis :D Ehkä sillä isomman sisaruksen mustasukkaisuudella ja ikävällä reagoinnilla jopa vähän pelotellaan, ja sitä ilman muuta oletetaan, vaikka eihän sellaista välttämättä edes tule! Vaikka sitten toisaalta, onhan se vauvan syntymä niin valtava muutos esikoiselle, että ihmekös tuo jos jollain tapaa reagoikin :)

    VastaaPoista