20.1.2018

"Ihan hyvin"

Moni tuttava on kysellyt vauvan syntymän jälkeen, että miten se elämä kahden lapsen kanssa oikein sujuu. "Ihan hyvin" huomaan vastaavani usein. Ja hyvin meillä on mennytkin! Tuo toteamus tosin pitää sisällään monenlaisia asioita − tunteiden kirjoa, haastavia tilanteita ja väsymystä − jotka eivät ehkä automaattisesti avaudu varsinkaan lapsettomalle kysyjälle.

Meillä menee ihan hyvin, siitä huolimatta, että taloutemme 2,5-vuotias osaa tällä hetkellä koetella vanhempiensa hermoja toden teolla. Välillä harmittaa se, miten vauva joutuu vierestä, tai jopa sylistä, kuuntelemaan vihaista äänensävyäni, kun taapero jälleen kerran kiristää äidin hermoja − tajuaako vauva, ettei hän ole syypää suuttumukseen? Huomaan suuttuvani jostain asiasta tosissani lähes päivittäin, ja huudettuakin valitettavasti tulee, kun se pinna vain jossain vaiheessa katkeaa. Pahimpia ovat ne tilanteet, kun on vaikka ruuan valmistelu kesken, ja samaan aikaan pitäisi valvoa, ettei taapero käy taputtelemassa sitterissä pötköttelevää siskoa liian kovaa tai pudota lelua hänen päälleen. Huomaan hermostuvani kaikista herkimmin silloin, kun huomiotani revitään liian moneen suuntaan samaan aikaan. Onneksi isoveli ei kuitenkaan yritä satuttaa siskoa tahallaan, vaan hän on enemmänkin vähän yli-innokas vauvanhoitaja. Rajulta mustasukkaisuudelta ollaan onneksi vältytty.

Meillä menee ihan hyvin, vaikka parisuhdeaika nyt on tietysi lähes olematonta; iltaisin käyn samoihin aikoihin nukkumaan vauvan kanssa ja taaeron päiväuniaikaan nukun yleensä minäkin. Ja jollen nuku, niin vauvaa on nukutettava esim. kantorepussa. Meillä menee ihan hyvin, vaikka aikaa omille harrastuksillekaan ei tällä hetkellä juuri ole. Imen kuitenkin energiaa niistä muutamasta vaunulenkistä, joille pääsen viikossa.

Meillä menee ihan hyvin, vaikka olenkin vähän väsynyt koko ajan ja voin vain haaveiila pitkistä yöunista. Peilissä näen väsähtäneen version itsestäni. Vauva nukkuu kuitenkin ikäisekseen ja imetyksi vauvaksi mielestäni ihan hyvin, ei valvota yöllä muuten kuin heräämällä syömään. Jaksan ihan hyvin, mutta tarvitsen edelleen itsekin päiväunet, ilman niitä en varmasti jaksaisi. Ja kyllähän sen univajeen huomaa; ei niinkään arjen touhuissa, mutta silloin, kun pitäisi tehdä jotain keskittymistä vaativaa aivotyötä ja joutuu ihan pinnistelemään.

Meillä menee ihan hyvin erityisesti siksi, koska uskallan kai jo nyt väittää, että meille syntyi suhteellisen helppo perusvauva: tyttö on terve ja tyytyväinen tapaus, ei juuri itkeskele, eikä varsinaisesti valvota, vaikka toki heräileekin useamman kerran yössä. Hänellä ei ole mitään mystisiä vauvojen vaivoja, ja ensimmäisten kuukausien ähinät ja kiemurtelut ovat lähestulkoon helpottaneet. Sekin auttaa, että tällä kertaa tiedostaa ja tietää hyvin, ettei tämä vaihe kestä ikuisesti: vauva kasvaa ja elämä helpottuu, ja minäkin saan vielä joskus nukkua hyviä yöunia.

Olosuhteet huomioon ottaen meillä siis todellakin menee ihan hyvin. Mielestäni elämme aika normaalia arkea pienen kahden lapsen kanssa. Arkea helpottaa huomattavasti myös tukiverkko, joka meillä onneksemme on ympärillä auttamassa. Asioilla on monta puolta, ja tämä kirjoitus oli samalla itselleni vähän sellainen tsemppikirjoitus niiden päivien varalle, jolloin ei todellakaan tunnu, että kaikki olisi mukamas "ihan hyvin". :D

8 kommenttia:

  1. Tsemppiä sinne, samanmoinen tilanne täällä. Pinna katkeaa samanlaisissa tilanteissa... kahden lapsen kanssa on ihanaa, mutta osaltaan myös rankkaa. Minäkin niin toivon, ettei vauva luule minun komentavan häntä. Isompi sisarus kokeilee rajojaan, joskus vaarallisillakin akrobatiatempuilla.
    Että ihan hyvin täälläkin, tosin kovin väsyneeksi en itseäni tunne.
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sitä se on: ihanaa mutta rankkaa, tai rankkaa mutta ihanaa. Huomion repiminen moneen suuntaan on tosi rasittavaa, varsinkin kun samalla pelottaa, ettei kukaan vain satuttaisi itseään. Tsemppiä sinnekin arjen pyöritykseen!

      Poista
  2. Voimia! Täällä on kyllä ihan sama juttu tuon pinnan kanssa. Jossain kohtaa se vaan katkeaa. Kun argh, todellakin osaa reilu parivuotias koetella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja samoin sinne! Kaksvee osaa todellakin kaikki temput hermojen kiristämiseen. Yritän ajatella, että se on lapsen normaalia käytöstä, mutta ärsyttää se silti :D

      Poista
  3. Univaje verottaa niin kovin omasta toiminnasta, vaikka tuntuisikin että (joskus enemmän ja joskus vähemmän) jaksaa ihan hyvin, niin on se silti ihan eri asia, kun ei oikeasti nuku sitä noin kahdeksaa tuntia yössä putkeen. Voimia arkeen :) Hyvin sä vedät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Kaikki on väsyneenä raskaampaa, ja ei sitä todella pysty ihan parhaimpaansa, jos ei ole kunnon yöunia takana. Mulle univaje on aina ottanut koville, joten onnittelen kyllä itseäni siitä, että näinkin hyvin oon jaksanut!

      Poista