6.1.2018

Mitä tapahtui vuonna 2017?

Hyvää uutta vuotta 2018! Katsaus edelliseen vuoteen tulee ulos vasta nyt loppiaisena, sillä oma aika on edelleen kortilla, eikä varsinkaan tällaisten pidempien tekstien naputteluun tahdo oikein löytyä aikaa. Halusin tämän kuitenkin taas koota ja kirjoitella, vaikka sitten hitaasti ja osissa, sillä vuosikatsauksia on niin hauska selailla jälkeenpäin. Kuvitukseksi poimin jälleen sekalaisia otoksia arkistojen uumenista.

Vuosi 2017 jää muistoihin erityisesti toisen lapsemme syntymän vuoksi. Suurimman osan vuotta olin raskaana, ja puolet vuodesta työskentelin perhepäivähoitajana. Loppuvuosi elettiin pikkuvauva-aikaa ja opeteltiin uutta arkea nelihenkisenä perheenä. Alkuvuosi oli raskas sekä henkisesti että fyysisesti, minkä vuoksi en varsinaisesti muistele lämmöllä sitä aikaa muuten niin ihanassa vuodessa. Heinä−syyskuun asioita ja kuvia oli sen sijaan erityisen ihana käydä läpi: loppuraskaus oli hyvinvoivaa, onnellista ja varsin sosiaalista aikaa, elämä oli tasapainoista ja nautin touhutessani kaksivuotiaamme kanssa ja käydessämme kivoissa paikoissa. Loppuvuoteen vauvan synnyttyä kuului myös paljon onnea, mutta väsymys nousi vauva-arjen alettua taas uusiin sfääreihin, ja uusi elämäntilanne luonnollisesti mullisti perhesuhteita. Näin se vuosi siis kului:

Tammikuussa aloitin työt yksityisenä perhepäivähoitajana, ja hoidin kotona oman lapsen lisäksi kahta muuta taaperoa. Päivät pyörivät ulkoilun ja perusrutiinien ympärillä. Myös töihin liittyvät paperityöt työllistivät aluksi paljon. Pakkasetkin paukkuivat niin, että jonain päivänä kävimme vain lyhyellä happihypyllä. Olin palannut liikuntaharrastusten pariin syksyllä, ja kävin viikoittain juoksulenkillä ja ryhmäliikuntatunnilla. Vietin yhden päivän Jyväskylässä verestämässä opiskeluaikojen muistoja kahden niiltä ajoilta jääneen ystävän kanssa. Tammikuun lopulla elämä sai uuden onnellisen käänteen, kun tein eräänä aamuna positiivisen raskaustestin.

Helmikuussa alkoi raskauspahoinvointi. Kävin vielä muutaman kerran pumppi-tunnilla, kunnes liikunta jäi kaiken aikaa pahenevan pahoinvoinnin ja väsymyksen vuoksi. Olin huonovointinen kellon ympäri ja työpäivät olivat sinnittelyä. Ensimmäinen äitiysneuvolakäyntini oli helmikuun puolivälissä, ja neuvolalääkäri sen jälkeen. Olin juhlistamassa hyvän ystävän valmistumista, mutta juhlajuomat sain jättää väliin. Helmikuun viimeisenä päivänä kävimme miehen kanssa varhaisultrassa yksityisellä puolella − pienen ihmisen alun sydän sykki. <3 Samana päivänä leikkautin hiukseni reippaasti lyhyemmiksi. Helmikuu taisi olla koko vuoden rankin kuukausi, sillä olin niin huonovointinen, ja elämä tuntui yksinäiseltä ollessani töiden ja pahoinvoinnin vuoksi pääasiassa kotona. Tuntui, ettei mitään elämää enää ollut, vaikka kannoinkin sisälläni pientä uutta elämän ihmettä.




Maaliskuussa täytin 29 vuotta, mitä juhlistin kakkukahveilla perheenjäsenten kanssa. Sain syntymäpäivälahjaksi täytenä yllätyksenä uuden polkupyörän, ja odottelin innokkaana, että pääsisin taaperon kanssa pyöräilemään. Maaliskuuhun mahtui myös yhdet ristiäiset, 30-vuotisjuhlat ja Helsinki-päivä. Sairastuin vatsatautiin ja olin pari päivää sairaslomalla, muu perhe säästyi onneksi taudilta. Maaliskuun loppupuolella kävin alkuraskauden ultrassa sairaalassa − olimme onnellisia ja helpottuneita, sillä kaikki oli sen perusteella kunnossa. Nautin lisääntyvästä valosta ja imin itseeni energiaa kevätauringosta, joka tuntuu pimeän talven jälkeen aina yhtä ihanalta! Blogi täytti maaliskuun lopussa kaksi vuotta.


Voimistelurenkaat saatu / Suomen Voimistelutuote
Huhtikuussa meillä oli miehen kanssa pitkästä aikaa perinteiset treffit: kävimme syömässä ja leffassa. Kaunotar ja Hirviö sai kyyneleet poskille. Ajelin yhdeksi päiväksi Tampereelle ystäviä tapaamaan, ja söin maailman parhaita gluteenittomia vohveleita Cafe Pispalassa. Pääsiäinen ajoittui huhtikuun puoliväliin, ja silloin teimme vuoden ensimmäisen mökkireissun. Raskauspahoinvointi hellitti vihdoin kokonaan, mieli alkoi piristyä, ja jaksoin taas aktivoitua kodin ulkopuoliseenkin elämään. Pääsin vielä jatkamaan pumppi-tuntejani, ja kävin miehen kanssa juhlimassa ystävän tupareita. Kuun lopulla suuntasimme mökille pitkäksi viikonlopuksi vapun viettoon. Blogissa kerroin vauvauutisista vappuaattona.


Rv 17+2
Toukokuussa kävimme perheenjäsenteni kanssa perinteisellä äitienpäivälounaalla Vääksyssä. Raskaus oli jo puolivälissä; rakenneultrassa kaikki oli onneksemme kunnossa ja saimme lupauksen pienestä prinsessasta. Pääsin kaksivaiheiseen työhaastatteluun, jossa kävin miehen toimiessa kotona varahoitajana. En kuitenkaan tullut valituksi virkoihin, ja olin vähän alamaissa koko kuluttavan ja tyhjänpäiväiseltä tuntuneen haastatteluprosessin vuoksi. Hoitolasten kanssa nautin samoilusta keväisessä metsässä. Helatorstaina vietin taaperon kanssa ihanan kesäisen aamupäivän Yli-Marolan kotieläinpihalla. Yhtenä viikonloppuna teimme pienen koko perheen patikkaretken. Ryhmäliikuntakorttini tuli käytettyä loppuun, ja kävin juhlistamassa toista odottavaa äitiä babyshowereilla.



Kesäkuussa juhlittiin 2-vuotiasta poikaamme tutulla kaavalla, ensin taaperokavereiden kanssa ja sitten läheisten ja kummien kesken. Järjestin Leikkien-lelukutsut blogiyhteistyön merkeissä. Hoitolasten kanssa vietimme paljon aikaa ulkona. Kuun puolivälissä vietin ihanan kesäpäivän ystäväni polttareissa Tampereella. Päivään kuului muun muassa sambaa ja mökkeilyä järven rannalla, yöksi ajelin valoisassa kesäillassa kotiin. Juhannuksen vietimme mökillä, minkä jälkeen minulla alkoi yksinhuoltajaviikko miehen lähtiessä viikon työmatkalle ulkomaille. Iskias ilmaantui raskausvaivakseni; lonkan alueen kipuilua ja liikkumisen hankaluutta kesti yli kuukauden päivät. Perhepäivähoitajan työni lopetin kesäkuun lopussa, ja saattelin hoitolapseni ja itseni lomalle kevein mielin.



Heinäkuussa lomailin pojan kanssa kahdestaan kaksi viikkoa miehen paiskiessa vielä töitä. Vierailimme Kinnarin tilalla ja teimme reissun Helsinkiin Sea Lifeen. Yksivuotishääpäivämme oli helteinen, ja juhlistimme sitä pienimuotoisesti käymällä jäätelöillä satamassa. Miehen loman alkaessa suuntasimme taas mökille. Kuun loppupuolella lähdimme miehen kanssa kahdestaan ystäväni häihin Tampereelle ja saimme pientä luksusta yöpymällä hotellissa. Heinäkuuhun mahtui myös yksi kesäinen päivä Vääksyssä ja toinen helteinen päivä Helsingissä serkkuja tapaamassa. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna lähdimme miehen kanssa sisävesiristeilylle ja yhden yön reissulle Lahdesta Jyväskylään. Touhun täyteiseen heinäkuuhun sain mahdutettua myös hammaslääkärikäynnin!

Elokuussa vietin päivän Helsingissä ystäväni kanssa; veimme hääpukuni myytäväksi yhteen liikkeeseen, missä puku menikin ilokseni kaupaksi. Elokuuhun mahtui monenlaista touhua: tein oman reissun Jämsään mökkeilemään, kävin taaperon kanssa HopLopissa ja kotieläinpuistossa, järjestin ensimmäistä kertaa Me&I-vaatekutsut ja pidin kirpputoripöytää. Minulla oli kova tarve touhuta kaikenlaista ja nähdä ihmisiä, sillä tiesin, että vauvan synnyttyä olisimme paljon kotona. Kerhot jatkuivat kesätauon jälkeen, ja suuntasin taaperon kanssa pitkästä aikaa perhekahvilaan ja seurakunnan kerhoon. Heinä-elokuussa sovimme äitikavereiden kanssa paljon leikkipuistotreffejä. Vietin iltaa mammaporukalla ja selvitimme tiemme ulos Pakohuoneesta. Taaperon puhe kehittyi valtavasti kesän aikana. Elokuussa kävin myös synnytyspelkopolilla, synnytystapa-arviossa ja raskausvalokuvauksessa. Äitiyslomani alkoi virallisesti kuun lopulla.



Syyskuussa teimme perinteisen vuoden viimeisen koko perheen mökkireissun, johon kuuluvat paikalliset markkinat. Taapero pääsi elo-syyskuussa ilmaisille tutustumiskäynneille koriskerhoon, jota emme kuitenkaan jatkaneet tyyriin hinnan vuoksi. Vietin shoppailupäivän ystävän kanssa − ne ovat aina oikeita hyvän mielen terapiapäiviä! Taapero oli yökylässä, ja saimme miehen kanssa parisuhdeaikaa viimeisen kerran ennen vauvan syntymää. Värjäytin pitkästä aikaa kulmakarvat, että olisin vähän freesimmän näköinen pienen vauvan äiti. Rakas pieni tyttäremme syntyi vauhdikkaasti maailmaan, − melkein autoon, mutta onneksi kuitenkin sairaalaan − 25.9.2017, kolme päivää ennen laskettua aikaa. Loppukuukausi kului sairaalassa ja kotona vauvaa ihastellen ja synnytyksestä toipuen sekä vieraita vastaanottaen. Mies jäi neljän viikon isyys- ja kesälomalle.

Rv 39+0

Lokakuussa totuttelimme elämään nelihenkisenä perheenä ja vietimme aikaa kotiympyröissä. Uusi tilanne taisi loppujen lopuksi ottaa kovimmille itselläni: surin alussa erityisesti sitä, miten jouduin olemaan yhtäkkiä niin etäällä esikoisesta. Taapero nautti isänsä seurasta ja huomiosta, ja minä tein pieniä vaunukävelyjä. Kävimme vauvan kanssa ensimmäisen kerran "ihmisten ilmoilla", kun menimme kaikki yhdessä pojan taaperokavereiden tapaamiseen. Äitiysneuvolan terveydenhoitaja kävi meillä kotikäynnillä, ja vauvalla oli ensimmäinen oma neuvolakäynti. Mies palasi töihin kuun lopulla, jolloin minulla alkoi todellinen arki kahden pienen lapsen kanssa. Jännitin hirveästi etukäteen, miten pärjäisin, mutta päivät lähtivät rullaamaan yllättävän hyvin taaperon päivärytmin mukaan. Yksinkertaiset asiat olivat tärkeitä: ulkoilimme, söimme ja nukuimme. Lokakuun lopulla satoi ensimmäisen kerran lunta.





Marraskuussa kävin lasten kanssa juhlimassa kummityttöni synttäreitä. Järjestin syksyn toiset Me&I-kutsut. Kärräsin lapset yhtenä aamuna seurakunnan kerhoon valokuvaukseen. Ystäviäni kävi meillä vierailulla, ja appivanhempien koira oli meillä viikonloppuhoidossa. Isänpäivänä mies sai toivomansa aamiaistarjoilun sänkyyn. Kuun puolivälissä kävin äitiysneuvolassa jälkitarkastuksessa. Valmistelimme ristiäisiä, ja vietimme ihanan juhlapäivän, jolloin vauvan nimi paljastettiin. Podin pahaa flunssaa juuri ristiäisten aikaan, mutta tsemppasin juhlapäiväksi hyvän voinnin. Seuraavana viikonloppuna tarjosimme kakkukahvit vielä muutamille muille vieraille. Taapero nukkui näihin aikoihin ennätyksellisen pitkiä päiväunia, ja mietin väsyttikö pimeys vai uusi arkemme pientä. Minäkin olin välillä kamalan väsynyt − ja samalla myös kamalan onnellinen lapsistani. Pimeän marraskuun aikana pilkahti jonain päivänä myös aurinko!

Joulukuussa vietin vauvan kanssa rauhallisen tyttöjen viikonlopun, kun taapero oli ensimmäistä kertaa kahden yön yökylässä isovanhempiensa luona ja mies samaan aikaan reissussa. Olin myös lasten kanssa yökylässä omien vanhempieni luona. Kävin vielä toisessa jälkitarkastuksessa lääkärin vastaanotolla, sillä episiotomian paranemisprosessi mietitytti, tai suoraan sanottuna ahdisti. Joulukuuhun mahtui myös synttärijuhlia. Kävin lasten kanssa MLL:n perhekahvilassa ja vietimme taaperokavereiden kanssa pikkujouluja. Laittelin kotia hiljalleen jouluisaksi ja leivoin taaperon kanssa pipareita. Ennen joulua saimme kylään ystäväporukkani ja heidän lapsensa. Joulua vietimme kotona läheisten kanssa, ja meillä vieraili ensimmäisen kerran joulupukki! Välipäivät lomailimme koko perhe yhdessä; ulkoilimme, kyläilimme, minä tein vaunulenkkejä. Vuosi vaihtui lasten kanssa kotona − taaperolle muutamat takapihalla ammutut raketit olivat suuri, joskin aika jännittävä, elämys.


Kiitos vuosi 2017 ja tervetuloa 2018!

Vuoden 2016 vastaava kooste löytyy täältä ja vuoden 2015 täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti