25.2.2018

5 kk

Tänään viisi kuukautta ja kuukauden päästä jo puolivuotias. Tässä jälleen perinteisiä kuukausikuulumisia; tällainen on meidän vauvamme:

Vauva osaa tarttua varpaisiinsa, ja hänen uusi harrastuksensa on jumppailla sillä tavoin vaipanvaihtopaikalla (ja usein yölläkin herätessään). Viisikuinen vauva osaa tarttua hyvin leluihin ja yrittää napata kiinni oikeastaan kaikesta, mikä on näköpiirissä, kuten äidin kädessä olevasta vesilasista tai hammasharjasta. Hän hapuilee kovasti myös kauempana näkyviä esineitä tai asioita kohti. Tämän kuun alussa vauva oppi kääntymään selältä vatsalleen, ja nyt hän ei enää selällään juuri pysykään. Tyttö kääntyy lattialla melkein saman tien ja alkaa sitten punnertaa itseään pystyyn yhä uudestaan siten, että kädet ja jalat irtoavat ensin lattiasta ja tämän räpiköinnin jälkeen nostavat sitten koko rintakehän hienosti pystyyn. Kääntyminen onnistuu hienosti molempien kylkien kautta. Eilen tyttö otti ensimmäiset haparoivat "ryömimisaskeleensa" nostellessaan peppua ilmaan ja työntäessään jaloilla vähän vauhtia. Apua, kohtako meidän nyytti jo liikkuu!

Vauva syö pelkkää äidinmaitoa vielä noin kuukauden päivät, kunnes aloitamme kiinteät sormiruokaillen. Pikkuvauva-aika alkaa toden totta olla takanapäin, sillä pian tyttö istuu kanssamme ruokapöydässä.

Vauva nukkuu edelleen kolmet päiväunet: vaunuissa aamupäivällä, kainalossa noin yhdestä eteenpäin ja lyhyet iltatirsat 17−18 maissa. Vaunu-unet eivät ole olleet viime aikoina kovin pitkiä, mikä on vähän hankaloittanut ulkoilua. Yöunille tyttö nukahtaa yhdeksään mennessä ja heräilee yöllä vaihtelevasti, yleensä ensimmäisen kerran jo aika pian nukkumaan käymisen jälkeen ja lisäksi puolen yön aikaan. Pisin unijakso ei siis ajoitu alkuyöhön, kuten monilla vauvoilla kai tapahtuu, vaan keskelle yötä tai aamuyöhön. Tässä kuussa vauva nukkui kerran melkein kuusi tuntia putkeen, mutta sellainen on todella harvinaista herkkua. Viime aikoina yöt ovat sujuneet kuitenkin suht kivasti, minkä huomaan siitä, etten ole ollut niin kamalan väsynyt (tai sitten kevätaurinko vain piristää...). Tyttö nukkuu ensimmäisen unipätkän pinnasänky-sivuvaunussa ja sen jälkeen minun vieressäni. Aamulla heräämme edelleen siinä 7−7.30 aikoihin koko porukka.

Vauva ääntelee jokeltelemalla, hölisemällä, hekottelemalla, joskus kiljahtelemalla. Kukkuu-leikki on alkanut naurattaa tyttöä. Omaa ääntä on varsin kiva testailla, sillä aamuyölläkin on välillä kuultu pienen tytön tarinatuokioita pimeässä makuuhuoneessa.

Vauva pitää helistimillä leikkimisestä, purulelun syömisestä ja kaikenlaisten tavaroiden tunnustelusta ja hypistelystä. Tyttö nauttii juttelusta ja hassuttelusta ja siitä, kun isi pärisyttää vatsaa tai leikkii kukkuu-leikkiä. Hän pitää pystyasennosta ja yrittää sylissä ja sitterissä punkea itseään ylös ja eteenpäin. Vauva tykkää hengailla lattialla isoveljen puuhia seuraillen, ja ylipäätään hän tuntuu nauttivan siitä, että ympärillä on elämää. Tyttö viihtyy tyytyväisenä silloin, kun meillä on vieraita tai käymme kerhossa, missä riittää ihmeteltävää − kitinät pysyvät silloin poissa eikä väsymyskään paina, vaikka päiväunet olisivat jääneet vähemmälle.

Vauva ei pidä ollenkaan d-vitamiinin ottamisesta, eikä haluaisi avata suutaan inhottavalle lusikalle, jota äiti tarjoilee. Tyttö ei pidä siitä, kun herää unilta vaunuissa: silloin alkaa usein itkettää, jos ei heti pääse syliin. Vauva ei aina pidä vieraista ihmisistä, etenkin jos joutuu jonkun syliin tai lähelle niin, ettei näe isää tai äitiä. Vierastamista esiintyy siis jonkin verran, muttei vielä missään suuressa mittakaavassa.

Vauva käyttää pääasiassa 68-koon vaatteita, 62 alkaa jäädä pieneksi. Vaippoina tytöllä on Muumi neloset.

Vauva kävi neuvolassa lääkärintarkastuksessa tammikuun lopulla. Hän ei oikein riemastunut lääkärin käsittelystä, mutta tutkimukset saatiin kuitenkin tehtyä ja kaikki oli onneksi kunnossa. 5 kk neuvola menee vasta maaliskuun puolelle ja silloin onkin taas rokotusten vuoro. Kuluneen kuukauden aikana tyttö on käynyt myös kerhossa, perhekahvilassa ja mummoloissa sekä muutamillakin vaatekutsuilla äidin seuralaisena.

Meidän hupsu ihana tyttönen on koko perheen pikkuinen silmäterä! ♥

2 kommenttia:

  1. Haha, täällä on tuollainen ihan samanlainen aamuöinen tarinankertoja.. :D Kiva seurailla sitten miten sormiruokailu lähtee etenemään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ne yöhöpinät pistää kyllä hymyilyttämään, vaikka nukkuminenkin olisi tietysti ihan kivaa :D Sormiruokailusta kirjoittelen varmasti jotain!

      Poista