5.3.2018

30

Tänään on ollut erityisen kiva maanantai, syntymäpäiväni, ja viikonloppu oli myös erityisen kiva, sillä juhlistin kolmekymppisiäni peräti kahtena päivänä. Synttäreiden vietto tapahtui ihan rauhallisten ja rentojen kakkukahvien merkeissä, mutta vieraita ja läheisiä on aina kiva saada kylään iloisissa merkeissä. Herkuttelimme, höpötimme ja lapset leikkivät. Tänään oli sitten erityisen kiva viettää ihan tavallista maanantaita kaiken juhlahyörinän jälkeen. Tuntuu, että olen muuttunut jotenkin aiempaa herkemmäksi toisen raskauden jälkeen, sillä kroppa käy aivan ylikierroksilla aina kun olen syönyt vähän reilummin sokeripitoisia ruokia ja ohjelmassa on jotain erityistä. Nukuin viikonloppuöinä ihan surkeasti, kun oli vuoroin kuuma, jano, nälkä, vatsaa kipristi, kädet puutuivat ja näin aivan kummallisia unia, joista säpsähtelin hereille jne... Ja kuinka turhauttavaa on pyöriskellä puolitoista tuntia valveilla sängyssä, kun vauva vetelee sikeitä vieressä.

Tänään olin siis ainoastaan helpottunut siitä, että juhlat oli jo juhlittu ja kakunrippeet syöty, ja sain viettää lasten kanssa aivan tavallista arkipäivää, vaikka puhelimeen kilahtelikin silloin tällöin onnitteluviestejä. Ulkona paistoi aurinko, eikä pakkaslukemista huolimatta palellut yhtään. Vauva nukkui pitkästä aikaa melkein parin tunnin unet niin sikeästi vaunuissa, ettei tarvinnut käydä kertaakaan edes hyssyttelemässä (taisivat juhlat väsyttää häntäkin), ja sain touhuta rauhassa esikoisen kanssa. Taapero laski pyllymäkeä lumikasan huipulta, ja parasta oli, kun äiti oli porttina eli sai laskea alas jalkojeni välistä. Juoksentelimme leikkipuistossa ihanassa maaliskuun ilmassa ja ihmettelimme missä kummassa kaikki muut ulkoilijat olivat. Mutta hauskaa meillä oli kahdestaankin!

En oikein osaa ajatella itseäni muuna kuin päälle parikymppisenä, ja tämä 30 tuntuu lukuna vähän oudolta. 30-vuotiaan pitäisi kai oikeasti olla jo aikuinenkin? Mutta kun sitten mietin elämääni tämän ikäisenä, ovat päällimmäisinä tunteina kiitollisuus ja onnellisuus − monta elämän unelmaa on käynyt toteen: olen onnellisesti naimisissa, meillä on kaksi rakasta lasta ja oma koti. En aina meinaa ihan käsittää, että elän juuri nyt sitä, mistä olen jo joskus teini-ikäisenä kaukaisesti haaveillut. Unelmia riittää kyllä vielä tulevillekin vuosille, mutta ne ovat sitten toisenlaisia unelmia. Nyt keskityn nauttimaan olostani kolmekymppisenä, sillä kaikki on niin hyvin juuri nyt. <3

8 kommenttia:

  1. Paljon onnea siulle! :) Mie "saan" vielä vuoden olla parikymppinen :D Useampana vuotena oon aina synttäreinä miettinyt tuota, että tosiaan, pitäiskö tässä alkaa olemaan aikuinen? Ihan hassu ajatus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Toivottavasti aina jatkossakin tuntuisi synttärinä siltä, että on edelleen "noin 20v" :D

      Poista