12.3.2018

Meidän päivä 07/03/18

Tämäntyyppistä kirjoitusta on vauvan syntymän jälkeen toivottukin, ja tässä se tulee: meidän päivä esikoisen ollessa vajaa kolmevuotias ja vauvan ollessa viiden kuukauden ikäinen. Oli itse asiassa kiva ehtiä kirjaamaan ylös yksi tällainen "pikkuvauva-ajan"-päivä ennen kuin vauva aloittaa kiinteät ruuat. Kuvia ei ole ihan kaikista hetkistä, sillä kahden lapsen kanssa kädet ovat koko ajan vähän täynnä, ja puhtaaksi kirjoittaminen myös vähän venyi samaisesta syystä. Mutta selitykset sikseen ja asiaan! Tällainen oli meidän maaliskuinen keskiviikko:

7.00 Miehen herätyskello hälyttää. Vauvalla oli viime yönä jumppatuokio noin kello 02−04, joten omat uneni olivat aika kehnot. Harvoin tällaisia yökukkumisia onneksi tapahtuu. Jään makoilemaan sänkyyn hetkeksi silmät kiinni, vaikka en saakaan enää unta.

7.15 Nousen ylös. Hörppään keittiössä pari isoa vesilasillista aamun alkajaisiksi. Jatkan matkaa olohuoneeseen, ja käyn antamassa aamuhalit taaperolle, jolla on jo dinosaurusleikit meneillään. Mies valmistautuu töihin. Menen naamanpesulle, ja sillä välin vauvakin jo heräilee. Mies höpöttelee vauvalle makuuhuoneessa. Haen tytön vaipan- ja vaatteidenvaihtoon. Alan laitella aamupalaa tarjolle, ja toivotamme miehelle yhdessä hyvää työpäivää.

7.50 Aamupalaa: taaperolle mysliä mangososeella ja maitoa, minulle mikrokaurapuuro  omena ja keitetty kananmuna. Taapero syö pitkään ja hartaasti ja haluaa monta kertaa lisää. 8.15 Imetän vauvan ruokapöydässä, kun taapero vielä syö.

8.30 Aamutoimia: hampaiden pesut ja päivävaatteet, minä sudin vähän meikkivoidetta naamaan. Vauva hengailee sitterissä ja taapero temppuilee renkaissa.

8.45 Aletaan tehdä uloslähtöä. Ulkona on ihana aurinkoinen talvikeli, −11 astetta. Luen taaperolle kirjaa potalla käynnin ajan. Vauvalle täytyy tehdä vielä vaipanvaihto. Alan pukea porukkaa valmiiksi vuorotellen. Taapero harmistuu, kun hän ei saa painaa talvikenkää itse pohjaan saakka, sillä ehdin jo vetäistä sen paikoilleen. Lohdutukseksi ei auta, että toisen kengän saa painaa jalkaan itse. Uloslähtötilanteissa on toisinaan pientä härdelliä: nyt minulla valuu jo hiki, taapero makaa levynä lattialla ulkokamppeet päällä ja vauva itkee vaunukopassa väsymystään. Lopulta kannan molemmat lapset vuorotellen pihalle ja vedän itselleni loput vaatteet päälle pihalla. Kävelemme lyhyen matkan lähileikkipuistoon, ja vauva nukahtaa nopeasti. Taaperon harmi unohtuu matkalla.

9.30 Perillä leikkipuistossa. Tuttu äiti on myös tullut puistoon samanikäisten lastensa kanssa, joten saamme seuraa. Taaperon mielestä keinussa pyöriminen on tänään kivointa. Vauva herää puolen tunnin jälkeen vaunuissa. Tyttö itkee kyyneleet silmissä, eikä rauhoitu, joten ei auta kuin nostaa koko paketti makuupusseineen syliin, ettei vielä tarvitaisi lähteä kotiin. Heijaan vauvaa käsivarsien varassa, ja saan samalla kunnon hauistreenin, huh. Taapero on jumissa kiipeilytelineen portaissa ja huutelee kärsimättömänä äitiä apuun, miten kaikki sattuukin aina samaan aikaan... Vauva vaipuu uneen sylissä ja saan hänet onneksi laskettua takaisin vaunuihin herättämättä. Taapero pääsee jatkamaan kiipeilyään. Loppu-ulkoilu sujuu hyvin. Teemme vielä pienen lenkin postin kautta, kun käymme postittamassa yhden paketin. Taapero kirmailee innoissaan pitkin kävelyteitä, hän jaksaa hienosti juosta ja kävellä melkein koko matkan kotiin. Vauva alkaa heräillä loppumatkasta, jolloin poika tulee seisomalaudan kyytiin ja kurvaamme pikavauhdilla kotipihaan.


11.15 Kotona. Riisumme taaperon kanssa ulkovaatteet ja höpöttelemme vauvalle, ettei ole mitään hätää, kotona ollaan. Nappaan vauvan syliin, ja laitan pastat ja kasvikset kiehumaan. Taapero tekee taas temppuja renkaissa. Imetän vauvaa lyhyesti.

11.45 Lounas: edellispäivänä paistettuja kanafilepihvejä, pastaa ja pakastevihanneksia. Vauva on vähän aikaa sitterissä, mutta alkaa pian hermoilemaan ja otan hänet syliin. Syömisen jälkeen siivoilen ruokailun sotkut ja käyn vaihtamassa vauvan vaipan.

12.15 Linnoittaudumme sohvalle lukemaan taaperolle päiväunisatuja. Tämän hetken suosikkikirja on Urpon ja Turpon seikkailut. Imetän samalla vauvaa, jonka jälkeen tyttö höpisee ja touhuaa helistimen kanssa sylissä. Taapero pääsee kainaloon.

13.00 Päiväunille taaperon huoneeseen. Minulle ja vauvalle on patjapaikka lattialla. Hyvien unien toivotusten jälkeen taapero käpertyy peiton alle unikaveri kainalossaan. Vauva nukahtaa viereeni pienen tissittelyn avulla. Unimusiikki soi, ja kaikki nukkuvat puoli kahteen mennessä − minä viimeisenä, kun olen ensin sammuttanut musiikin kaukosäätimellä. Herään kahden jälkeen. Vauva nukkuu vielä sikeästi, joten en viitsi nousta ylös. Näpyttelen puhelimella vähän päivän tapahtumia ylös. Lapset heräilevät vähän ennen kolmea, ja taapero haluaa heti lukea Urpoa ja Turpoa. Vauva saa järsiä omaa kirjaansa.

15.15 Välipalalle. Taapero toivoo kaupan pillimehusmoothieta. Minä haukkaan banaanin ja keittelen teetä. Pilkon bataattia ja porkkanaa valmiiksi päivällistä varten, ja tiskaan pöydälle kerääntyneet käsitiskit.

15.45 Touhuamme olohuoneessa: taaperolla on dinoleikit, vauva jumppailee lattialla ja tutkii lelupuhelinta. Nappailen muutamia kuvia lapsista. Neljän jälkeen syötän vauvan ja luen taas esikoiselle Urpoa ja Turpoa. Lykkään päivällisen uuniin paistumaan. Olemme vaihtamassa vauvan vaippaa, kun ovikello soi puoli viiden aikoihin − taaperon kummisetä tulee käymään. Mies tulee kotiin vähän hänen jälkeensä.

17.00 Päivällinen: uunijuureksia ja kalapuikkoja, taaperolle täysjyväisiä fileepuikkoja ja minulle Pirkan gluteenittomia versioita. Olen vähän huono laittamaan kalaruokia, ja kalapuikot ovat välillä helppo ratkaisuni, että kalaa tulisi syötyä edes jossain muodossa. Mies keittelee kummisedälle kahvit, ja istuskelemme rauhassa pöydän ääressä. Sitten keittiön siistiminen ja tiskikone pyörimään.

17.30 Hengailua olohuoneessa. Taapero touhottaa innoissaan kummisetänsä kanssa. Minä koetan paikata taaperon talvihaalaria, joka on vähän revennyt takamuksesta ahkeran pyllymäenlaskun vuoksi. Tyhjennän puhtaat pyykit telineestä. Vauvan pitäisi ottaa iltatirsat, että hän jaksaa olla vielä pari tuntia hereillä. Nappaan tytön kantoreppuun, mutta tämä ei oikein malta asettua. Kummisetä lähtee kotiin kuuden maissa. Menen imettämään vauvaa sohvalle, ja pienet silmät alkavat lupata kiinni. Taapero tulee mylvimään viereen, joten siirryn makuuhuoneen rauhaan. Isä ja poika katsovat jääkiekkoa telkkarista. Annan vauvan nukkua vajaan puoli tuntia sylissä, kunnes herättelen hänet.

18.45 Ystävä soittaa ja lörpöttelen vähän aikaa puhelimessa. Mies leikkii lasten kanssa olohuoneessa. Seitsemän jälkeen käyn pikasuihkussa ja naamanpesulla ennen kuin mies lähtee treeneihin. Keskiviikko on viikossa se ilta, jolloin laitan molemmat lapset nukkumaan, muulloin mies hoitaa taaperon.

19.30 Iltapalaa: minulle mysliannos, taapero popsii talk-muruja ja kurkkutikkuja. Vauva ei kauan viihdy sitterissä, vaan alkaa huudella vaativasti − iltaisin hän on mieluiten sylissä ja niin, että äiti on näköpiirissä. Syömisen jälkeen menemme suoraan iltapesuille ja laittamaan yöpuvut päälle. Iltatoimet hoituvat ripeästi.

20.15 Taaperon iltasatu. Koko päivä luettiin Urpo ja Turpo -kirjasta samoja kummitus- ja robottisatuja, joten huokaisen helpotuksesta, kun hyllystä valikoituu iltasaduksi Koiramäen tarinoita. Vauva kuuntelee satua ensin sylissä ja kun kyllästyy siihen, annan iltamaitoa. Normaalisti menen nukuttamaan tyttöä suoraan makuuhuoneeseen kahdeksan jälkeen, mutta keskiviikot ovat poikkeus, jolloin molempien lasten rutiinit vähän joustavat suuntaan ja toiseen. Vauva alkaa vaipua sylissä uneen.

20.45 Peittelen taaperon sänkyyn vauva sylissä. Laitan vielä unimusiikit soimaan, ja menen jatkamaan vauvan nukutusta makuuhuoneeseen. Tissitainnutuksella mennään, koska se on vain niin helppoa.

21.15 Vauva on unessa. Yleensä tyttö simahtaa yhdeksään mennessä, mutta keskiviikkoiltoina nukahtaminen yleensä vähän venyy taaperon nukkumaan laittamisen vuoksi. Näpyttelen hetken tabletilla. Mies tulee kotiin juuri, kun olen menossa nukkumaan. Höpisemme vähän aikaa pimeässä keittiössä ja toivotamme hyvät yöt.

21.45 Pää tyynyyn. Vauva alkaa pyörimään pinnasängyssä kymmenen maissa, mutta rauhoittuu, kun lasken käden pikkuvatsan päälle. Ensimmäinen syöttö on puoliltaöin, jolloin nappaan tytön viereen loppuyöksi. Tänä yönä herätään myös noin klo 02, 03 ja 05, ja aamulla taas seitsemän jälkeen ylös. Yöt ovat viime aikoina olleet aika katkonaisia, mutta seuraavaan päivään nousen kuitenkin ihmeen pirteänä.

Tämä keskiviikko oli kiva ja rento päivä, hyvin tyypillinen meidän arkipäivä lukuunottamatta sitä, että laitoin molemmat lapset illalla nukkumaan. Aamupäiväulkoilun tilalla meillä on kerran viikossa perhekerho, jolloin ulkoilu kuitataan kävelymatkoilla, ja toisinaan taas neuvolassa käynti. Iltaisin käydään välillä kyläilemässä esim. mummolassa ja silloin tällöin yhdessä iltakerhossa tai tavataan esikoisen taaperokavereita. Aika usein ollaan arki-iltoina näin talvella kuitenkin kotosalla. Kevättä odotellessa. :)

Edellisen kerran kirjoittelin meidän päivästä syyskuussa ennen vauvan syntymää, postaus löytyy täältä, jos kiinnostaa kurkata sitä vertailun vuoksi!

8 kommenttia:

  1. Meilläkin keskiviikkoisin mies on yleensä treeniksellä😊 Kiva kuuloinen päivä. Tuo Koiramäen kirja on hyvä. Ihan tosi pitkäksi aikaa luettavaa ja äitikin oppii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiramäki ja Mauri Kunnas on ihan parhaita! :)

      Poista
  2. kivasti on touhua teidänkin päivissä! Tuli kyllä niin Minean vauva aika mieleen, just tuon ulos lähdön kanssa! Se oli välillä ihan järkyttävää showta, ja todellakin hiki valui kun sai koko porukan pihalle:)
    Ihana tuo tutan pingviinihaalari<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mä odottelen kyllä kovasti lämpimämpiä kelejä ja sitä että pukemisrumba vähän helpottuisi :D Pingviinipuku on lemppariyöpuku <3

      Poista
  3. Olipas paljon touhua teidänkin päivässä! :) Ja aivan ihanat pingviinipotkarit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivasti sitä touhua riittää näissä ihan tavallisissakin päivissä :) Mekin tykätään pingviinipuvusta ja onneksi se mahtuu vauvalle vielä jonkin aikaa! :)

      Poista
  4. Kivan kuuloinen päivä. Kateellisena luin kuinka teillä jaksaa kolme -vuotias keskittyä jo "kunnon" satuihin. Meillä tää kolme vee ei jaksa kuunnella vielä kovin hyvin. Ahkerasti luemme, että ehkä joku päivä vielä onnistuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on kyllä tosi innostunut kirjoista ja saduista, mikä on hieno juttu! Välillä tällä meidänkin taaperolla on jotain pientä oheistouhua, mutta hyvin hän yleensä kuuntelee. Eiköhän teilläkin päästä vielä nauttimaan pitkistä satuhetkistä, pääasia kuitenkin, että luette! :)

      Poista