30.4.2018

Kevätkuulumisia ja ajanpuutetta

Blogin kanssa on nyt pieni ongelma: en tahdo löytää aikaa kirjoittaa. Kuvia tulee kyllä nappailtua ainakin lapsista tasaiseen tahtiin, mutta se, että ehtisi naputella ylös ajatuksiaan ihan rauhassa on harvinaisra herkkua. Välillä olen miettinyt jo koko blogin torppaamista, mutta sitten taas toisaalta haluaisin säilyttää tämän paikan, johon olen tallettanut ja johon voisin edelleen tallettaa vauvavuoden fiiliksiä ja lasten kasvua. Olisi vain kiva ehtiä kirjoittelemaan vähän säännöllisemmin!

En tosiaan tiedä, mistä sitä aikaa repisin; tarvitsen edelleen päiväunia jaksaakseni elämää univajeen kanssa, ja ainut mahdollisuuteni nukkua päivällä on taaperon päiväuniaikaan. Päiväuniaika oli joskus aikaa omille jutuille, kuten blogille, mutta ei ole enää. Illallakaan sitä aikaa ei juuri ole. Vauva nukahtaa yleensä yhdeksään mennessä, mutta nukahtamisvaikeuksien vuoksi olen koittanut pitää kiinni säännöstä, etten tuijottaisi enää minkäänlaista ruutua yhdeksän jälkeen. No, olen kyllä tehnyt välillä poikkeuksenkin (kuten nyt, kun tuntuu, että haluan saada edes jotain pullautettua ulos), mutta se ei kannata varsinkaan pidemmän päälle. Silloin, kun toimin järkevästi, teen iltaisin fysioterapeutin neuvomia hengitys- ja rentoutusharjoituksia tähän (21.27) kellonaikaan.

Ilta on päivässä myös ainut hetki, jolloin voi viettää puolison kanssa edes hetken kahdestaan ja jopa puhua jostain rauhassa ilman keskeytyksiä tai huomionkipeää lasta kailottamassa vieressä. Blogiin käytetty aika on siis revitty vähän sieltä täältä: joskus naputtelen hetken aikaa illalla imettäessä, joskus voin jopa istua vähän aikaa ihan rauhassa koneen ääressä, kun mies on tullut töistä, ja joskus sitten valvon vähän pidempään, vaikka väsyttää. Välillä kuitenkin mietin olisiko kaikki helpompaa, jos vain lopettaisin tämän harrastuksen? Joku ihan oma juttu olisi kuitenkin tärkeää olla. Mistä te muut lapsiperheen äidit revitte aikaa blogille ja kaikelle muulle?

Tuo ajan repiminen sieltä täältä kuvaa oikeastaan vähän kaikkea, mitä yritän tällä hetkellä tehdä. Kaikki perusarjen pyörityksestä poikkeavat asiat alkavat helposti kuormittaa, ja olen jo monta kertaa saanut oppia kantapään kautta, että silloin, kun olen lasten kanssa kolmisin kotona, ei kannata edes yrittää saada aikaiseksi mitään erityistä. Muuten koko pakka leviää. Arki on kivaa, mutta en vain yksinkertaisesti jaksa hirveästi mitään ylimääräistä.

Huhtikuu(kin) meni hujauksessa, ja listaan tähän nyt joitain päällimmäisiä kuulumisia näin kuun viimeisenä, vappuaattona:

− Pääsiäinen meni niin pahaksi suklaamässäilyksi, söin suklaata suunnilleen jo ruuaksikin, että loppukuun olen pitänyt ihan herkutonta linjaa. Eikä ole muuten tehnyt edes tiukkaa. Suklaaseenkin voi näköjään mennä maku, jos sitä syö liikaa.
− Kävin äitiysfysioterapeutin vastaanotolla huhtikuun alussa (mistä roikkuu epämääräinen postaus luonnoksissa, mutta jota en ole ehtinyt kirjoittaa puhtaaksi), ja sain sieltä hyviä ohjeita oman olon kohentamiseen sekä kuntoutumiseen synnytyksen jälkeen. Pahimmat uniongelmat ovat onneksi helpottaneet, kun olen panostanut omaan hyvinvointiin.
− Olen käynyt reippailla vaunulenkeillä aamuyhdeksältä muutaman äitikaverin ja heidän vauvojensa kanssa. Tunnin lenkki menee helposti, kun on juttuseuraa. Minulla keikkuu taapero lisäpainona seisomalaudan kyydissä, mikä on vähän tylsää lapselle, mutta sitä liikuntaa on vain pakko jotenkin järjestää − edes sen kerran viikossa.
− Varasin vihdoin kirpparipöydän, jonka hoitaminen on ollut meillä lasten kanssa kuluneen viikon projekti. Pieneksi käyneitä vauvanvaatteita sekä muuta tarpeetonta oli taas kertynyt nurkkiin melkoinen määrä, ja on ihanaa saada tilaa kaappeihin. Myymättä jääneet vaatteet pääsevät kierrätykseen muuta kautta.
− Juuri nyt meillä on meneillään myös pienimuotoinen omatoiminen vessaremontti, ja wc:ssä seisoo tällä hetkellä vain pytty. Seinät odottavat maalausta ja uudet kalusteet ovat tilauksessa. Parin viikon päästä on toivottavasti kaikki valmista!    

Vappu menee tänä vuonna kotona vessaremontin parissa. Koiranhoitoapuunkin olemme lupautuneet. Aamulla lähdetään pyörimään lasten kanssa vapputapahtumaan, jos sää vain sallii. Loppuviikosta pitäisi mennä muuten yhteen työhaastatteluunkin, oh my, mitähän siitä tulee näillä väsyneillä aivoilla? :D Iloista ja toivottavasti aurinkoista vappua!

10 kommenttia:

  1. Kiva lukea ajatuksia harvakseeltaankin :) Blogi aina vähän elää elämäntilanteen mukana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Niinhän se on, ja moni asia menee kuitenkin tärkeysjärjestyksessä blogin edelle.

      Poista
  2. Täysin samaa mieltä kuin Lurre. Älä lopeta! Tää sun blogi on ihan henkireikä välillä. Tiedän että jossain on joku joka ymmärtää <3 -Tiuhti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta kommentistasi <3 En mä varmaan pystyisi kokonaan lopettamaankaan, kun tämä kirjoittaminen on itselleni vähän kuin terapiaa. Nyt vain tuo ajanpuute painaa :/

      Poista
  3. Olen tässä itsekin miettinyt, että miten blogille käy, kun lapsi syntyy. Nyt oma julkaisutahti on aika kiivas, mutta varmasti harventuu. Mutta kiva, että löysit nyt aikaa blogille! Toivotaan, että kirjoitushetkiä löytyy jatkossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa toivon minäkin! :) Yhden lapsen kanssa aikaa vielä löytyi (esim. ne päikkäriajat), mutta nyt kahden pienen kanssa blogin pitäminen on muuttunut paljon haasteellisemmaksi. Toivottavasti löydät myös itse aikaa kirjoitella silloin tällöin vauvan synnyttyä! :)

      Poista
  4. Niin tiedän tunteen! Ei kannata helpolla luovuttaa. Vaikka hetken on hiljaisempaa, niin kyllä sitä aikaa sitten taas löytyy. Sitten täydellä höyryllä eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kai se menee, enkä mä toivottavasti ole koko loppuelämääni väsynyt :D Pitäisi vain osata asennoitua niin, ettei haittaa, jos välillä tulee pitkiäkin taukoja :)

      Poista
  5. Meillä on nyt tavaksi tullut, että mitä menen joko la tai su läppärin kanssa jonnekin. Useimmiten kahvilaan. Saan samalla omaa aikaa ja voin kirjoittaa teekupin kera. Ollut ihan parasta! Tällä hetkellä henkireikä.
    Nuuten kirjoittelen vähän milloin sattuu. Esikoinen ei nuku enää päiväunia, joten se on poissuljettu vaihtoehto. Joskus kun vauva nukkuu, saa esikoinen katsoa tabletilta Areenaa ja voin sillä aikaa näpytellä vähän aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihan mahtavalta järjestelyltä! Ei ole nimittäin yhtään sama asia tehdä omia juttuja kotona, kun koko ajan joku voi keskeyttää tai vaatia jotain, kuin jos saa keskittyä niihin rauhassa. Muutenkin kotoa poispääsy yksin tekee välillä niin hyvää. Täytyisi itsekin kehitellä jokin samankaltainen ratkaisu :)

      Poista