24.5.2018

Sormiruokailu toisen lapsen kanssa

Vauva aloitti sormiruokailun (ja kiinteät ruuat) puolivuotiaana, joten sormiruokailua alkaa olla takana jo pari kuukautta. Nyt voisi olla sopiva hetki kerrata, miten ruokailu on meillä tämän toisen lapsen kanssa oikein sujunut; onko kaikki sujunut edelliskerralta totuttuun tapaan ja miten olemme tällä kerralla toimineet?

Sormiruokailu oli meille tuttu juttu jo esikoisen vauva-ajasta, minkä vuoksi sormiruokailun aloittaminen näin toisen vauvan kanssa tuntui helpolta ja luontevalta − ei ollenkaan jännittävältä niin kuin esikoisen kanssa se aluksi vähän tuntui. Ensimmäiseen sormiruokailutaipaleeseemme valmistauduin lukemalla Omin sormin suuhun -kirjan, jota suosittelen edelleen lämpimästi! Toisen lapsen sormiruokailua varten kaivelin esiin vanhoja hyväksi havaittuja sormiruokareseptejä ja kertasin vauvan ensiapuohjeet.

Tärkein sormiruokailijan tarvikkeemme on kuvissa näkyvä Tripp Trapp -syöttötuoli tarjottimineen, sama, jossa esikoinenkin ruokaili koko vauvavuoden ja aina viime talveen saakka. Tripp Trappin tarjotin ajaa samalla sekä pöydän että lautasen virkaa, ja se on ollut tosi kätevä. Ainoastaan tarjottimen tiskaaminen ja huuhtelu tiskilastaassa on vähän hankalaa, koska tarjotin on niin kookas. Baby Setin avulla tuoli oli alusta saakka tarpeeksi kapea pienelle ruokailijalle. Ensimmäisinä viikkoina rullasin vauvan vatsan puolelle pyyhkeen antamaan lisätukea, kun hän vasta harjoitteli istuma-asentoa. Ehdottoman tärkeä sormiruokailijan varuste on omasta mielestäni myös kunnon hihallinen ruokailuessu. Lattian suojana meillä on iso pala lattian väristä vahakangasta, joka on helppo pyyhkäistä puhtaaksi.

Pikkusiskon sormiruokalu on sujunut todella hyvin, ehkä jopa paremmin kuin esikoisen kohdalla. Kakomista tai yökkäilyä ei ole ollut oikeastaan yhtään, ja viime aikoina olen monta kertaa hämmästellyt, miten vauva ihan oikeasti OSAA SYÖDÄ ruokansa. Ruoka siis todellakin katoaa tarjottimelta, eikä löydy jälkeenpäin esimerkiksi syöttötuolista tai lattialta. Hämmästelen myös niitä määriä, mitä noin pieneen ihmiseen voi ruokaa upota. En tiedä, onko se oikeasti paljon, mutta esimerkiksi puolikas avokado ja kokonainen puurorieska tuntuu paljolta tämän ikäisen iltapalaksi. Ruokahalu tietysti myös vaihtelee paljon, eikä syöminen aina jaksa kiinnostaa vauvaa. Maito on kuitenkin vielä se tärkein ravinnonlähde.

Ruoka-aineiden kanssa olemme edenneet samaan tapaan kuin esikoisen kanssa, eli lisänneet viikoittain aina pari uutta ruokaa makuvalikoimaan. Tahti on ollut tällainen (nyt mennään 9. viikossa):
1. bataatti, porkkana
2. parsakaali, avokado
3. kukkakaali, kurkku
4. kana, banaani
5. kaura, lohi
6. omena, maissinaksu
7. mustikka, kananmuna
8. mustaherukka, täysjyväpasta
9. päärynä, jauheliha
10. tomaatti, ohra

Vauva ruokailee yleensä 4 kertaa päivässä, minkä lisäksi imetän häntä X määrän päivässä. Aamu- ja iltapaloilla on viljapitoista ruokaa, kuten puuroa, apinaevästä tai omenaisia puurorieskoja, yleensä hedelmien tai marjojen kanssa. Päivällä tyttö syö eniten erilaisia kasviksia, kun taas proteiininlähteisiin hän vasta totuttelee. Välipalalla hän saa usein maissinaksuja tai harjoittelee smoothiepussista syömistä. 

Esikoinen sai sormiruokailla jopa puuronsa, mutta kahden lapsen kanssa sitä sotkua tulee jo muutenkin ihan tarpeeksi, joten pikkusiskolle puuro on syötetty − ja hyvin on maistunut. Kaurapuuro mustikkasoseen kanssa onkin hänen yhtä suurinta herkkuaan. Ruokailussa toimii hyvin kahden lusikan taktiikka, jolloin vauva saa mutustaa itse toista lusikkaa vanhemman syöttäessä toisella. Puuron lisäksi muita herkkuja ovat muun muassa parsakaali ja avokado, vaikka kyllä hänelle tuntuu maistuvan lähes kaikki. Ruokahävikkiä syntyy sormiruokaillessa pakosti jonkin verran, mutta koitan minimoida roskiin menevän ruuan popsimalla vauvalta jääviä tähteitä itse tai käyttämällä kasvisten rippeitä uuni- tai mikromunakkaan täytteenä.

Vauvan sormiruokailua ja syömään opettelua on ollut taas hauska seurata. Uudet maut tuovat vauvan kasvoille lukuisia hassuja ilmeitä. Tyttö on selvästi nauttinut, kun on päässyt muun perheen kanssa saman pöydän ääreen, ja hän tutkii ruokia kiinnostuneena. Minä puolestani nautin siitä, ettei vauvaa tarvitse juuri syöttää, vaan saan jopa toisinaan syödä hetken rauhassa (ennen kuin pomppaan ylös hakemaan maitopurkkia, nostamaan taaperon pudottamaa ruuan palaa tai ottamaan talouspaperia jne...). Meiltä siis iso peukku sormiruokailulle! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti