29.10.2018

Kyselyikä

Perheen kolmevuotiaalla on selvästi alkanut kyselyikä, ja voi, millaisia ihmetyksen aiheita pienessä mielessä liikkuukaan. Olen naputellut lapsen pohdintoja muistiin tässä syys−lokakuun aikana aina, kun olen muistanut − luonnollisesti kysymyksiä on moninkertaisesti enemmän kuin olen kirjannut ylös. Yleensä kysymyksiä satelee, kun liikumme ulkona paikasta A paikkaan B. Yritän vastailla lapsen kiperiin kysymyksiin parhaan mukaan, vaikka aina en tiedä vastauksia itsekään, uusia asioita ja muistinvirkistystä siis itsellenikin!

Muun muassa tällaisia asioita meillä on pohdittu:

Mitä on maan sisällä?
Miksi pitää olla siltoja?
Miksi vauvat syntyy sairaalassa?
Miksi ihmisillä on kaksi silmää?
Miksi ihmisillä on kaksi korvaa?
Virtaako joki yöllä?
Miksi ihmiset tekee kaikkea?
Miksi taloissa pitää olla seinät?
Miksi autoissa on renkaat?
Miksi ihmisillä pitää olla sormet?
Miksi ihmiset heittää roskia?
Miksi muumeilla on häntä?
Miksi rexillä (= tyrannosauruksella) pitää olla silmät?
Kuuluuko roskat luontoon? Miksi ei?
Miksi pikku-etanalla pitää olla äiti-etana?
Miksi lamppuja pitää olla olemassa?
Miksi eläimiä pitää olla olemassa?
Miksi ulkona on kaikkea?
Miksi pitää olla taloja?
Miksi pitää olla seinät?
Miksi pitää olla ovia?
Miksi pitää olla kerrostaloja?
Miksi pitää äitejä olla olemassa?
Kun sisko kasvaa isoksi, mitä sitten tapahtuu?
Mistä pöly tulee?
Miksi kaupassa on kaikkea?
Mitä on kanan sisällä?
Miksi ihmisillä pitää olla kieli?
Miksi pitää joka aamu tuulla?

Monet ympärillä näkyvät asiat ja niiden olemassa olo selvästi askarruttavat lasta. Nuo roskaamiseen liittyvät kysymykset taas ovat olleet itselleni ihan pysähdyttäviä nyt, kun ympäristöasiat ovat ilmastonmuutoksen vuoksi muutenkin pinnalla. Lapsi on aivan kummissaan, miksi joku heittää maahan karkkipaperin tai jokeen polkupyörän. Noukimme nykyään ulkoillessa muiden roskia ja kiikutamme niitä ohimennen kierrätyslaatikoihin kaupan vierelle. Tällä hetkellä tuntuu erityisen tärkeältä opettaa lapselle, että pidetäänhän maapallosta yhdessä huolta.

6.10.2018

Kolme hyvää asiaa -haaste

Sain tämän blogihaasteen Ilopiikki-blogin Jenniltä kauan sitten, joskus keväällä. Otin haasteen silloin ilolla vastaan, mutta vastaamisessa on kestänyt hävettävän kauan, oikeastaan koko haaste ehti välillä unohtua. Oli tarkoitus tehdä tämä viimeistään kesällä, ja se sitten jäi... Mutta nyt vihdoin!

Kolme hyvää asiaa päivässäni:

1. Kuopus heräsi tänä aamuna jo viideltä, mutta käänsin sen voitoksi ja ehdimme touhuta kaikenlaista aamupäivän aikana. Hoidin viikonlopun imuroinnin pois alta jo ennen kello seitsemää, ja puoli yhdeksältä olimme leikkipuistossa nauttimassa auringon ensisäteistä, jotka valaisivat kauniisti syksyn kellertaviä ja punertavia lehtiä.

2. Perheen miesväki lähti viikonlopuksi mökille, joten me tytöt olemme pari päivää ihan kaksistaan. On ihanaa saada toisinaan kokea, millaista on olla vain yhden lapsen kanssa ja keskittyä häneen sataprosenttisesti, ilman keskeytyksiä, ilman sisarusten välisiä kahinoita, ilman huomion jakamista moneen eri suuntaan samaan aikaan. Arkitoimet sujuvat normaalia kevyemmin ja voin ottaa vähän rennommin. Hetken aikaa muistaa, että tällaista se oli silloin kun meillä oli vain esikoinen ja hän oli ihan pieni. Niin virkistävää vaihtelua ja jotenkin voimaannuttavaa!

3. Minulla oli pitkästä, pitkästä aikaa mahdollisuus istua rauhassa koneen ääressä kuopuksen päiväuniaikaan. Se oli luksusta siitäkin huolimatta, että pomppasin ulkona hyssyttelemässä vaunuja useamman kerran. Naputtelun ohella herkuttelin pakastimen kätköistä kaivamallani Ben&Jerry's-jäätelöllä, mums!

Kolme hyvää asiaa minussa:

1. Olen myötätuntoinen ystävä − elän mukana ystävieni ilot ja surut, olen kiinnostunut toisten tunteista ja minulta saa aina sympatiaa.

2. Osaan myöntää virheeni − minun on nykyään helppo pyytää anteeksi ja myöntää erehtyneeni. Kotiäitiys on varmasti edesauttanut tätä taitoa, sillä kotona kolmevuotiaan kanssa sattuu ja tapahtuu, enkä itsekään aina osaa toimia oikein. Minusta paras tapa opettaa lapselle anteeksi pyytämistä(kin) on toimia itse esimerkkinä. Olen ehkä muutenkin muuttunut aiempaa suorasukaisemmaksi, enkä pelkää niin paljon ns. kasvojeni menettämistä muiden silmissä.

3. Saan paljon aikaiseksi − olen siis aikaansaava ja voisi kai sanoa, että ahkera? Lepään ja rentoudun, kun saan hommat hoidetuksi, en toisinpäin. Parhaimmillani olen energinen ja tehokas, ja mieli lepää, kun siellä ei pyöri kasapäin hoidettavia asioita.

Kolme hyvää asiaa elämässäni:

1. Oma perhe ja lapset − oman elämän suuri unelma, jota saan elää.

2. Terveys − olen valtavan kiitollinen siitä, että lapset ovat perusterveitä ja olemme kaikki saaneet elää tervettä elämää, se ei todellakaan ole itsestään selvyys. Kuopus on nyt nuhassa, ja luulen, että se on hänen tähän astisen elämänsä pahin tauti. Terveys on asia, jota arvostan, ja jota haluan omilla valinnoillani vaalia.

3. Ystävät ja läheiset − monet läheiset ystäväni asuvat kauempana, mutta olen onnellinen siitä, että yhteys säilyy välimatkoista huolimatta ja juttu jatkuu luontevasti siitä, mihin viimeksi jäätiin. Tiedän, että saan tukea ja tsemppiä silloin, kun sitä tarvitsen. Läheisistä lasten isovanhemmat ansaitsevat erityismaininnan: on suuri onni, että he ovat mukana elämässämme.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna:

1. Pitkä kuuma kesä − hellettä pukkasi ja hiki virtasi, mutta olihan se kesä ihana! Tunsin itseni niin vapaaksi ja onnelliseksi painellessamme lasten kanssa tuntikaupalla pitkin puistoja ja pihoja ja tehdessämme ihania kesäretkiä ja -reissuja. Äitiyslomalaisen vapautta parhaimmillaan ja niin rakkaita hetkiä lasten kanssa. <3

2. Joulu lasten kanssa − rakastan joulua ja omien lasten myötä se on entistä ihanampi. Syksyn pimentyessä alan jo odottaa joulua. Tänä vuonna kuopuskin ymmärtää joulusta enemmän, ja odotan innolla hänen reaktioitaan kaikkeen jouluun liittyvään, vime jouluna hän oli vasta kolmekuinen vauva.

3. Työnhaku − mainitsen sen tässä, vaikka siihen liittyy ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita. Olen kuitenkin ollut jo kolme ja puoli vuotta kotona, ja uskon, että työelämä tekisi minulle tässä vaiheessa hyvää. Töihin lähtö ja kaikki siihen liittyvä muutos jännittää, mutta se voi olla myös hyvä muutos, ja tämä kyseinen muutos on väistämättä jossain vaiheessa edessä. Kaikki riippuu työtilanteestani, mutta on mahdollista, että arki muuttuu ja lapset menevät päivähoitoon tammikuussa. Työnhaun olen aloittanut jo aiemmin syksyllä, ja loppuvuosi menee tiiviisti työpaikkailmoituksia seuratessa.

Kolme hyvää asiaa blogissani:

1. Ilmaista terapiaa − kirjoittaminen on aina ollut minulle mieluinen ja luonteva tapa purkaa tuntojani ja jäsennellä ajatuksiani. Blogi on hoitanut päiväkirjani virkaa viimeiset vuodet, vaikka tiettyä sensuuria täällä harrastankin.

2. Vauvavuosien dokumentointi − olen niin onnellinen, että olen kirjoittanut asioita blogiin muistiin! En varmasti muistaisi esikoisen vauvavuodesta juuri mitään ilman blogikirjoituksia. Onneksi jaksoin kirjoittaa kuukausittain myös kuopuksen vauvavuodesta, vaikka aika onkin ollut paljon rajallisempaa kahden lapsen kanssa. Nämä ovat kullanarvoisia muistoja. <3

3. Lukijat ja vertaistuki − julkisen blogin kirjoittamisessa oleellinen osa-alue. Varsinkin esikoisen vauvavuotena ja raskausaikoina olen saanut paljoon virtuaalista vertaistukea ja löytänyt muita samassa elämäntilanteessa olevia blogin kautta. Jokainen kommentti lämmittää mieltä, ja vuosien varrella olen saanut oikeastaan vain hyvässä hengessä kirjoitettuja viestejä.

Kolme bloggaajaa, jotka haastan vastaamaan:

Heitän haasteen tässä yleisesti kaikille teille, jotka ette ole tätä vielä tehneet! Omia vastauksia saa linkata tännepäin, luen niitä mielelläni. :)